Ideoikaa, Hki /sh ja lapset, ero ja asuminen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helsingissä ko. vuokra on maltillinen mutta sairaanhoitaja-yh:na tuntuu todella hurjalta maksaa kaikki vuodet tuollaista vuokraa tietäen että muualta Suomesta saisi asuminen aivan eri hinnoilla tai voisin ostaa oman kodin. Ex ei suostu, olen yrittänyt puhua. Sanoo että tämä on lasten kotipaikka ja hän haluaa olla lähellä lapsiaan. En kuitenkaan olisi taloudellisten seikkojen vuoksi valmis etä-äidiksi. Lapset on minulle tärkeitä, samoin kuin heidän isänsä on tärkeä. Vaan entä asuntorahat, miten ne vaikka sitten kasvamaan mitkä vähät tilillä on, ei niin että tämä pakotettu elämä käy taloudellisesti raskaaksi eikä kosjhaan ole mahdollisuutta ostaa omaa/muuttaa pois.

Sepä ei ole exän päätettävissä missä sinä lasten kanssa asut. Kunhan sen verran lähellä asut, että lasten vaihdot onnistuvat sujuvasti. Helsingistä voi muuttaa aika kauaskin ilman, että matka muodostuu ongelmaksi. 

Ja milläs lapset kulkevat kouluun, uskomatonta itsekkyyttä/tyhmyyttä

Bussilla, junalla, kävellen, pyörällä. Mikä nyt sattuu olemaan sopivin vaihtoehto. Siinä mitään itsekästä ole, jos ei asu exän kyljessä enää eron jälkeen. Minä asuin ihan isän JA äidin kanssa ja kuljin 30min matkan kouluun bussilla. Ei mitään ongelmaa. 

😂 30min ei ole matka eikä mikään, voi mennä toista tuntia julkisilla kehyskunnista suuntaansa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sijoitan osakkeisiin? Riskialtista, menetän vielä loputkin.

Mistä sijoitusasunto että kannattaa?

Itse ostaisin Helsingissä ehkä Roihuvuoresta tai Puotilasta ja Espoossa Soukka-Kivenlahti alueilta.

Millaisen, yksiön vai kaksion? Uudesta vai vanhemmasta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä päätät nyt itse. Lapset voi vaihtaa koulua ja saada uusia kavereita. Muuta Espoo/Vantaa/Kirkkonummi/Kerava radan tai bussimatkan varrelle halvemmalle alueelle. Isällä lienee auto niin hän voi hakea tai tuuppaat lapset bussiin ja isä tulee vastaan. Pidä puolesi.

Ja kukas ne lapset sinne kouluun kuskaa, kun ovat pitkän vkl isällään

Isä tietenkin. Eikös se ole itsestäänselvyys, että se vanhempi huolehtii kuljetuksista, jonka luona lapset ovat. Lisäksi kouluikäiset osaavat kulkea julkisillakin tarvittaessa. Niin tekevät tuhannet lapset, vaikka eivät eroperheestä olisikaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helsingissä ko. vuokra on maltillinen mutta sairaanhoitaja-yh:na tuntuu todella hurjalta maksaa kaikki vuodet tuollaista vuokraa tietäen että muualta Suomesta saisi asuminen aivan eri hinnoilla tai voisin ostaa oman kodin. Ex ei suostu, olen yrittänyt puhua. Sanoo että tämä on lasten kotipaikka ja hän haluaa olla lähellä lapsiaan. En kuitenkaan olisi taloudellisten seikkojen vuoksi valmis etä-äidiksi. Lapset on minulle tärkeitä, samoin kuin heidän isänsä on tärkeä. Vaan entä asuntorahat, miten ne vaikka sitten kasvamaan mitkä vähät tilillä on, ei niin että tämä pakotettu elämä käy taloudellisesti raskaaksi eikä kosjhaan ole mahdollisuutta ostaa omaa/muuttaa pois.

Sepä ei ole exän päätettävissä missä sinä lasten kanssa asut. Kunhan sen verran lähellä asut, että lasten vaihdot onnistuvat sujuvasti. Helsingistä voi muuttaa aika kauaskin ilman, että matka muodostuu ongelmaksi. 

Ja milläs lapset kulkevat kouluun, uskomatonta itsekkyyttä/tyhmyyttä

Bussilla, junalla, kävellen, pyörällä. Mikä nyt sattuu olemaan sopivin vaihtoehto. Siinä mitään itsekästä ole, jos ei asu exän kyljessä enää eron jälkeen. Minä asuin ihan isän JA äidin kanssa ja kuljin 30min matkan kouluun bussilla. Ei mitään ongelmaa. 

