Perhepäivähoidin aloittaminen tuskaa (äidille ei lapselle)
Pakko jollekkin purkaa tätä tuskaa, kun hoidon aloittaminen lähestyy (ens maanantaina) Oon nyt 2 vuotta ollu lapsen kanssa kotona, mutta nyt ollaan tultu siihen, että mä lähden kodin ulkopuolelle ja lapsi hoitoon. Oon kyllä viihtyny kotona ja olisin toisaalta voinu vielä olla kevääseen.
Lapsi menee perhepäivähoitoon tähän aika lähelle meitä ryhmään jossa ei ole nuorin eikä vanhin. Tosi kiva että sain perhepäivähoitoon, kun päiväkodit tässä lähellä on niin suuria. Mua piinaa vaan kauheat ennakkoluulot ja kuvitelmat hoitoa kohtaan. Kun soitin hoitajalle,hän meinasi että tutustumiseksi riittää pikainen käynti edellisenä perjantaina ja tätä rataa. Sen muutaman minuutin aikana joka puhuttiin puhelimessa hän ehti jo sanoa monta negatiivista asiaa lapsiryhmästään.
Eräs lähisukulaiseni työskentelee perhepäivähoitajana ja häneltä olen kuullut jos jonkinlaista työskentelytapaa. Kuka ei pidä sylissä, kuka ei askartele, kuka ei panosta ruoan laittoon jne. eli ennaluuloilleni ruokaa kyllä olen saanut. Ahdistaa aivan julmetusti. En odotakaan, että hoitaja koko ajan leikittäisi ja sylittäisi lapsia. Oman lapseni tuntien hän on hyvin mukautuvainen ja osaa kehitellä leikkejä itsekin. Sitä vain toivoisi, että edes perusasiat (ruoka,syli, uni) on kunnossa ja jos on jotain sanottavaa niin sanotaan se suoraan eikä marmateta vieraille ihmisille puhelimesssa.
Kertokaa te joilla on lapsia perhepäivähoidossa miten teillä on menny ja miten asioista kannattaa keskustella? Miihin kannattaa vetää raja tuttavallisuudessa hoitajan kanssa. Jos on liian tuttavallinen, saatetaan kodin asiat puhua isommallekin porukalle ja jos taas liian pidättyvä niin pidetään niuhottajana???
kesä-äityli
Kommentit (9)
Hyvin sopeuduin ja kaikki meni ok.
Poikani alotti vuosi sitten päiväkodissa ja nyt kesäloman jälkeen palaa taas huomenna sinne. Aukasin alotuksesi koska mulla on ollut kanssa vähän tuskallinen tunne viedä se sinne taas ku ollaa tämän kesän aikana kiinnytty enempi toisiimme. Poika saattaa alussa jäädä itkien sinne mut uskon että pian taas jää sinne mielellään. Poika siis 2v 1kk.
Mä suosittelen että et moiti perhepäivä hoitajaa ennen ku lapsi on ollut siellä jonkin aikaa hoidossa ja sit jos huomaat että sen hoidossa on puutetta niin on aihetta moittia. Mutta sulla taitaa olla nyt jonkinlaista ennakkoluuloa, eikö? Ei sitä tiiä vaikka hän onki hyvä hoitaja ja asiat menee loppujen lopuksi hyvin. Jos hän ei hoitaisi hommiaan hyvin niin tuskin kukaan haluaa viedä lastaan sinne hoitoon.
Onneksi täti joutui pitkälle sairauslomalle ja siinä yhteydessä pph vaihtui. Olin ensitapaamisesta alkaen jotenkin huonolla haisulla tästä hoitajasta. Meidän kemiamme eivät kai jotenkin synkanneet.
(onneksi kuulin myöhemmin, että puolitutulla perheellä oli myös huono kokemus ko. täistä)
Saimme uuden, nuoren siis kokemattoman mutta ihanan rauhallisen ja luotettavan ja kaikin puolin mainion.
Minä puhun pph:lle asioista, jotka mielestäni kuuluvat hänen tietoonsa, siis lapsistamme ja perheemme asioista.
