Miehen läsnäolo ahdistaa koko ajan.
Ja jo tieto siitä, että tulee kohta kotiin tai menen itse kotiin töistä ja mies on siellä. Oltu yhdessä jo vuosikymmeniä ja pahemmaksi menee. Mies juo liikaa ja on sillä tuhonnut aivojaan. On kuin joku kroonisesti masentunut, äkäinen ja ilkeä. Naapureille kyllä näkyy juttelevan reippaasti, on kuin toinen ihminen. Tämä normaali puoli näyttäytyy enää harvoin kotona. On kyllä vaikea lähteä tässä iässä ja kun koko elämä on eletty yhdessä. Jos vain saisin tämän pahan olon pois, mikä tulee hänen seurassaan, niin näissä puitteissa voisin ihan hyvin jatkaa. Jotenkin onnistuu syyllistämään ja saamaan huonon fiiliksen aina vaan. En kaipaa mitään ilkeitä kommentteja, mulla on paljon hyviä asioita elämässä joihin keskityn, aikuiset lapset, työ, ihana piha ja liikunta ym. Josko olisi joku saman kokenut, niin olisi kiva tietää, miten ratkaisit tilanteen.
Kommentit (15)
Sinua tuntuu ahdistavan ihan kaikki
Tuossa tilanteessa tuskin mitkään parisuhdeterapiat auttaa. Mutta milloin tilanne mielestäsi alkoi muuttumaan? On varmaan hyviäkin aikoja. Pitkästä suhteesta on vaikea lähteä ja muutos pelottaa.
Katselet juoppoa, koska et halua luopua ihanasta pihasta? Kyllä vuosikymmeniäkin kestäneestä suhteesta voi lähteä, jos se on huono. Addiktista ei ole edes vanhuuden turvaksi.
Vierailija kirjoitti:
Lompakkoko pidättelee? Itse lähtisin.
Ei, olen akateemisesti koulutettu ja hyväpalkkaisessa työssä, kohta 60v.
Vierailija kirjoitti:
Tuossa tilanteessa tuskin mitkään parisuhdeterapiat auttaa. Mutta milloin tilanne mielestäsi alkoi muuttumaan? On varmaan hyviäkin aikoja. Pitkästä suhteesta on vaikea lähteä ja muutos pelottaa.
Vähitellen. Ja tosiaan, hyviä aikoja on ollut, paljonkin.
Jos teillä ylimääräinen huone, niin tee siitä itsellesi oma huone. Siis oma makuuhuoneesi vaatekaappeineen jne. Sinne myös oleskelunurkkaus, nojatuoli, tv jos tykkät katsoa telkkaa, mitä nyt tarvitsetkaan viihtyäksesi. Kun mies ahdistaa niin vietät kotona siellä omassa huoneessasi aikaa. Lukko oveen tarvittaessa.
Hyvä että elämässäsi on mukavia asioita joihin voit keskittyä. Voit yrittää etääntyä henkisesti miehestä siten, ettet ota hänen sanomisiaan henkilökohtaisesti. Koita ajatella, ettei hänen paha olonsa ole sinun tunteesi vaan hänen.
Ei kannata uhriutua. Sano miehelles että jos ei muutu lähdet menee.
Miksi ihmeessä jäät tuohon suhteeseen, elät kukkarosta ja materiasta. Anna myös miehelle tilaisuus saada rakkaussuhde kuten itsellesikin ja eroa. Teet palveluksen molemmille. Onhan tuo epäreilua roikkua suhteessa josta et saa mitään. Rohkeutta peliin. Elämä on lyhyt, sitä ei kannata tuhlata ihmiseen jonka läheisyys inhottaa. Tämän siitä saa kun on riippuvuussuhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossa tilanteessa tuskin mitkään parisuhdeterapiat auttaa. Mutta milloin tilanne mielestäsi alkoi muuttumaan? On varmaan hyviäkin aikoja. Pitkästä suhteesta on vaikea lähteä ja muutos pelottaa.
Vähitellen. Ja tosiaan, hyviä aikoja on ollut, paljonkin.
Usein nuo vanhat hyvät ajat pidättelee liikaa.
Pitää ajatella mikä tilanne tässä ja nyt, ja onko paremmasta toivoa.
Minua on auttanut vertaistukiryhmä Al anon. Olen tajunnut, että voi vaikuttaa vain omaan käytökseeni. en ole aiheuttanut alkoholismia enkä voi parantaa sitä tai poistaa sen vaikutuksia. Ainoa, johon voin vaikuttaa on oma elämänlaatuni.
Lompakkoko pidättelee? Itse lähtisin.