Kalkattavat sukulaiset - palaa käämit

Minulla on useampi sukulainen, jotka ei ole töissä ja joilla ei ole perhettä.

He sitten takertuvat meihin, jankuttavat koko ajan, että pitää kyläillä ja jos ei käydä, pommittavat viestein ja kortein.

Nyt käytiin kylässä yhden luona, koko päivä oltiin siellä, yksi lapsista jäi jopa yöksi pitämään seuraa.

Mitä tämä tekee? Alkaa hätyytellä meidän lukiolaista, lähettää 30 tekstiviestiä joista osa koskee sitä, että onko lukiolainen saanut hänen korttinsa. Joissa ei ole mitään asiaa. Tyyliin suunnilleen että "terveisiä" tai "minulla on uusi puhelin".

Lukiolainen on kesätöissä, käy kahdella kurssilla ja me ollaan töissä!

Ymmärrän että aika käy pitkäksi, mutta silti.

Nyt sitten laittoi minulle "palautetta" että "lukiolainen ei ole tarpeeksi ilahtunut, että onko sillä masennus, kun ei edes kortteihin vastaa". A) ei lukiolaisella edes ole postilaatikon avainta, koska meille ei tule mitään normipostia enää, B) hänellä on kiire ja C) minulla on kiire. En ole käynyt laatikolla viikkoon.

Nyt sitten ne kaikki joutilaat sukulaiset kalkattavat, miten meidän lukiolaisella on masennus (jonka siis diagnosoi etänä tämä peruskoulun käynyt täti) ja pommittavat taas vielä enemmän.

Lopulta minä kilahdin ja soitin, että keksii nyt herran tähden jotain omaa sisältöä elämäänsä ja että me ei todellakaan joka päivä haeta sieltä laatikosta niitä kortteja, JOTKA ON LÄHETETTY KOLMEN KILOMETRIN päästä ja joissa ei ole mitään asian tynkääkään.

Olen ihan loppu noiden kanssa!