Pitääkö lapsesta kasvattaa yhteiskuntakelpoinen ennen kuin hänen laittaa päiväkotiin?
Kärjistin asian otsikkoon, mutta ymmärtänette mitä tarkoitan. Esim. pitääkö lapsi opettaa siihen, että muita ei lyödä, muiden päälle ei heitetä hiekkaa, ruokapöydässä ei heitellä ruokaa jne ennen kuin hänet voi laittaa päiväkotiin. Vai voiko ajatella, että kyllä päiväkoti sitten opettaa siihen, että siellä käyttäydytään hyvin?
Kommentit (15)
No tartteeko tätä edes kysyä?
Vanhemmat sen lapsen on päättäny hommata, he sen myös kasvattaa.
Jos ei riitä taito, älä lisäänny.
No siis ei tuollaisia perusasioita jätetä muiden opetettavaksi tietenkään. Ei ne lastentarhaan työntekijät mitään villieläinten kouluttajia ole.
Vierailija kirjoitti:
No siis ei tuollaisia perusasioita jätetä muiden opetettavaksi tietenkään. Ei ne lastentarhaan työntekijät mitään villieläinten kouluttajia ole.
Entä jos pieni lapsi ei opi? Eikö silloin vanhemmat saa käydä töissä?
Haluatko viedä lapsesi päiväkotiin, jossa toinen lapsi lyö, puree, heittää häntä päin leluja ja ruokaa ja ottaa tavarat hänen kädestään? Jos ei houkuttele, niin kasvata myös omaasi.
Eiköhän se ole kokoaikaista se kasvatus. Ei se siirry jollekin toiselle yhtäkkiä. Yhdessä lapsia kasvatetaan.
Ihsn normaaleja käytöstapoja pienelle opetetaan oikeastaan mallin avulla. Riippuu luona pientä viet päiväkotiin.
Eihän se yksivuotias tai kaksi-tai kolmevuotias vielä hirveästi ole kerennyt. Pieniä ovat.
Päiväkoti kasvattaa ja omat vanhemmat tietenkin kasvattaa edelleen.
Jos on paukkuja ja lapsi on turvassa kotihoidossa, niin siellä pystyy oikein hyvin kasvattamaan. On vähän ressittömämpi lapselle kuin se iso määrä porukkaa.
Jos taas ei ole turvaa eikä jaksamista, niin toki vie päivähoitoon.
Tarhatädeillä ei nykyisin ole paljon mitään valtuuksia kurinpitoon. Kurittomasta lapsesta ei saa pitää kiinni, puhumattakaan esim. jäähylle laittamisesta. Käytännössä lapsen tottelevaiseksi opettaminen on siis vanhempien vastuulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No siis ei tuollaisia perusasioita jätetä muiden opetettavaksi tietenkään. Ei ne lastentarhaan työntekijät mitään villieläinten kouluttajia ole.
Entä jos pieni lapsi ei opi? Eikö silloin vanhemmat saa käydä töissä?
Sitten vanhempien kannattaa varmaan hankkia apua erityislapselleen ja ilmoittaa hoidossa että lapsella on kehityshäiriöitä että osaavat toimia oikein.
Normaali lapsi oppii.
Tietenkin vanhempien tehtävä on kasvattaa lastaan mutta kysymys oli että pitääkö huonot tavat ”kitkeä” pois ENNEN kuin voi laittaa päiväkotiin. Ap
tämä kysymys jakaa suomalaisia. toiset kasvattavat lapsensa ja toiset eivät. ja sen kyllä huomaa
On kodeille kuuluvaa kasvatusta, joka alkaa syntymästä ja loppuu siinä vaiheessa, kun täysi-ikäinen pakkaa kimpsunsa ja päättää omista asioistaan. Alussa kasvatustyö on yksin kodin, myöhemmin kasvatuskumppanuutta päiväkodin ja koulun kanssa.
Puutut jokaikiseen lyömiseen, ruoan heittelyyn yms. lempeästi ja johdonmukaisesti. Eli joka kerta. Ei niin, et välillä saa perseillä (ja sille "söpölle" kiroilulle ehkä jopa nauretaan) ja joskus aikuinen ärähtää samasta asiasta kovemmin. Käytösmallien omaksuminen vaatii tuhansia ja tuhansia toistoja, ennen kuin ne automatisoituu. Sä kasvatat lasta koko ajan, tiedostit sitä tai et. Jos et puutu lyömiseen, vahvistat mallia jossa lyöminen on ok. Päiväkoti ei voi "kasvattaa" lasta negatiivisista malleista ulos yksin, jos kotona kyseinen käytös on ok (tai siihen ei jakseta puuttua).
Loppupeleissä suurin vastuu on kodilla. Päikyt ja hoitajat vaihtuu ja ne näkee lasta vain muutaman vuoden.
Eihän sinne voisi laittaa ketään pientä jos pitäisi.
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin vanhempien tehtävä on kasvattaa lastaan mutta kysymys oli että pitääkö huonot tavat ”kitkeä” pois ENNEN kuin voi laittaa päiväkotiin. Ap
Pitää yrittää parhaansa.
Kun perseilystä on samat seuraukset joka kerta ei yleensä tarvita kauhean monta kertaa että oppivat.
Esimerkiksi jos heitellään hiekkaa muiden päälle tai lyödään kaveria eikä se yhdellä tai kahdella sanomisella lopu, niin ulkoleikit päättyvät siihen paikkaan ja lähdetään kotiin. Tämä joka ikinen kerta, eikä vain sillon kun vanhempaa sattuu huvittamaan.
Jos pöydässä heittelee ruokaa kiellosta huolimatta, niin poistutaan pöydästä ja seuraavan kerran on ruokaa tarjolla seuraavalla aterialla ja jälkkärit pannaan kunnes ihmismäisen ruokailu onnistuu.
Jos potkulaudalla ajellaan holtittomasti ja vaarallisesti niin seuraavan viikon tarhamatkat kävellään, ja lapsen vinkuessa asiassa muistutetaan lempeästi miksei potkulautaa käytetä.
Ihan oikeasti ei se lasten kasvattaminen ole mitään rakettitiedettä, vaatii vain hieman johdonmukaisuutta ja sitä että antaa lapselle aikaa ja huomiota. Moni perseilee tullakseen nähdyksi kun vanhemmat tuijottavat puhelintaan koko ajan.
Todellakin.