Toki hän tietää muutakin meistä, koska on hänen poikansa on ollut meillä esikoisen synttäreillä ja pari kertaa muutenkin leikkimässä hoitoaikojen ulkopuolella. En nyt osaa arvioida, loukkaantuisinko jos hän puhuu jotakin meistä jollekin ulkopuoliselle. Yritän pitää omat paljastukseni sellaisina, ettei niiden julkituloa tarvitse ainakaan hävetä...
Olen huomannut että olen jollain lailla " intuitiivinen" persoona, joten jos olen epäluuloinen jotain ihmistä kohtaan, tämä monesti on pitänyt paikkaansa. Se tunne tulee jostain pienistä, pienistä asioista - järki sanoo että eihän tuo nyt mitään, mutta tunne sanoo että hetkinen - tähän ihmiseen ei pidä luottaa.
Mutta koska teillä on noinkin lyhyt aika enää hoidon aloittamiseen, tuskin on enää mahdollista etsiä uuttakaan hoitajaa? Eli ehkä pitää antaa hänelle mahdollisuus - ja vaihtaa sitten jos siltä tuntuu.
Meillä synkkasi alusta alkaen perhepäivähoitajan kanssa. Ensimmäinen puhelinkeskustelukin kesti lähes tunnin - vaikkemme tunteneet toisiamme lainkaan ja yleensä uusiin ihmisiin suhtaudun varauksella. Toki hoitajallakin on huonompia ja parempia päiviä eli aina ei juttua riitä, mutta luottamus on toistaiseksi vahva.
Me keskustellaan lapsesta, hänen perheestään, mutta aika yleisellä tasolla. Päivän kuulumiset, tulevat aikataulut jne. Koskaan hän ei sano pahasti muista lapsista tai heidän vanhemmistaan.
Eli hoitaja ei saa kertoa toisille vanhemmille eikä muillekaan mitään hoitolasten asioita tms. Ei edes esim. sitä miksi joku ei ole vaikka tänään ollut hoidossa tms. Mutta kyllä vaan silti ainakin meidän PPH:lta kuulee että miksi nyt ei ole se ja se lapsi hoidossa jne. Mutta onneksi ei ole mitään muita muiden perheiden asioita kuultu. Kerran kuulin lenkillä yhdeltä vastaan tulevalta äidiltä että meidän tyttö on kuulemma kova syömään hoidossa! No, se vaan lähinnä huvitti mutta esim. edes sellaista ei saa PPH kertoa ulkopuolisille. Kuulemma kaikki PPH:t ei vaan miellä omaa ammattiaan samalla lailla kuin esim. päiväkotien työntekijät joilla on myös ehdoton vaitiolovelvollisuus ja sama koskee siis yhtä lailla PPH:ta. Mutta siis ollaan kuitenkin oltu tosi tyytyväisiä omaan hoitopaikkaan muuten.
...puran tässä sydäntäni. Otsikkosi osui niin nappiin.
Tyttäreni aloitti päivähoidon pph:lla ollessaan 9kk. Kaikki meni hyvin, ei itkenyt yhtenäkään aamuna, ei siis ainoanakaan!!! Lienee ollut niin pieni ettei tajunnutkaan. Yhteistyö hoitajan kanssa sujui ja kaikki ok. Keväällä hän siirtyi ryhmäpäivähoitoon työskentelemään ja tytymme ei päässyt mukana, kun vuorohoitopaikka ja meillä ei sitä tarvetta ole.
Kesä on mennyt nyt tytöllä kotona (lomat vanhemmilla lomittain ja kummit ja mummot hoidelleet). Tyttö nyt 2v.3kk.
