Lue keskustelun säännöt.
Mä tunnen surua teidän eroperheiden puolesta.
12.06.2014 |
Monesta syystä, itse olen eroperheestä ja tiedän että se on lapselle aina trauma, vaikka olisi kahesta pahasta se pienempi. SIitä syystä, että ero kolahtaa itsetuntoon, jaksamiseen, vaatii niin paljon järjestelyä, stressinsietokykyä ym.
Mutta ennen kaikkea siksi, että joudutte luopumaan lapsista pitkiksikin ajoiksi sille toiselle (ja joskus hänen uudelle siipalleenkin!) . Tunnen myötätuntoa ja toivon, että mahdollisimman harvoin ihmiset ajautuisivat eroihin!
Kommentit (4)
[quote author="Vierailija" time="12.06.2014 klo 11:25"]
Omien vanhempieni ero oli hyvä asia eikä todellakaan traumaattinen. Oli kivaa kun kotona oli rauhallista eikä joka päiväistä huutoa ja riitelyä...
Jos parisuhde ei toimi on ero ainoa järkevä ratkaisu oli lapsia tai ei... toivottavasti kaikki oppisivat tämän.
[/quote]
Samaa mieltä. Olen ikuisesti kiitollinen äidilleni että erosi liikaa juovasta isästäni, vaikka jäikin yksin kolmen lapsen ja velkojen kanssa. Muistan, että oikein odotin milloin isäni muuttaisi pois, vaikka ei hän koskaan ollut mitenkään väkivaltainen tai vaarallinen, mutta ei pieni lapsi voi ymmärtää että ihmisen käytös muuttuu täysin hänen nautittuaan jotain ainetta.
Aloitusviesti oli pelkkää yleistämistä, eivät kaikki vanhemmat halua/saa yhteishuoltajuutta. Vaikka eroaisitkin, niin lapset voivat jäädä asumaan luoksesi ilman mitään "luopumista toiselle pitkäksi aikaa".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle vanhempieni "ero" ei koskaan ole ollut mikään trauma. Vanhemmat on silti YHDESSÄ kasvattaneet meidät vastuuntuntoisiksi ja kunnollisiksi ihmisiksi. Meillä oli aina yksi tai useampi paikka, jossa pystyi tuntemaan olonsa kotoisaksi, turvalliseksi ja rakastetuksi. Ja näissä kodeissa oli aina joku turvallinen ja luotettava ihminen. Olen iloinen myös siitä, että minulla on ollut niin mahtava äitipuoli, ja hänen mukanaan perheeseen tullut sisaruspuoli.
En ymmärrä, millä tavoin olisin ollut onnellisempi, jos vanhempani olisi asuneet yhdessä. Enkä näe vanhempieni erotilannetta traumana.
Mä nautin siitä että lapset on isällään.... Saisivat olla paljon enemmänkin, muttei se huoli niitä.
Omien vanhempieni ero oli hyvä asia eikä todellakaan traumaattinen. Oli kivaa kun kotona oli rauhallista eikä joka päiväistä huutoa ja riitelyä...
Jos parisuhde ei toimi on ero ainoa järkevä ratkaisu oli lapsia tai ei... toivottavasti kaikki oppisivat tämän.