Mitä multa puuttuu, kun en naisena ole ikinä halunnut lapsia?
Pakkohan tää on olla jotenkin sisäsyntyistä. Ne, jotka lapsia ovat halunneet ovat sanoneet, että olisivat niitä hankkineet "keinolla millä hyvänsä ". Eli tyyliin yhden yön juttu, jos puolisoa eivät olisi löytäneet.
Olis kiva tietää, miksen itse halua lapsia ja koko raskaus ajatuksena tuntuu ahdistavalta. Tuntuu, että oon jotenkin puutteellinen nainen... Mistä se vauvakuume kumpuaa?
Kommentit (17)
Mä koen sen sisäsyntyisenä juttuna niinkun seksuaalisuus. Jos ei kiinnosta niin ei kiinnosta. Mä en koe olevani puutteellinen. Puutteellisia on ne typerät stereotypiat, jonka mukaan ihmisten odotetaan toimivan.
Luulen, että jotkut sinulla jotkut hormonit eivät ole aktivoituneet tarpeeksi tai yhdistyneet sopivassa kohtaa sellaiseen psykologiseen mekanismiin, mikä aiheuttaa monilla halun saada biologisia jälkeläisiä.
Miksi mitään puuttuisi? Ei kaikkia kiinnosta lisääntyminen, ja se on ihan hyväksyttävää. Ollaan onnellisia että nykyään on kunnon ehkäisykeinot.
Vauva kuume sulta puuttuu tai sitten sinun biologinen kello on jämähtänyt lapsuuteen. Kannattaisko käydä lääkärissä mittauttamassa hormonitasot.
Mulla ei oo ollu ikinä mitään vauvakuumetta ja oon neljän äiti. Lopettakaa nää höpöjutut kuumeilusta.
Ei mullakaan ikinä ollut mitään vauvakuumetta tai kiinnostusta lapsia kohtaan. Tein yhden kun ajattelin että sen kanssa olisi kiva tehdä kaikenlaista ja olisi ylipäätään enemmän tekemistä. On yllättänyt miten paljon tykkään äitiydestä
Olet itsenäinen nainen, lapsi on kuin pallo jalassa....
Biologinen tarve ja hoivavietti sekä tietysti jälkipolvi. Tee niin kuin parhaaksi näet! Kadut tai et.
Ei mitään. Olet terve ympäristötietoinen aikuinen.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mutta minulta puuttui kokemus lapsista. Sitten kun tulin äidiksi se on vaan ollut aivan paras juttu.
AP, ei sulta puutu mitään lapsiin liittyvää, kun et niitä halua.
No, ei niitä lapsia ole auttamatta haluneet kaikki ne jotka niitä on saaneet. Esim ehkäisy kaikkien saataville on melko tuore ilmiö. Esim itse olen vahinko 70 luvun alusta ja se näkyy vieläkin äitini katkeruutena meitä kolmea lasta kohtaa. Jos vähän edes lukisit muutakin kuin vain aihe vapaa tietäisi ettet ole mikään uniikki lumihiutale. Tuolla on tavaton määrä meitä naisia jotka eivät niitä lapsia halua, eikä siihen mitään syytä ja selitystä tarvita. Me emme vaan niitä haluta. Ylianalysointi on ihan turhaa erilaisuuden toivossa.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mutta minulta puuttui kokemus lapsista. Sitten kun tulin äidiksi se on vaan ollut aivan paras juttu.
Onko sinulla kokemuksilla vertailupohjaa mitä olisi voinut saavuttaa, jos et olisi lapsia saanut?
Minulla syynä oli lapsuudenkodin traumat. Kaikki oli näennäisesti hyvin, mutta koko perhe voi huonosti, enkä saanut itse lapsena koskaan kokemusta siitä, että olisin tuottanut vanhemmilleni jotain iloa. Päinvastoin, äiti muisti aina kertoa, miten sitä ja tätä sitten kun minulla olisi omia lapsia saaden sen kuulostamaan maailman kamalimmalta kohtalolta. Opin jo varhain, että lapsista on pelkkää vaivaa, harmia ja rahanmenoa, ja siihen lisänä henkinen väkivalta, jota isä harjoitti äitiä kohtaan ja äiti meitä lapsia kohtaan.
Jouduin käsittelemään näitä asioita aika pitkään ennen kuin olin valmis hankkimaan lapsen yli 40-vuotiaana. Ja sittenkin tein sen väärän ihmisen kanssa, sillä en ollut ehtinyt työstää asioita vielä riittävän pitkälle.
Kun vihdoin uskalsin haaveilla lapsesta, oli jo liian myöhäistä.
En tiedä, mutta minulta puuttui kokemus lapsista. Sitten kun tulin äidiksi se on vaan ollut aivan paras juttu.