Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tänään vihdoin yli 40-vuotiaana uskalsin sanoa isälleni suorat sanat!
Taruppa
17.06.2021 |
Olen vuosia kuunnellut jatkuvaa mitätöintiä ja moittimista. Kävelee kotiimme ilmoittamatta ja astelee vaan sisään ja sitten alkaa ensin hirveä kyselytunti, miksi ikkuna on auki ja miksi tuossa on vaatteita miksi ja miksi ja miksi. Sitten yleensä haukkuu lapset ja arvostelee kotiamme joka on hänen mielestään täynnä romua (olen sisustussuunnittelija joten tuskin ihan näin on...) ja milloin lumityöt on tekemättä ja ulko-ovessakin lommo, jne. Kerran kesällä jopa avasi grillin joka oli täysin uusi ja haukkui miten paskainen se on.
Tänään (menkat) sain vihdoin sanottua takaisin! Annoin tulla kaiken ja kerroin etten enää hyväksy lapsieni haukkumista, jatkuvaa mitätöintiä ja moitteita. Löi oven kiinni ja lähti menemään ja huusi hoida itse tivolisi.
Samaan aikaan olen ylpeä ja samaan aikaan pelottaa sillä olen sitänyt tätä käytöstä häneltä nyt muutaman vuoden ja päättänyt niellä hänen käytöksen lapsien vuoksi sillä asumme hänen ostamassaan talossa. Se taas on toinen tarina miksi näin mutta näin nyt kuitenkin on enkä muuallekaan voi muuttaa. Nyt hirvittää onko niin narsisti-hullu, että heittää meidät pihalle, kun hänelle joku uskaltaa sanoa vastaan.
En kuitenkaan enää jaksa sietää moista sillä asiat tulee jo uniin ja huomaan välillä lenkilläkin olevani ihan raivon vallassa miettiessäni hänen sanomisiaan ja olenpa mielessäni jopa kirjoittanut hautajaispuheenkin hänelle mikä ei ole kovin maritteleva. Jotenkin hullua tuokin, että sielläkö sitten muka viimein uskaltaisin sanoa oikeat ajatukseni, kun tähän asti olen vain antanut hänen haukkua ja ollut hiljaa ja yrittänyt niellä kaiken. Minkälaisia ajatuksia herättää? Onko muilla nelikymppisillä vanhempia jotka eivät vaan ymmärrä olla puuttumatta asioihin saati ymmärrä, että lapsi on jo aikuinen.
Ah, mä niin haaveilen, että voittaisin lotossa ja voisin haistattaa sille pitkät ja sanoa, että pidä saatana talosi ja kaikki mutta meitä et enää näe, hauku tai hallitse. Se on moro!
Kommentit (29)
Jos tekisi pari hassuttelupuhelua opiksi ja ojennukseksi. Kyseleisi kaikki elämisen yksityiskohdat ja vaatisi perustelemaan valinnat sekä ehdottaisi asiantuntija-apua ongelmiin ("voin soittaa vaikka heti"), ja räpä räpä niin pitkään, että vastapuoli joutuu päättämään puhelun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taloudellinen riippumattomuus on ehdoton. Kukaan ei voi kiristää millään. Olen laittanut vanhempani kävelemään talostani, kun asioihin puuttuminen on alkanut mennä överiksi. Takaisin ovat tulleet hattu kourassa ja eri asenteella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos vanhempi puuttuu liikaa aikuisen ihmisen tekemisiin on kyseessä läheisriippuvuus.
Esim äitini puuttuu jatkuvasti (tai VIHJAILEE) ja on kehittänyt jalostanut taidon tuoda julki omat mielipiteet eli ainoan oikein tavan toimia.
Järkyttävää.
Nyt kele on vielä ottanut kohteeksi lapsenlapset.
Tekee tätä manipulointia vanhempien seläntakana.
Tiedän kaavan esim kerrotaan ensin tarina jostain menestyneestä ihmisestä. Sen jälkeen alkaa masinointi siitä että näin pitäisi toimia hänen mielestä ja mihin opinahjoon pitäisi hakea.