😂 30min ei ole matka eikä mikään, voi mennä toista tuntia julkisilla kehyskunnista suuntaansa

No koti hankitaan tietenkin paikasta, jonne ei mene noin kauaa. Äly hoi älä jätä! Minulla menee työmatkaan 20min, vaikka en asu Helsingissä, mutta työpaikka on siellä. Eikä ole autoa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helsingissä ko. vuokra on maltillinen mutta sairaanhoitaja-yh:na tuntuu todella hurjalta maksaa kaikki vuodet tuollaista vuokraa tietäen että muualta Suomesta saisi asuminen aivan eri hinnoilla tai voisin ostaa oman kodin. Ex ei suostu, olen yrittänyt puhua. Sanoo että tämä on lasten kotipaikka ja hän haluaa olla lähellä lapsiaan. En kuitenkaan olisi taloudellisten seikkojen vuoksi valmis etä-äidiksi. Lapset on minulle tärkeitä, samoin kuin heidän isänsä on tärkeä. Vaan entä asuntorahat, miten ne vaikka sitten kasvamaan mitkä vähät tilillä on, ei niin että tämä pakotettu elämä käy taloudellisesti raskaaksi eikä kosjhaan ole mahdollisuutta ostaa omaa/muuttaa pois.

Sepä ei ole exän päätettävissä missä sinä lasten kanssa asut. Kunhan sen verran lähellä asut, että lasten vaihdot onnistuvat sujuvasti. Helsingistä voi muuttaa aika kauaskin ilman, että matka muodostuu ongelmaksi. 

Ja milläs lapset kulkevat kouluun, uskomatonta itsekkyyttä/tyhmyyttä

Bussilla, junalla, kävellen, pyörällä. Mikä nyt sattuu olemaan sopivin vaihtoehto. Siinä mitään itsekästä ole, jos ei asu exän kyljessä enää eron jälkeen. Minä asuin ihan isän JA äidin kanssa ja kuljin 30min matkan kouluun bussilla. Ei mitään ongelmaa. 

😂 30min ei ole matka eikä mikään, voi mennä toista tuntia julkisilla kehyskunnista suuntaansa

Voi lapsipieni. Ihan sieltä kehyskunnista minäkin kuljin. Katsos, kun osalla lapsista vanhemmat osaavat käyttää aivojaan ja muuttavat paikkaa, josta ei kestä tolkuttomia aikoja kouluun. Tällaista tapahtuu jopa pk-seudulla. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä näihinkin asioihin ratkaisun löytää, jos muistaa PS äänestää

Juu Revon Ilkka tulee haukkumaan lehmäksi, kummasti parantaa motivaatiota. Tai hallis tulee ja panee sinut paksuksi, eihän se muuta teekään kun huoruloi ympäri kyliä.

Enpä kyllä tonnin vuokraa sh:n tuloillani jäisi maksamaan vuosikausiksi. Jos sinusta tuntuu, että pitää muuttaa, niin sitten pitää. Ei se mun mielestä kohtuutonta ole, jos muutat johonkin, mistä lapsilla on kohtuullisen lyhyt matka isällensä. Koulu vaihtuu, mutta ei siihen maailma kaadu.

Asuisin nyt siinä 1000e vuokra-asunnossa kunnes nuorin on 12v ja sanavaltansa painaa niin että lapsi saa valita kumman luona haluaa asua. Sitten muuttaisin jonnekin minne itse mieliin, ostaisin kivan kodin itselleni. Aika hujahtaa nopeasti ja lapset kasvaa äkkiä. Sinulla on sitten vuosia asua ja elää itsenäistä elämää.

