Olen aivan tajuttoman kärsimätön! Seinät kaatuvat päälle.
Samalla kun sattuu, ahdistaa ja tuntuu tuskaiselta, niin tuntuu, että olen vain elämässäni paikoillani. Haluaisin jo eroon tästä kärsimyksestä ja mitättömyydestä. Ihan kuin mitään ei tapahdu vaikka on tapahtunut liikaa.
Oikeastihan elämässäni on tapahtunut aivan järkyttävän paljon kaikkea. Muuttoja, ihmissuhteita, työpaikkoja, eri kaupunkeja, ero, uudelleen kouluttautuminen jne. Tämä ihan tässä muutaman vuoden sisään. Muunmuassa.
Paljon tapahtuu ja tuntuu, että silti makaan tulessa. Yritän parhaani mutta silti tämä on tätä samaa rämpimistä enkä jaksa enää. Liian impulssiivista mutta toisaalta taas en ole lainkaan elämässä kiinni. Koen, että oikeastaan makaan vain sängyssä ja joku toinen osa minusta yrittääkin jotain. Ahdistavaa.
En tiedä miksi en osaa elää tätä elämää oikein ja onnistunko yhtään missään.
Niin ja minä nain exääni. On näköjään ainoa joka pysyy elämässäni vaikka olen kyllästymiseen asti yrittänyt häntä itsestäni irroittaa. En onnistu siinäkään koska en taidakaan haluta. Jepjep..
Ennen kuin joku moralisoi, emme leiki kumpikaan toistemme tunteilla tietoisesti vaan olemme samalla viivalla. Ainoa vain, että molempiin sattuu silti, teimme sitten minkä päätöksen vain.
-ap