Voiko kotitöistä oppia tykkäämään?

Kyllä niistä voi tykätä ja oppia tykkäämään, mutta jos susta tuntuu, että kotityöt kaatuu liikaa sun niskaan, ennuste voi olla huono. Kannattaa ehkä ennemmin miettiä, miten niitä saisi jaettua muillekin perheenjäsenille. Tietysti jos lapset ovat vielä hyvin pieniä, se ei ihan vielä onnistu, mutta isommille lapsille varmasti kannattaa antaa omat vastuualueensa.

Voi, mutta siinä saattaa joutua penkomaan sielunsyvyyksiään, ennen kuin onnistuu. Että jos vaikka on jäänyt teinin vapauskäsitykset voimaan.

Tosiasiassahan kotitöitä tehdessä voi vaikka lukea, opiskella, voimistella, seurustella vieraiden kansa, harrastaa seksiä, puhua puhelimessa, mietiskellä, harjata hampaat, leikata kynnet, miettiä menneitä, suunnitella tekemisiä, rukoilla, mitä nyt haluttaakin tehdä. Mutta nämä eivät onnistu, jos haaskaa energiaa sellaisen asian inhoamiseen, joka kuitenkin täyttää päivästä ison osan.

Ne kotityöt vaan kuuluu elämään. Jos osaa hyväksyä sen,että elämään kuuluu myös työtä niin elämä on helppoa.

Mä opin tykkäämään olosuhteiden pakosta. Lopetin tupakoinnin ja valmistaudun mahdolliseen syksyllä koittavaan tulotason romahdukseen. Totesin että muutenkin koti-ihmisenä puhdas ja hyväntuoksuinen koti tuo mulle enemmän iloa kuin kalliit ravintolat tai tapahtumat. Ja mikä parasta, se on saatavilla joka päivä ilmaiseksi. Samalla saan purettua tupakantuskaani tekemiseen.

Tänään viikkasin kuusi koneellista pyykkiä, järjestelin liinavaatekaapin, siivosin keittiön kaapit ja imuroin koko talon. Olo on hyvä ja aina paranee kun illalla saunan jälkeen palkitsen itseni kynttilänvalolla ja hyvällä leffalla. Tänään ei itseasiassa tekemisen keskellä oo ees tehnyt mieli tupakkaa. 

Komppaan kakkosta mutta ajattelen myös niin että täytyy myös tehdä valinta kumpi on pahempi: sotku vai siivoaminen. Itse pidän että koti on siisti, niin siivoaminen on pienempi paha. Koita keksiä miten saisit asioille paikkansa ja asiat järjestettyä niin ettei siitä koidu vaivaa (siivoamalla tuoreen lian pääset halvemmalla ja nopeammin kuin laittamalla rahaa tujuihin pesuaiheisiin ja lika on pinttynyt).

Lapsia kannattaa siivota ja opettaa että siivoaminen nyt vaan kuuluu elämään: Jos vaatteita ei laita pesukoppaan, ne jää likaisiksi. Ja jos siivotaan pikaisesti yhdessä niin on aikaa illalla tehdä jotain kivaa koska äiti ei jaksa siivoamisen jälkeen lähteä paikkaan X. Eli lapsille kannattaa perustella näitä asioita niin että ne huomaa mikä teho asioilla on toisiinsa. ;)

Jos sinun on hankala hahmottaa arkea niin tee vaikka lista jossa erittelet siivottavia asioita ja jaat niitä kiireys/tärkeysjärjestykseen ja ajoitat ne tälle päivälle, huomiselle, viikonlopulle, ensi viikolle, kuukauden päästä tehtäväksi jne. Näin huomaat mitä kaikkea on tehtävää ja miten tehtävät jakautuu ja asiat tulee tehtyä.

Voi, mä tykkään kotitöistä, tekisin niitä niin mielellään ja fiilis on hyvä, kun kaikki on tiptop, ja ennen lapsia olikin. Nyt kun on kaksi pientä lasta, joista toisella liikuntavamma, eli tarvitsee apua ja valvomista koko päivän, minulla ei ole aikaa tarpeeksi kotitöihin. Illalla lasten nukahdettua ei enää jaksa tehdä paljoa, vaikka haluaisi.

Uskon, että se on luontaista, kotitöistä joko tykkää tai ei.

Mä käytän kotitöitä tehdessä aikaa siihen että koitan miettiä miten tän vois tehä helpommin/nopeammin. Esim miten pyykit kannattaa laittaa kuivumaan jotta ne on helpoin kerätä pois ja lajitella ja laittaa kaappiin. Ja miten ne kannattaa laittaa kaappiin jotta lapset löytää sieltä tarvitsemansa vaatteet sotkematta sitä perusteellisesti

Miten keittiön tavarat kannattaa järjestää jotta löytyvät nopeasti. Missä järjestyksessä imuroidaan jne

Miksi ne kotityöt tuntuvat loputtomilta? Meillä kumpikin on aika laista, ja käytämme päivässä ehkä parikymmentä minuuttia tai puoli tuntia kotitöihin. Tuon verran tekee kyllä ihan mielellään, eikä ole kiinnostusta opetella sietämään enempää raatamista.

Ei voi.

Kyllä se on tykättävä tai itkettävä ja tykättävä. Kyllä akkojen pitää tehdä akkojen hommia vaikka mikä olisi. Johan oikea mies laittaa akan pihalle jos akkojen hommat enää maistu.

Lasten syntymän jälkeen kotitöistä tuli niin suuri osa elämää, että katsoin parhaaksi opetella niistä tykkäämään. Onnistuinki osittain. Mutta nyt kun lapset ovat isoja koululaisia, niitä on taas vähemmän ja niistä tykkäämisen taito alkaa unohtua. 'Pahimmillaan' koin astianpesukoneen ääressä vietetyn ajan ihanan rauhalliseksi omaksi ajaksi.