Ajatteletko samaa tahtia kuin puhut?

En ajattele.  Puhuminen on aivan automaattista.

Myös outojenkin ihmisten kanssa.

Eihän siinä tarvitse muuta, kuin olla samalla aaltopituudelle niiden kanssa joiden kanssa puhuu.

Hyvä esimerkki on ministeri Krista Kiuru.  Häneltä tulee puhetta jatkuvasti, vaikka vastapuolena olisi kuka tahansa.

Pakostakin sitä puhuu samaa tahtia kuin ajattelee, eihän se puhe voi ajatusta nopeamminkaan kulkea.

En voi sietää hitaasti puhuvia ihmisiä.

Joistakin ihmisistä huomaa että ne ajattelee paljon nopeammin kuin puhuvat. Puhe ei tavallaan tahdo aina pysyä perässä. Oma äitinikin on tällainen....

Jotkut matemaattisesti lahjakkaat on myös vähän tällaisia.

Äitini puolella on matemaattista lahjakkuutta kyllä....

Jos puhuisin yhtä nopeasti kuin ajattelen, puhuisin kuin Sherlock. Ajatusteni määrä ja nopeus hengästyttää välillä itseänikin. Ennen kuin avaan suuni, harkitsen sanani tarkkaan, jotta puheestani saa jotain selvää.

Ajattelen ennen kuin sanon mitään.

En. Puhun nopeammin kuin ajattelen, yleensä en pysy edes mukana siinä, mitä suustani tulee. Haittaakse?

Ajatteleeko jotkut oikeasti yhtä hitaasti kuin puhuu?

Ajattelen koko ajan eteenpäin samalla kun puhun ja sen hetkisestä puheenaiheesta tulee jatkuvasti mieleen muita rönsyjä, joihin saatan joskus tarttua ja teen sivupolun sen hetkisestä asiasta, tai sitten yritän pitää noita miellejohtumia aktiivisena mielessäni, jotta muistan palata niihin hetken päästä - joskus myös kirjoitan tukisanoja itselleni, jos sattuu olemaan paperia ja kynä lähellä.

Eli ajatukseni kulkee todella nopeasti eikä olisi edes fyysisesti mahdollista puhua samaa tahtia, koska sitten pitäisi puhua yhtä aikaa useammasta eri asiasta. Olen luullut tämän olevan ihan normaalia, ja minulle selvisi vasta muutama kuukausi sitten, että kaikkien aivot eivät toimikaan samalla tavalla.

Ajatus lentää nopeammin kuin puhe. Näkyy ulospäin esim. kysyessäni jotain, ja sitten jo ennen oman kysymykseni loppumista olen tajunnut vastauksen ja keskeytän itseni. Puheeni on tämän takia joskus vähän säntäilevää, ja minulle on sanottu että puheetahtini ja liikkeeni ovat myös nopeita. Olen vähän sellainen adhd-orava, joten usein tietoisesti yritän hidastaa tahtia ja kuunnella ajatuksella ja rauhallisesti. Toisaalta tykkään myös ensin työstää asiat päässäni ennen kuin möläytän ne maailman kuuluville.

Puhun todella nopeasti ja aina joku pälli yrittää diagnosoida minua maaniseksi. Aivotoimintani on todettu erittäin nopeaksi.

Puhun ensin ja ajattelen sitten vasta.

Vierailija kirjoitti:

Puhun ensin ja ajattelen sitten vasta.

Kuinka tällaisesta tavasta voisi opetella pois? Haluaisin osata tarkemmin harkita, mitä, ja miten, suustani päästän.

Sellaisen ihmisen puhetta on ilo kuunnella, joka on nopeaa, selkeää, järkevää ja "totanoi",  "niinku", "itseasiassa" yms. loistavat poissaolollaan.

Ajattelen nopeammin, kuin puhun. Siksi ulosantini ei olekaan aina johdonmukaisinta, koska olen ehtinyt jo hypätä päätelmään tai aasinsillan kautta seuraavaan aiheeseen, mutten muista ettei keskustelukumppanin ajatuskulku ole välttämättä kulkenut samoja ratoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhun ensin ja ajattelen sitten vasta.

Kuinka tällaisesta tavasta voisi opetella pois? Haluaisin osata tarkemmin harkita, mitä, ja miten, suustani päästän.

Haukkupanta itselle. Ääni -> sätky. Opit ainakin ajattelemaan sen verran että kannattaako kytkeä panta pois päältä hetkeksi ennen kuin sanot sanottavasi.

Ei ole mahdollista ajatella samaan tahtiin kuin puhuu, koska puheen tuottaminen vaatii sitä, että ajatus on ensin muodotustunut. Riippumatta siitä muodostuuko ajatus tietoisesti vai tiedostamatta. Suurin osa muodostuu tiedostamatta. 

Kyllä ajatus tulee aina paljon viiveellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhun ensin ja ajattelen sitten vasta.

Kuinka tällaisesta tavasta voisi opetella pois? Haluaisin osata tarkemmin harkita, mitä, ja miten, suustani päästän.

Ei se vaadi kuin sen, että opettelet pysähtymään hetkeksi ennen kuin sanot jotain. Opettelet olemaan välillä hiljaakin. 

En pysty ajattelemaan ja puhumaan samaan aikaan.

Ajattelen yhtä asiaa, tai viittä, puhun kuudennesta. Aiheuttaa usein tahattomia katkoksia puheessa, lauseet jäävät ilmaan roikkumaan. Toinen lapseni sen sijaan ajattelee ja ilmaisee kaiken yksi kerrallaan ja perusteellisesti, kokonaisina lauseina. Jos haluan kysyä jotakin, pitää se kysyä minuutti pari ennen kuin tarvitsen tiedon. Menee lapseni aivoissa jonoon.

Sanomattakin on selvää, että meidän välinen kommunikaatiomme on harvoin ongelmatonta.

Lisämausteensa tuovat teini-ikä ja vaihdevuodet.