Nyt kun koulut loppuu on äitini alkanut opinto-ohjaajaksi lastenlapsille.
Sitten alkaa vanhempien opastus ”minä Kaisalle olen puhunut töstä koulutuksesta (yliopisto) oletteko te puhuneet tästä…
Minun äiti on juuri tuossa opinto-ohjaaja vaiheessa ja soittelee lapsenlapsille ja neuvoo miten pitäisi elää. Hyvin rasittavaa. Yrittää tunkea jokaiselle elämän alueelle ja koittaa hallita rahalla.
Sama.
Peruskoulun häthätää läpäissyt kaupan kassa tuetää nyt kaiken jatko-opinnoista.
Ja yrittää mm ”ostaa kesätöihin” luokseen jotta saa jankattua näkemyksiään.
Ja räyhää minulle kun teinini on fiksumpi.
Ollaanko me sisaruksia….?! Mun isä on ihan samanlainen, aina haukkumassa ja arvostelemassa, myös lapsiani. Jos onnistuvat jossain niin se johtuu vaan siitä että HÄN on niin erinomainen.
Hyvät et sanoit suorat sanat, jos vaikka saisi toisen vähän miettimään käytöstään. Minäkin olen sanonut, jo vuosia sitten, mutta sama meno jatkuu. Kukaan lapsistani 10-17 v. ei halua nähdäkään pappaa.
Olen itse miettinyt että joku vinksauma täytyy korvien välissä olla et noin käyttäytyy.
Niin kauan kun asut narsistin omistamassa talossa tilanne ei tule muuttumaan. Isä tulee hetken päästä takaisin entistä pahempana ja kaiken unohtaneena. Tai alkaa mustamaalaamaan sinua ja heittää ulos. Jos saisit virallisen häädön se helpottais vuokramarkkinoilla . Mutta jos olet masokismiin taipuvainen niin jäät isin taloon asumaan ja siedät paskan. Narsisti EI muutu koska ei näe toiminnassaan mitään väärää. Narsistin mielestä hänellä on oikeus kävellä kotiisi ilman lupaasi ja tämä koski myös minua joka sentään ITSE omistin taloni. Lääkäri ja kahden kaupungin poliisit sai narsistin jotenkuten rauhoittumaan , mutta yli 40 vuoden jälkeenkin katson eteeni. Monta kertaa on yrittänyt imuroida takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taloudellinen riippuvuussuhde ei luo rajoja. Tämä on tuttua itsellenikin.
Kun asut vanhemman omistamassa asunnossa, he luulevat, että olet heidän käytettävissään. Meillä tämä toimi niin päin, että mihin vuorokaudenaikaan tahansa minun olisi pitänyt olla vanhempieni käytettävissä: milloin kotitöissä, milloin isäni remonttiapuna, milloin kuljettamassa äitiä paikasta X paikkaan Y (äitini ei suostunut koskaan hankkimaan ajokorttia). Riippumatta siitä, että olin työpaikalla, saattoi tulla yhteydenottoja ja vaatimuksia tulla taas tekemään jotakin. Suuttuivat vielä, jos en vastannut.
Sain kyllä olla asunnossa rauhassa, he eivät koskaan tulleet paikalle, mutta harvoin siellä sain edes olla, kun koko ajan täytyi olla passaamassa vanhempiani, erityisesti isääni. Tämä loppui kun muutin omaan asuntoon.
Tästä kokemuksesta viisastuneena en aio toistaa sitä omien lasteni kohdalla. Olen perimässä mm. juuri tuon asunnon jossa itse asuin, mutta en ikinä aio ryhtyä tuohon kuvioon omien lasteni kohdalla.
Ei nelikymppinen lapsi mikään aikuinen ole, höpö höpö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Minun äiti on juuri tuossa opinto-ohjaaja vaiheessa ja soittelee lapsenlapsille ja neuvoo miten pitäisi elää. Hyvin rasittavaa. Yrittää tunkea jokaiselle elämän alueelle ja koittaa hallita rahalla.