Miksi ihmiset ovat niin kiireisiä nykyään?

Itselleni ei ole enää niin tärkeää nähdä kavereita kovin usein, vaikka tärkeitä ihmisiä ovat edelleen. Sitä vaan haluaa levätä enemmän omissa oloissaan jos siihen on mahdollisuus. Laatu korvaa määrän.

Vierailija kirjoitti:

Itselleni ei ole enää niin tärkeää nähdä kavereita kovin usein, vaikka tärkeitä ihmisiä ovat edelleen. Sitä vaan haluaa levätä enemmän omissa oloissaan jos siihen on mahdollisuus. Laatu korvaa määrän.

Mikähän on tuonut tarpeen lisälepäämiselle? Korona vai yleinen ikääntyminen? Millaistahan tämä oli vanhemmilla ikäluokilla ennen koronaa.

Ei ole kyse kiireestä. Kiirettä ei ole olemassa. On kyse priorisoinnista. Sitä tekee mieluummin muita asioita kuin näkee kavereitaan.

Tuossa iässä useimmilla on jo perhettä. Ei siinä kohdin vaan ole enää vapaa-aikaa niin paljon, kun ne lapset on huolehdittava ihan jokaikinen päivä.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole kyse kiireestä. Kiirettä ei ole olemassa. On kyse priorisoinnista. Sitä tekee mieluummin muita asioita kuin näkee kavereitaan.

Osaatko arvioida miksi kavereita ei enää haluta nähdä?

Vierailija kirjoitti:

Tuossa iässä useimmilla on jo perhettä. Ei siinä kohdin vaan ole enää vapaa-aikaa niin paljon, kun ne lapset on huolehdittava ihan jokaikinen päivä.

Lapset, auto, talo, kesämökki... Kaikissa on omat hommansa. Opiskelijana oli kerran pari vuodessa fillariremppaa. Kyllä siinä ehti juoda pari oluttakin.

Nostaa kivasti omaa statusta kun on koko ajan niin hel**tin "kiire" olevinaan

Pienistäkin muutoksista kertyy lisää tekemistä ja vastuuta eikä enää ole samalla tavalla vapaa kuin nuorena. Monella on yli kolmekymppisenä isompi asunto tai oma talo jossa on hommansa. On ehkä puoliso jonka kanssa on tietenkin omat juttunsa. Ikääntyvät vanhemmat. Lemmikkejä kun elämäntilanne on vakiintunut. Enemmän rahaa harrastaa sitä mistä tykkää. Puhumattakaan sitten lapsista! Onhan tuossa jo paljon enemmän tekemistä kuin silloin parikymppisenä kun asui vuokralla yksiössä ja kaiken vapaa-ajan pystyi käyttämään kavereihin, matkusteluun ja biletykseen.

Itsehän olen usein "kiireinen" kun en jaksa tavata kavereita tai olla tekemässä jotain turhia palveluksia. Kiire on helppo tekosyy olla tekemättä mitään.

Se ns kiire on itse luotua, ihan itse aiheutettua. Ei ehkä haluta tai uskalleta pysähtyä. Paetaan jotain siihen "kiireeseen". Kiire on myös hyvä tekosyy monille, jos ei jokin asia huvita.

Hanki kavereiksi niitä kaksikymppisiä ap? Minulla ei ole aikaa mutta se ei johdu perheestä jota minulla ei ole vaan että olen muuttunut vaativammaksi ihmiskontaktieni suhteen. Ikääntyessä huomaa mihin kannattaa sitä aikaa antaa ja mihin ei. Nuorena jakeli sitä joka suuntaan kaikille jotka ei sitä ansaitse. Over 20 ei vain ole enää varaa eikä jaksua.

Silloin nuorena olikin aikaa, vaikka opiskeli ja teki samalla töitä. Aikaa kuitenkin jäi, koska lopulta eli vaan itselleen (ja kavereille!)

Nyt olen 33 vuotias ja perheeseen kuuluu lisäkseni mies ja kolme lasta. Mies on yrittäjä, joten paljon arjesta pois ja itselleni jää lapset sekä oma, osa-aikainen työ. Lapset ovat tällä hetkellä 2v, 3v ja 5 vuotta eli kaikki päiväkoti-ikäisiä. Ei tässä toden totta ole aikaa kavereille :D Enkä toisaaltaan sellaista aikaa enää kaipaakaan. Kun vihdoin joku vapaa jostain tulee, suuntaamme mökille perheen kesken. Perhe on nyt se kaikkein keskiön <3 

Fiksut ihmiset eivät hoe kaiken aikaa kiirettään, moukat kylläkin ja joka välissä.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole kyse kiireestä. Kiirettä ei ole olemassa. On kyse priorisoinnista. Sitä tekee mieluummin muita asioita kuin näkee kavereitaan.

 

Osaatko arvioida miksi kavereita ei enää haluta nähdä?

 

Kavereita halutaan kyllä nähdä, jos heistä on jotakin hyötyä itselle.

Joskus se voi olla siitäkin, että ihmiset vanhempina usein ajattelee, että pitäisi kauheasti henkisesti ja fyysisesti valmistautua toisen ihmisen kanssa ajan viettämiseen tai näkemiseen. Nuorempana ei ollut niin väliä ja siksi se oli vähemmän stressaavaakin. 

Osalla elämä muuttuu, kun kuvaan tulevat kumppani, lapset ja perhe-elämä. Vielä n. 20 v. näitä ei ole. Vasta n. 30v. nuo vievät aikaa, voimavaroja ja vaativat sitoutumista. Vapaa-aika jakautuu epätasaisesti.

Teini-iän symbioosiystävyysvaihe on ohitettu? 

Minä en vetoa kiireeseen, vaan siihen, että en yksinkertaisesti JAKSA. 

Töissä tehostetaan koko ajan ja kiire kasvaa, aika ei millään riitä kaikkiin hommiin. Koko ajan kiire ja kaaos. Töistä päästyäni haluan vain päästä kotiin ja olla rauhassa tekemättä mitään. Mutta ruokaa täytyy tehdä, koti edes välillä siistiä. Tiskiä ja pyykkiä on AINA. On pari koiraa. Omakotitalo ja sen piha. Lapset, jotka ovat lähes aikuisia mutta olen silti heille äiti ja minua tarvitaan edelleen moneen asiaan. Välillä vain seuraksi, neuvoksi tai mielipiteeksi, mutta silti se vaikuttaa siihen mun "en tee mitään"-juttuun. Sitten on vielä aviomies, metsästysharrastus ja se mökkikin. Se viimeistään vie sen vapaan illan tai vapaapäivän.

Mulla ei yksinkertaisesti ole sitä "ylimääräistä" aikaa tavata niitä kavereita edes silloin, kun jaksaisin.

Kiire tuottamaan someen sisältöä ja pelaamaan tietokonepelejä. Se on niin kiire, ettei jouda ruokaa laittamaan. Pakko tilata pizzat koko perheelle.

Laitteet ovat kiinnostavampia kuin ihmiset. Ei tällä sinänsä kiireen kanssa ole mitään tekemistä.