Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Ihmisen nimi verbinä

Vierailija
15.06.2021 |

Oli jokin uutinen Yli-Viikarista, niin muistui mieleen, kun jokunen aika sitten kyseltiin keskustelupalstoilla, että oletko koskaan yli-viikaroinut. Rupesin miettimään, että keitä muita sellaisia henkilöitä on, joiden nimi on muodostunut verbiksi. Tuleeko mieleen? Fiktiivisetkin hahmot kelpaavat, mutta ei esim. ammatista tai muusta ominaisuudesta johdetut sanat, vain erisnimistä. Itse keksin minuutin miettimisellä vain sanat "jeesustella" ja "elvistellä".

Kommentit (27)

Vierailija
21/27 |
15.06.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jörniä

Eräs hienoimmista saavutuksista mihin mies voi pystyä on se, että hänen nimestään syntyy sukupuoliyhteyttä merkitsevä verbi!

Olisiko yhtä hienoa, jos kyseessä olisi nainen?

Olisi.

Vierailija
22/27 |
15.06.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Intoilla (Into)

Lempiä (Lempi)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
23/27 |
15.06.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Satu.

Se on imperatiivi sanasta "sattua". Mutta eipä tuossa ole hirveästi järkeä. Miten voi käskeä tuntemaan tuskaa?

Vierailija
24/27 |
15.06.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Morsettaa. Tulee tietenkin Morse-aakkosista, joiden nimi taas tulee Samuel Morsen sukunimestä 

Vierailija
25/27 |
15.06.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos rajataan suomalaiset etunimet imperatiiveina tulee mileen ainakin nämä:

Toimi

Usko

Anna

Toivo

ja ehkä Rauha jota puhekielessä käytetään imperatiivina mutta kieliopillisesti ei ole imperatiivimuodossa

Mitäs muita vielä löytyy?

Vierailija
26/27 |
15.06.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jaanata (jaaritella), hannata (hannari)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
27/27 |
15.06.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Täällä jo mainittu 'ottaa ritolat' on kyllä legendaarinen. Minusta se hauska kurkistus sinne jonnekin 20- ja 30-lukulaisen, urheilua seuraavan suomalaisen mieleen. Ja tuolloinhan kaikki seurasi urheilua, Suomi oli yleisurheilun suurmaa ja monessa asiassa edeltäkävijä (ammattilaisuus, systemaattinen harjoittelu, doping).  Siis että yksi pieni tapaus kilparadalla oli niin vaikuttava, että se synnytti sanonnan, joka elää vieläkin - lähteä paikalta niin nopeasti kuin pystyy, paeta kuin haavoitettu hirvi, niin ettei kukaan saa kiinni tai pysy mukana, siis ottaa ritolat.

(Ja tuo tapahtumahan oli Amsterdamin olympialaisissa, juoksumatkana 5000 metriä ja suomalaiskaksikko Nurmi-Ritola piti niin hurjaa vauhtia, että kaikki muut tippuivat jo hyvissä ajoin, kolmantena sinnitteli vielä Ruotsin Widen, joka hänkin oli suomalaissyntyinen. Viimeisen kierroksen alettua Ritola veti ja Nurmi oli kannoilla, kaikki odotti, että milloin alkaa Nurmen tappava kiri. Mutta silloin lähtikin Ritola yhtäkkiä niin hirmuiseen kiriin, että Nurmi jäi kuin seisomaan ja lopulta vain vaivoin piti Widenin takanaan.  Ritola löi Nurmen. Nurmi hävisi - suomalaiselle.  Ällistys oli valtava, vaikka kaikki tiesi Ritolan kovaksi juoksijaksi, USA:n moninkertainen mestari kun oli muun muassa)