Miksi en kelpaa kaveriksi?

Olen nelikymppinen nainen ja tuskailen välillä, miksi ihmiset kelpuuttavat minut ainoastaan hyödykkeeksi, mutta eivät kaveruuteen? Kuvio on toistunut vuosia ja vuosia ja toistuu aina vaan. Onko ihmiset muuttuneet itsekkäiksi vai onko vika minussa?

-Esim. 1: Ensin kaveerausta, mutta sitten ollaankin lastenhoitoapuja vailla. Kerran kun suostuin, niin ei enää muuhun pyydetty ku lastenvahdiksi. Kaikki muut sovitut kahvittelut peruttiin joka kerta. Kyllästyin ja lopetin homman.

-Esim. 2: Pyydettiin muutama kerta vapaaehtoiseksi yhteen hommaan. Kun yhden kerran sitten kerroin miten olis mukava nähdä ja vaihtaa kuulumisia (en ollut enää vapaaehtoinen) niin eihän se tietenkään mihinkään johtanut muuta kuin pyyntöön vapaaehtoiseksi toiseen projektiin, mistä kieltäydyin.

-Esim. 3: Sukulainen ottaa yhteyttä lähinnä kun tarvitsee jotain.

Olen ihan masentunut ajatuksesta, että olen niin paska ihminen, että kanssani ei voi viettää aikaa edes yhden kahvikupin verran muuten vaan. Minut soitetaan paikalle ainoastaan jotakin tarvetta varten. Sitten jos kieltäydyn, loppuu yhteydenpitokin.