Viime viikolla alkoi uusi elämä; uusi hoitaja, (kokenut ja ihan ok, yleisesti pidetty ja toivottu, lähellä kotiamme. Ei nyt mitään sielujen sympatiaa välillämme muttei mitään negatiivistäkään...) siis viime viikko meni ok. Mutta nyt alku viikko on ollut ihan kauheaa! Tyttö aloittaa jo aamulla " en halua mennä" kun puetaan, itkee koko matkan ja ovella vielä takertuu " ei äiti mee töihin!" ... Illalla kotona nukkumaan käyminen on tosi tosi vaikeaa, tyttö itkee hysteerisenä sängyssä eikä meinaa rauhoittua! Pottahommat on hirmu vaikeita vaikka tyttö oli jo itsenäinen pissalla käynnin suhteen ja kakkatkin aina potassa. Perjantaina oli tehnyt hoidossa kakat sänkyyn ja ilmeisesti noloa (traumaattista?) kun eilen illalla itki sängyssään " en halua kakkia sänkyyn, kakka tulee!" päiväunet jääneet hoidossa nukkumatta ( ei nukahda? kuulema ja herää puolen tunnin jälkeen potta-asialle tms. )
En tiedä olenko itse jotenkin hermoheikko vai mikä mutta koville ottaa? Onko se tällaista muillakin? Palautuuko normaali ihana arki? Tietääkö joku onko nää ihan normaaleja reaktioita uudessa tilanteessa? Mll- sivuilla kyllä oli tämän suuntaisia mutta ... ding dong! Sitä haluaisi niin olla " hyvä äiti" eikä tuottaa lapselleen mitään turhaa surua tai murhetta.... PLääh!!! Minut on kuulema viety jo puoli vuotiaana pph:lle ja en kai ole kärsinyt vai johtuuko tää stressi nyt niistä traumoista :) ???!!!
alisa (yöunet menneet)
Oma lapseni aloitti perhepäivähoidossa ollessaan 9,5kk. Kävimme tutustumassa hoitopaikkaan kaksi kertaa. Olen monta kertaa kiittänyt hyvää tuuriamme, miten loistavan hoitajan saimme heti, vieläpä kunnalta! Lapsemme viihtyy hoidossa erittäin hyvin (ollut siellä 8kk), eikä mitään ongelmia ole ollut. En ole koskaan kuullut pph:n sanovan yhtään pahaa sanaa yhdestäkään hänen hoitolapsestaan tai muutenkaan lörpöttelevän toisten perheiden asioita. Kaikki hoitolapset pitävät hoitajastaan ja minun mielestäni se on tärkeintä!
Oman kesälomani jälkeen lapseni hieman protestoi hoidon jatkamista sillä, että illalla kotona nukahtaminen oli aivan mahdotonta, huutamista ja riehumista jopa tunti sängyssä, kun ennen oli nukahtanut n.5-15min... Onneksi oli vain ohimenevä vaihe.
nostan keskustelua.
Haluaisin kuulla lisää, miten muilla menee kun tauon jälkeen noin 2-vee lapset jatkaneet pph:lla...
alisa
...ja halusin tulla tänne kertomaan kuulumisia. Joskus voi ensivaikutelma olla väärä (onneksi). Käytiin viime viikon lopulla parina päivänä tutustumassa hoitopaikkaan ja silloin jo ajattelin, että ompas sittenkin mukava hoitaja. Toden teolla hoito alkoi eilen ja nyt on kaksi päivää takana eikä mitään ongelmia ainakaan vielä ole ollut. Syö ja nukkuu hyvin hoidossa ja kotonakin ainakin viime yön nukkui ihan normaalisti. Isälle ehkä vähän enemmän kiukkuaa ja temppuilee kuin ennen, mutta se hoituu sillä kun isä huomioi poikaa. Nytkin lähtivät kahdestaan ulos. Kyllä mä kiitän tästä hyvästä hoitajasta ja lähden aamuisin huolettomana opintojen pariin. Että tämmöistä!
Esikoinen aloitti 1 v 4kk iässä yksityisellä pph:lla. Paikka löydettiin tutun kautta. Olimme todella tyytyväisiä hoitoon ja hoitajaan. Lapsi viihtyi hyvin ja kaikki oli tyytyväisiä. Meillä hoitosuhde syveni ystävyydeksi. Tyttö vierailee hoitajan luona vieläkin. Lisäksi hän on hoitanut satunnaisesti myös meidän kahta muuta lasta, aivan vauva iästä asti.
Minäkin aluksi olin epäileväinen, mutta turhaan =)
Rohkeasti ja avoimmin mielin vaan hoitoon. Jos huomaat, että joku asia ei suju, puutu heti tilanteeseen napakasti.