Uskon, että kaikki hetket ovat jo tapahtuneet
Uskon, että kaikki on jo tapahtunut. Samalla kertaa. Kuljemme vain hetkestä toiseen, mutta ne hetket tapahtuivat jo. Mielipiteitä?
Kommentit (25)
itse mietin, että, kun ikää on tullut enemmän, että näitä ns "deja vu" ilmiöitä huomaan, että koen enemmän ja enemmän. Onko aivoissa sitten tapahtunut jotain vai voiko olla niin, että tämä elämä mitä me nyt koetaan olisi tapahtunut aikaisemmin ja olen kuollut ja tämä on vain se "ns elämänfilmi" mikä pyörii silmien edessä ja mitä lähempänä kuolemaa se on menossa niin sitä enemmän tilanteet tuntuvat, kuin olisin elänyt tämän hetken aikaisemmin.
Vierailija kirjoitti:
Aika huono ajatus, koska tuo ei vaikuta kyseisen hetken kokemiseen muuten kuin lamauttavasti.
Ehkä oletkin siis sellainen sohvalla makaava nisti joka etsii selitystä sisäiseen tyhjyyteensä?
Elän silti täysillä, mutta näin uskon, oli ajatus huono tai ei. Enkä näe sitä lamauttavana, vaan kauniina. Sen, että elämän pääsee kokemaan, näen vieläkin kauniimpana. Samalla koen turvaa. En voi tehdä mitään väärin tai epäonnistua.
Olen tiennyt asioita liian monta kertaa ennalta. Miten sen voisi muuten selittää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika huono ajatus, koska tuo ei vaikuta kyseisen hetken kokemiseen muuten kuin lamauttavasti.
Ehkä oletkin siis sellainen sohvalla makaava nisti joka etsii selitystä sisäiseen tyhjyyteensä?
Elän silti täysillä, mutta näin uskon, oli ajatus huono tai ei. Enkä näe sitä lamauttavana, vaan kauniina. Sen, että elämän pääsee kokemaan, näen vieläkin kauniimpana. Samalla koen turvaa. En voi tehdä mitään väärin tai epäonnistua.
Oo ja koo. Itsekritiikki ja kunnianhimo voivat toki olla haasteellisia ympättäviä tuohon ”katsomukseen”.
Mut kukin tyylillään
Vierailija kirjoitti:
Huomenna on työpäivä.
Niin on ja lapset ovat kesäleirillä, mies vielä töissä. Äiti voi heittää vähän vapaalle universumia pohdiskellen.
Miten voisi testata onko vapaata tahtoa olemassa? Ajat vaikka pyörällä kohti y-risteystä, et vielä tiedä kumpaan suuntaan menet. Kumpaan menet ja onko se oma valintasi?
Vierailija kirjoitti:
Miten voisi testata onko vapaata tahtoa olemassa? Ajat vaikka pyörällä kohti y-risteystä, et vielä tiedä kumpaan suuntaan menet. Kumpaan menet ja onko se oma valintasi?
Näitä on tutkittu kai, että tietty isompi % ihmisiä valitsee aina tietyn suunnan. Liittyy kokemusumpäristöön, kulttuuriin, siinä mielessä ei ole vapaata tahtoa.
Depersonalisaatio / depersonalisaatio aiheuttaa ajan pakkautumista.
Australian alkuperäisväestö uskoo, että olemme esivanhempiemme unennäköä.
Minusta upea ajatus.
Vierailija kirjoitti:
Depersonalisaatio / depersonalisaatio aiheuttaa ajan pakkautumista.
*derealisaatio
Uskon, että kaikki mahdolliset tapahtumaketjut ja niiden seuraukset ovat olemassa.
Joku/jokin "Ylempi Voima", ehkä? En tiedä.
Miten sitten historia menee, riippuu kunkin yksilön valinnoista ja sen vaikutuksesta muitten yksilöitten päätöksiin. Tapahtumain tosiallinen kulku riippuu kunkin yksilön valinnoista ja niitten vaikutuksista --> yhteisö, kansakunta, maanosa, maailma...
Mutta summa summarum kaikki mahdolliset skenaariot ovat jo olemassa, ja kullakin (yksilönkin) pienellä päätöksellä saattaa olla väkevät ja kauaskantoiset seuraukset.
Hankala ennustaa, kuka, mitä, miksi ja milloin.
Harald Jäger oli se mies, joka avasi Berliinin muurin
https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000000832167.html
Lopulta useiden tuntien epätietoisuuden jälkeen Jäger teki päätöksen, joka oli myöhemmin sinetöivä koko DDR:n kohtalon. Kukaan muu ei päätöstä olisi voinut tehdä, sillä hän oli ylin upseeri paikalla.
- Nostakaa puomi, hän komensi alaisiaan.
Ajattelen niin, että yksi hetki sisältää kaikki hetket. Sadasosan sekunti ja kaikki on ohi. Siinä päähetkessä syntyy universumi, ja tuhoutuu. Me jostakin syystä kykenemme kokemaan niitä pienempiä hetkiä hitaasti. En koe etten olisi kosketuksissa itseeni tai en tunne itseäni. Vaikea selittää mitä tarkoitan. Liittyy aikaan, miten hahmotamme sen. Ei siis mitään uutta.
Kiintoisa tuo aboriginaalien teoria, ja toisaalta depersonalisaatiokin.
Loputtomissa rinnakkaistodellisuuksissa joo.
Hettket on koettu vasta sittten kun ne on kuin ne on raaastinraudallla hinkattu kylläiseeen loppuuun saakka. Oliiko se zen cafen biisi että kasvot on kuin raaastin rautaa hioneeet kun alkaa kokemus näkyää mittarissa.
Kulkeeko sohvanikin vain siellä? Entä kun teen tänään villapaidan, niin onko se villapaita ollut jo ennen kuin tein sen, ja vain kulkee ajassa kuten minäkin? Vai koskeeko tämä vain ihmisiä, eikä tavaroita ollenkaan?
Elämme harhassa ja kaikki on katoavaista, raha, omaisuus, esineet.
Nyt olisi ajassa juuri se hetki, että päästää irti ja antaa elämän viedä.
Kyllä me heränneet siihen pystytään, antaa 3d massan elää omassa kaikkivoipaisuuden harhassaan. Elämä on niin paljon enemmän kuin meille on annettu tiedoksi.
Itse elän hetkessä.Eilinen on mennyt,huominen ei viellä tullut, on siis tämä ainut päivä kerralla!
Sittenhän joisin teekupista joka on jo rikki.
Aika huono ajatus, koska tuo ei vaikuta kyseisen hetken kokemiseen muuten kuin lamauttavasti.
Ehkä oletkin siis sellainen sohvalla makaava nisti joka etsii selitystä sisäiseen tyhjyyteensä?