Lue keskustelun säännöt.
Vapaaehtoisesti yksinäisiä?
16.06.2021 |
Onko täällä vapaaehtoisesti yksinäisiä ihmisiä? Enkä tarkoita parisuhdetta, vaan yleisesti ottaen ihmissuhteet mahdollisimman vähissä pitäviä?
Itse koen ihmissuhteet lähinnä rasitteeksi ja työksi. Minulla ei montaa ihmissuhdetta olekaan, yksi ystävä, puoliso, sisko. Nämäkin haluaisin oikeastaan heivata, koen niiden olevan useammin rasite kuin ilo. Kyse ei siis ole siitä, että noissa ihmisissä olisi mielestäni mitään vikaa, vaan kyse on minusta, introverttiydestäni, ja halustani olla oikeastaan aina yksin. Sosiaaliseksi kontaktiksi riittää kun käy töissä, ja sekin on oikeastaan liikaa. Vapaalla ollessani riittää kun kaupan kassalla voi sanoa hei, ja todeta jotakin vaikka säätilasta. Kerran viikkoon tuollainen ja pärjään kuukausikaupalla kaipaamatta enempää sosiaalista sisältöä. En kuitenkaan ole jotenkin uskaltanut heivata näitä ihmissuhteita ja erakoitua, kun aina joka tuutista toitotetaan että ihminen on sosiaalinen eläin, ja tarvitsee suhteita muihin ihmisiin. Osaan hyvin kuvitella kuinka ruumiini joskus aikanaan löydetään hajun perusteella jostain kerrostaloasunnosta, eikä ajatus häiritse lainkaan. Onko täällä ketään joka olisi tehnyt irtioton ja jäänyt vapaaehtoisesti yksinäiseksi? Jos on, oletko onnellinen? Kadutko mitään?
Kommentit (2)
Minä koen kaikki muut ihmiset paitsi puolisoni rasittavina jos pitää olla seurassa pitempään, esim. yli tunnin. Minulle riittää hyvin satunnaiset kohtaamiset ihmisten kanssa. Etenkään puhelimessa en jaksaisi puhua yhtään kenenkään kanssa, en tiedä miksi se tuntuu erityisen rasittavalta.
Puolison kanssa on kyllä helppo olla, voimme olla pitkäänkin omissa oloissamme puhumatta ilman, että kumpikaan kokisi sitä mitenkään ongelmaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla kaverisuhteet toimivat aina ihan päättömällä tavalla. Ensin kun tavataan juttu luistaa hyvin ja jaetaan nopeastikin hyvin henkilökohtaisia asioita. Menee useita vuosia niin että olemme todella läheisiä, kunnes eteeni tulee seinä. Yhtäkkiä en enää kiinnostu ihmisistä joiden puolesta olin vielä puoli vuotta sitten valmis tekemään lähes mitä tahansa. Ei mitään erimielisyyksiä tai draamaa, en vain enää jaksa tavata ja alan haaveilla puhelinnumeron poistamisesta.
En tiedä miksi en osaa pitää kiinni ihmisistä, vaikka olen kohdannut paljon mukavia, hauskoja ja kiinnostavia. Minulla on yksi paras ystävä, jonka kanssa tätä ongelmaa ei ole ollut koskaan vaikka lapsista saakka olemme parhaita ystäviä olleet. Parisuhteesta joskus puolivakavissani haaveilen, mutta tiedän ettei siitä tulisi minun kohdallani mitään.