Ap, nyt kannattaa pysähtyä miettimään syvällisesti tätä hommaa. 1000 euron vuokra Helsingissä on erittäin edullinen. Stadin vuokra-asunnoissa ei ole sen halvempaa asua. Joten päätä, että maksat tuota tonnin vuokraa äläkä mieti yhtään, mitä kaikkea sillä saisi muualla. Nyt on tärkeintä se, että lasten elämä ei muutu mahdottoman paljon. Lapset ovat jo joutuneet läpikäymään eron. Isä asuu lähellä, se auttaa usein merkittävästi, esim. lasten sairastaessa tms. On käytännöllistä asua lähellä exää. Se on lapsille iso asia. Lasten ei tarvitse nyt vaihtaa koulua. Jatkatte asumista niin kuin tuossa yllä joku viisas neuvoi. Muutat sitten, kun lapset ovat isompia. Silloin he voivat itse sanoa asiaan jotain ja muuttaa vaikka isälle asumaan. Ei siellä pikkupitäjässä sen paremmin ole. Helsingissä pääsee luonnonrauhaan yllättävän helposti ja edullisesti. Tiedän, miten turhauttavalta tuntuu maksaa kallista vuokraa, mutta se on pieni hinta mielenrauhasta. Exäsi ei tule hyväksymään muuttoasi. On totta, että exän mielipidettä ei tarvitse kysyä, mutta on paljon helpompaa kaikkien kannalta, ettet ala nyt muuttamaan ja riitelemään exän kanssa asiasta. Vaikka hän ei sitä päätä eikä määrää, en lähtisi kokonaisuuden kannalta nyt härkkimään. Siellä pienellä paikkakunnalla tarvitset ilman muuta auton, eivätkä vuokrat paljoa halvemmat ole. Saatat kaivata kaupungin anonymiteettiä, ilmapiiriä ja työpaikan vaihtomahista. Et ole ainoa, joka joutuu tekemään tämän vaikean mutta kokonaisuuden kannalta epäitsekkään valinnan. Itse olen samassa tilanteessa. Osta sijoitusasunto yliopistokaupungista, vaikka Jyväskylästä, Oulusta tai Kuopiosta. Yksiö, josta lyhyt matka yliopistolle. Menee takuuvarmasti vuokralle. Myyt sen sitten, kun lapset ovat isompia ja suunnittelevat muuttoa pois kotoa. Sillä rahalla ostat itsellesi sen pienen punaisen tuvan metsän laidalta. Saattaa myös olla, että tapaat uuden kumppanin, jolloin yhteenmuutto tulee ajankohtaiseksi. Silloinkin kannattaa ensisijaisesti miettiä lapsia. He ovat lainassa vain hetken. Tsemppiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helsingissä ko. vuokra on maltillinen mutta sairaanhoitaja-yh:na tuntuu todella hurjalta maksaa kaikki vuodet tuollaista vuokraa tietäen että muualta Suomesta saisi asuminen aivan eri hinnoilla tai voisin ostaa oman kodin. Ex ei suostu, olen yrittänyt puhua. Sanoo että tämä on lasten kotipaikka ja hän haluaa olla lähellä lapsiaan. En kuitenkaan olisi taloudellisten seikkojen vuoksi valmis etä-äidiksi. Lapset on minulle tärkeitä, samoin kuin heidän isänsä on tärkeä. Vaan entä asuntorahat, miten ne vaikka sitten kasvamaan mitkä vähät tilillä on, ei niin että tämä pakotettu elämä käy taloudellisesti raskaaksi eikä kosjhaan ole mahdollisuutta ostaa omaa/muuttaa pois.

Sepä ei ole exän päätettävissä missä sinä lasten kanssa asut. Kunhan sen verran lähellä asut, että lasten vaihdot onnistuvat sujuvasti. Helsingistä voi muuttaa aika kauaskin ilman, että matka muodostuu ongelmaksi. 

Ja milläs lapset kulkevat kouluun, uskomatonta itsekkyyttä/tyhmyyttä

Samanlailla kun lapset siellä toisellakin paikkakunnalla. Kyllä se koulukin nimittäin muuttuu. Uskomatonta tyhmyyttä tosiaan.

Miksi suostuit epäreiluun omistussuhteeseen? Nykyään on harvinaista että kukaan nainen suostuu omistamaan vähemmän kuin 50% perheen asunnosta. Joko asunto ostetaan edullisemmalta alueelta tai sitten mies maksaa myös vaimon osuutta.

Toiseksi, kuulostaa siltä että miehesi omistaisi sinut. Aikuisena eronneena Suomen kansalaisena saat itse päättää asuinpaikkasi. Halutessaan miehesi voi sponsoroida asunnon ostoasi esimerkiksi antamalla 100 000€ lapsille ennakkoperintöä uuden kodin ostamista varten.

Se on jännää, että meitä äitejä, lähihuoltajia, aina kehoitetaan muistamaan ja huomioimaan kaikessa lapsen paras. Pitkän elämän aikana olen huomannut, että muistuta olisi tärkeämpi esittää etävanhemmalle, sille isälle.

Up

Mihin kannattaa sijoittaa?