Haluaisin ryhtyä himourheilijaksi, vinkkejä aloittamiseen?

Onko ketään kokeneita himourheilijoita paikalla?

Himourheilijaksi päätyy kuin itsestään, kunhan löytää lajin/lajit joista pitää. Kaiken perusta on että tekeminen on kivaa. Eli rohkeasti vaan kokeilemaan.

Haluaisin ryhtyä himorunkkariksi, vinkkejä aloittamiseen?

Aloita fistaamalla.

Juoksulenkkeily on ihan hyvä tapa aloittaa.

Itse päädyin sillä lailla että aloin hölkätä. Pari kuukautta oli yhtä tuskaa mutta sitten oli jo niin hyvä kunto että sain lenkistä kunnon endorfiinit ja oli aina pakko päästä lenkille. Eli ole sitkeä ja toinen vinkki pitää pidä huolta että kroppa saa levätä myös, eli ei liian rajua aloitusta josta seuraa vain vammoja ja "ylikunto" eli palautuminen ei pysy mukana.

Kuinka usein alussa voi mennä hölkkäämään? Voiko joka päivä hölkätä ilman pelkoa ylirasittumisesta?

Vierailija kirjoitti:

Kuinka usein alussa voi mennä hölkkäämään? Voiko joka päivä hölkätä ilman pelkoa ylirasittumisesta?

Ota käyttöön Porin juoksukoulu.

Sohvaperunasta ei ihan suoraan kannata- pysty hyppäämään himoliikkujaksi. Jos et ole tottunut urheiluun niin aloita ihan rauhallisesti vaikka kuntoilemalla 15 päivässä. Anna kropan (ja mielen!) pikkuhiljaa tottua ajatukseen liikkunasta ja lisäät sitten liikuntaa vähitellen kuin kunto kasvaa.

No yleensä ne on niitä ihmisiä, joille tulee liikunnasta tosi hyvä olo, kaikille ei tule. Se pitää sen motivaation yllä. Mutta aina kannattaa toki yrittää. 

Ois kyllä kiva olla itsekin ihminen joille tulee se endorfiiniryöppy liikunnan jälkeen aivoihin. Itseä lähinnä nukuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Ois kyllä kiva olla itsekin ihminen joille tulee se endorfiiniryöppy liikunnan jälkeen aivoihin. Itseä lähinnä nukuttaa.

Kirjoitin tuonne hölkästä ja vaikka olen harrastanut elämässäni monenlaista liikuntaa, kunnon endorfiinit on tullut vain hölkkäämällä. Ja tyypillisesti aina samassa kohdassa lenkkiä eli siinä neljän kilometrin kohdalla. Eli ensin neljä semi-epämiellyttävää kilometriä ja sitten boom.

Välineet ei o nii justiinsa, mutta jos saat niistä motivaatiota niin shoppaa toki.

Mieti, millainen liikunta tuntuu kropassasi parhaalta. Toiset rakastaa salia, itse en voi sietää, sytyn juoksusta, joka taas on monille pakkopullaa. Viihdytkö ryhmässä jumppatunnilla vai kotijoogassa yksin? Kaikki on eteenpäin, on ihan turhaa pakottautua johonkin mistä ei pidä yhtään. Kunhan huomioi samalla, että keholla kestää 1-2 kk oppia liikkumaan ja tajuta, että se tekee hyvää.

Juoksu on helppo aloittaa, hyvät kengät vaan hankkii ja sit aloittaa niin että kävelylenkin väliin lisäilee hölkkäpätkiä ja vähitellen pidentää niitä. Hyvä musikki auttaa.

Maltilla syntyy pitkäjänteistä tulosta ja välttyy vammoilta.

Aloita ensin kävelemällä 

Hyvä musiikki on ihan oleellinen osa tuota lenkkeilyä. Muuten en olis itse jaksanut. Moni kai kuuntelee podcasteja tai äänikirjoja.

Lenkkarit kannattaa hommata. Ja jos olet nainen, niin hyvät urheiluliivit. Niillä pääsee jo hyvin alkuun.

Olen perusluonteeltani mukavuudenhaluinen sohvailija (normaalipainoinen). Minun huume on reipas kävely ja lenkkeily! Ensimmäiset kilsat on tylsää, mutta noin 4-5km kuluttua maistuu! Se on ihanaa! Teen noin 10-20km lenkkejä, kuuntelen äänikirjaa, ajattelen ja nautin.

ensin pitäisi olla se himo. jos sinulla ei ole urheilunhimoa, niin sinusta tulee vain väkisinurheilija

Täytyy kokeilla monia eri lajeja jotta huomaat mitkä ovat mielekkäimpiä just sulle.

Itse olen huomannut, että mua motivoi parhaiten:

2-3x uinti

2x sali

1x mäki/porrastreeni

Noilla saa koko kropan treenattua viikossa

Mua yllättäen motivoi älykello/urheilukello sekä älyvaaka, jotka yhdistyvät automaattisesti samsung healthiin ja google fittiin :D On todella motivoivaa yrittää saavuttaa kaikenlaisia pikkutavoitteita/osallistua erilaisiin haasteisiin ja keräillä aktiivisuuspisteitä jne. Motivoivaa on myös seurata, miten oma kunto kehittyy ja paino laskee (laihdutan tällä hetkellä). Tietysti myös kunnon varusteet, siis sellaiset joissa on hyvä liikkua -kunnolliset kengät, joustavat vaatteet, langattomat kuulokkeet lenkkejä varten jne. 

Olen vähän välineurheilija, mutta tää motivoi mua. 

(Ja hei, tärkein: ei saa aloittaa heti verenmaku suussa, mun suurin ahaa-hetki oli se, kun tajusin että liikunnan kuuluu olla kivaa, sen ei kuulu olla hampaat irvessä läpi puskemista ja joka hetken inhoamista sen takia. Liian korkealla sykkeellä liikkuminen ei muutenkaan edesauta sun terveyttä tai edes laihtumista yhtään, päin vastoin. Luulin aina, että pitää kävellä "reippaasti" eli niin, että silmissä melkein sumenee... mut nyt kun pystyn seuraamaan sykkeitä liikunnan aikana, olen huomannut että paljon pienempi intensiteetti riittää ja yllätys yllätys, lenkkeilykin tuntuu paljon mukavammalta. Jopa niin mukavalta, että lenkin jälkeen on rento ja hyvä olo, eikä sellainen että tekee mieli kuolla siihen paikkaan.)