Miksi hammaslääkäripelko on niin yleistä kun harva kuitenkaan pelkää tavallisessa lääkärissä käymistä

Hammaslääkärissä tungetaan moottorikäyttöisiä työkaluja suuhun, porataan luuta ja tökitään ikeniä neulalla.

Lääkärissä keskustellaan ja annetaan saikkulappuja ja lääkereseptejä.

Hammaslääkäriltä saa harvemmin kuolemantuomiota, ehkä lähetteen suuhygienistille hammaskiven poistoon. Ihmisillä on kummallisia epärationaalisia pelkoja.

Vierailija kirjoitti:

Hammaslääkärissä tungetaan moottorikäyttöisiä työkaluja suuhun, porataan luuta ja tökitään ikeniä neulalla.

Lääkärissä keskustellaan ja annetaan saikkulappuja ja lääkereseptejä.

Lääkärissä voi myös saada sellaisen diagnoosin, että sen jälkeen ei pian lääkäriä enää tarvitakaan. Hammaslääkärissä harvemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hammaslääkärissä tungetaan moottorikäyttöisiä työkaluja suuhun, porataan luuta ja tökitään ikeniä neulalla.

Lääkärissä keskustellaan ja annetaan saikkulappuja ja lääkereseptejä.

Lääkärissä voi myös saada sellaisen diagnoosin, että sen jälkeen ei pian lääkäriä enää tarvitakaan. Hammaslääkärissä harvemmin.

Voi toki, mutta noin keskimäärin hammaslääkärissä tehdään enemmän kivuliaita asioita kuin lääkärissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni syy on lapsuuden traumat. Minulla oli kahdet erilaiset raudat 4 vuotta. Sain juosta niiden takia hammaslääkärissä lähes kuukausittain ja jouduin vielä leikkaukseenkin. En ainoatakaan mukavaa hammaslääkäriä ole elämäni aikana tavannut. Kaikki ilkeitä ja laukovat törkeitä kommentteja. Pari vuotta sitten minulla paikattiin hammas ensimmäistä kertaa. Kahden puudutuspiikin jälkeen poraaminen sattui yhä niin paljon, että meinasi taju lähteä. Lääkäri tiuskaisi siihen sitten, että ei ole mahdollista ja kuulemma valehtelin. Jatkoi väkisin loppuun asti. Sen jälkeen en ole hammaslääkärissä käynyt.

Poraaminen ei satu. Se vihloo. Itse en ota mitään puudutusta.

No eikö vihlominen tee kipeä eli sattuu?

.

No ei se kyllä kipua ole. Ja mulla on todella alhainen kipukynnys. Pieni päänsärkykin on pahempi.

Minun rintalasta on halkaistu ja sidottu rautalangalla kiinni. Sairaalassa  6 vrk meni kivuissa ihan ok. Mutta kotona sitten alkoi ns helvetti kivun kanssa. Aluksi 1mg panadolia ja ei mitään apua. Sitten sain panacodia joka hieman auttoi. Tiedän mitä kipu on silti hampaan poraaminen sattuu silleen imelästi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni syy on lapsuuden traumat. Minulla oli kahdet erilaiset raudat 4 vuotta. Sain juosta niiden takia hammaslääkärissä lähes kuukausittain ja jouduin vielä leikkaukseenkin. En ainoatakaan mukavaa hammaslääkäriä ole elämäni aikana tavannut. Kaikki ilkeitä ja laukovat törkeitä kommentteja. Pari vuotta sitten minulla paikattiin hammas ensimmäistä kertaa. Kahden puudutuspiikin jälkeen poraaminen sattui yhä niin paljon, että meinasi taju lähteä. Lääkäri tiuskaisi siihen sitten, että ei ole mahdollista ja kuulemma valehtelin. Jatkoi väkisin loppuun asti. Sen jälkeen en ole hammaslääkärissä käynyt.

Poraaminen ei satu. Se vihloo. Itse en ota mitään puudutusta.

Kyllä se poraaminen sattuu. 70-luvulla koko ala-asteen ajan paikattiin hampaat ilman puudutusta, luokkakaverilta neljännellä luokalla vedettiin hammas irtikin ilman puudutusta. Vasta yläasteella, kun ensimmäisen kerran menin hammashoitolaan, kysyttiin yllättäen, että puudutetaanko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni syy on lapsuuden traumat. Minulla oli kahdet erilaiset raudat 4 vuotta. Sain juosta niiden takia hammaslääkärissä lähes kuukausittain ja jouduin vielä leikkaukseenkin. En ainoatakaan mukavaa hammaslääkäriä ole elämäni aikana tavannut. Kaikki ilkeitä ja laukovat törkeitä kommentteja. Pari vuotta sitten minulla paikattiin hammas ensimmäistä kertaa. Kahden puudutuspiikin jälkeen poraaminen sattui yhä niin paljon, että meinasi taju lähteä. Lääkäri tiuskaisi siihen sitten, että ei ole mahdollista ja kuulemma valehtelin. Jatkoi väkisin loppuun asti. Sen jälkeen en ole hammaslääkärissä käynyt.

