Mistä johtuu vanhemman ihmisen katkeruus ja miten siitä eroon?

Miten erottaa onko muistisairauden oireita vai vain persoonallisuus?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten katkeruus ilmenee?

Puhuu aina negatiiviseen sävyyn muista ihmisistä, sukulaisista ja naapureista, miehistä, yms.  valittaa "huonosta" elämästään ja miten kaltoin häntä kohdeltu ja nyt ei enää välitä jne. Aina tätä samaa....

Äidilläsi on saattanut ihan oikeasti olla kova elämä, ja muut ihmiset kohdelleet kaltoin.

Onhan sille negatiivisuudelle syy! (Jos ei ole, äitisi tarvii hoitoa, terapiaa.)

Anna sinä äidillesi mahdollisuus positiivisiin kokemuksiin. Älä jää kuuntelemaan valitusta, vaan kysy, mikä häntä ilahduttaisi. Yrittäkää toteuttaa edes jotain mukavaa, mistä äitisisaisi korvaavan kokemuksen.

Jos äitisi on omatoiminen, riittää, että saat "myytyä" hänelle jonkun ajatuksen esim. aloittaa harrastus tai lähteä (ryhmä)matkalle.

Muuten: oletkohan sama tyyppi joka usein kyselee, mitä tekisi kuuskymppisen yksinäisen ja masentuneen äitinsä kanssa? Joka roikkuu riippana jne.

Vierailija kirjoitti:

Miten erottaa onko muistisairauden oireita vai vain persoonallisuus?

Testeihin. Suostuuko lähtemään lääkäriin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten erottaa onko muistisairauden oireita vai vain persoonallisuus?

Testeihin. Suostuuko lähtemään lääkäriin?

Ei :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten katkeruus ilmenee?

Puhuu aina negatiiviseen sävyyn muista ihmisistä, sukulaisista ja naapureista, miehistä, yms.  valittaa "huonosta" elämästään ja miten kaltoin häntä kohdeltu ja nyt ei enää välitä jne. Aina tätä samaa....

Äidilläsi on saattanut ihan oikeasti olla kova elämä, ja muut ihmiset kohdelleet kaltoin.

Onhan sille negatiivisuudelle syy! (Jos ei ole, äitisi tarvii hoitoa, terapiaa.)

Anna sinä äidillesi mahdollisuus positiivisiin kokemuksiin. Älä jää kuuntelemaan valitusta, vaan kysy, mikä häntä ilahduttaisi. Yrittäkää toteuttaa edes jotain mukavaa, mistä äitisisaisi korvaavan kokemuksen.

Jos äitisi on omatoiminen, riittää, että saat "myytyä" hänelle jonkun ajatuksen esim. aloittaa harrastus tai lähteä (ryhmä)matkalle.

Muuten: oletkohan sama tyyppi joka usein kyselee, mitä tekisi kuuskymppisen yksinäisen ja masentuneen äitinsä kanssa? Joka roikkuu riippana jne.

Ei suostu terapiaan

Todennäköisesti kyseessä on ylikiltti ihminen, jolle muut ovat tottuneet suoltamaan negatiivisiä kommenttejaan hänestä sen kummemmin asiaa ajattelematta. Ja lopulta vuosien jälkeen saavi vuoti yli ja hän on vain alkanut heijastaa ulos kaikkea sitä p..aa, mitä hän on vuosien ja vuosien aikana muiden suusta itsestään kuullut. Käämit palaneet eikä jaksa enää olla mollatun roolissaan, vaan haluaisi asiallisempaa suhtautumista. Semmoista normaalia ihmisten välistä kohteliaisuutta edes. Veikkaisin.

Vierailija kirjoitti:

Taidat puhua boomerista. Ihan normaalia kyseisen ikäluokan käytöstä tuo on. Vaikea sitä kyllä on ymmärtää miksi ihminen haluaa negailla ympäriinsä ja karkottaa viimeisetkin ihmissuhteiden rippeet elämästään.

Ei pidä yleistää itse lähentelen 70v.  Olen oppinut väistää negatiiviset ihmiset oli ne ystäviä tai sukulaisia. Ei jaksa kunella heidän valitus ,sairaudet ja korona rajoitukset,kun eivät pääse mihinkään.voi paljon paremin.pyrin ajatelemaan positiivisesti.Olemaan kiitolinen täsät päivästä kerralaan. Vaikka ei vetoseteljä taskussa  ja ei tiedossa loma matkoja ymm. Mutta arki voi silti olla ihan hyvää yksinkin.Parempi yksin kuin negatiivisten ihmisten kanssa.Luulen ihmiset jotka ovat negatiivisia,heillä on niin paha olo ,kulisit yllä vuosikymmeniä.Eivätkä uskalla olla vain omia itsenä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten katkeruus ilmenee?

Puhuu aina negatiiviseen sävyyn muista ihmisistä, sukulaisista ja naapureista, miehistä, yms.  valittaa "huonosta" elämästään ja miten kaltoin häntä kohdeltu ja nyt ei enää välitä jne. Aina tätä samaa....

Olisko masentunut..? Lääkitys voisi olla paikallaan, ja mielekästä tekemistä päiviin. Onko yksinäinen?