Poraaminen ei satu. Se vihloo. Itse en ota mitään puudutusta.

No eikö vihlominen tee kipeä eli sattuu?

.

No ei se kyllä kipua ole. Ja mulla on todella alhainen kipukynnys. Pieni päänsärkykin on pahempi.

Minun rintalasta on halkaistu ja sidottu rautalangalla kiinni. Sairaalassa  6 vrk meni kivuissa ihan ok. Mutta kotona sitten alkoi ns helvetti kivun kanssa. Aluksi 1mg panadolia ja ei mitään apua. Sitten sain panacodia joka hieman auttoi. Tiedän mitä kipu on silti hampaan poraaminen sattuu silleen imelästi.

1 mg parasetamolia tuskin auttaakaan, kun lapsillekin miedoin vahvuus on 125 mg, ja se on tarkoitettu 9-16 -kiloisille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni syy on lapsuuden traumat. Minulla oli kahdet erilaiset raudat 4 vuotta. Sain juosta niiden takia hammaslääkärissä lähes kuukausittain ja jouduin vielä leikkaukseenkin. En ainoatakaan mukavaa hammaslääkäriä ole elämäni aikana tavannut. Kaikki ilkeitä ja laukovat törkeitä kommentteja. Pari vuotta sitten minulla paikattiin hammas ensimmäistä kertaa. Kahden puudutuspiikin jälkeen poraaminen sattui yhä niin paljon, että meinasi taju lähteä. Lääkäri tiuskaisi siihen sitten, että ei ole mahdollista ja kuulemma valehtelin. Jatkoi väkisin loppuun asti. Sen jälkeen en ole hammaslääkärissä käynyt.

Poraaminen ei satu. Se vihloo. Itse en ota mitään puudutusta.

Kyllä se poraaminen sattuu. 70-luvulla koko ala-asteen ajan paikattiin hampaat ilman puudutusta, luokkakaverilta neljännellä luokalla vedettiin hammas irtikin ilman puudutusta. Vasta yläasteella, kun ensimmäisen kerran menin hammashoitolaan, kysyttiin yllättäen, että puudutetaanko.

Hammasta ei vedetä pois vaan hiljalleen taltan kanssa nitkutellaan irti ja sitten nyppäistään pois. Tämän minulle kertoi Kysin hammaslääkäri kun poisti viisaudenhampaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni syy on lapsuuden traumat. Minulla oli kahdet erilaiset raudat 4 vuotta. Sain juosta niiden takia hammaslääkärissä lähes kuukausittain ja jouduin vielä leikkaukseenkin. En ainoatakaan mukavaa hammaslääkäriä ole elämäni aikana tavannut. Kaikki ilkeitä ja laukovat törkeitä kommentteja. Pari vuotta sitten minulla paikattiin hammas ensimmäistä kertaa. Kahden puudutuspiikin jälkeen poraaminen sattui yhä niin paljon, että meinasi taju lähteä. Lääkäri tiuskaisi siihen sitten, että ei ole mahdollista ja kuulemma valehtelin. Jatkoi väkisin loppuun asti. Sen jälkeen en ole hammaslääkärissä käynyt.

Poraaminen ei satu. Se vihloo. Itse en ota mitään puudutusta.

No eikö vihlominen tee kipeä eli sattuu?

.

No ei se kyllä kipua ole. Ja mulla on todella alhainen kipukynnys. Pieni päänsärkykin on pahempi.

Minun rintalasta on halkaistu ja sidottu rautalangalla kiinni. Sairaalassa  6 vrk meni kivuissa ihan ok. Mutta kotona sitten alkoi ns helvetti kivun kanssa. Aluksi 1mg panadolia ja ei mitään apua. Sitten sain panacodia joka hieman auttoi. Tiedän mitä kipu on silti hampaan poraaminen sattuu silleen imelästi.

1 mg parasetamolia tuskin auttaakaan, kun lapsillekin miedoin vahvuus on 125 mg, ja se on tarkoitettu 9-16 -kiloisille.

:D korjaan siis yksi grammainen kapseli oliko se 3 krt päivä.

Kuntien systeemi oli viimeksi aika kauhea ja nalkutusta, voi aiheuttaa joillekin pelkoja. Et sinäkään haluaisi ihan joka paikkakunnalla sinne. Lisäksi eivät tee nykyään kuin pari paikkausta ja ulos, vaikka olisi kipeä suu. 

Nuorena sain paniikkikohtauksen järjettömän kivun vuoksi juurihoidossa, kun lääkäri ei keskeyttänyt toimenpidettä, vaan jatkoi vain kun minä itkin ja olin tukehtua kuolaani. Nyt en uskalla mennä hammaslääkäriin enää lainkaan. Eipä se muuta vaadi. :)