Voiko olla niin, että tietynlainen ihmistyyppi joutuu ensin koulukiusatuksi
ja myöhemmin työelämässä pomon ja työkavereiden syrjimäksi?
En ärsytä tahallani,työni teen kunnolla mutta miksi minua ei hyväksytä?Onko minussa ihmisenä jotain pahasti vialla?: (
Kommentit (11)
tai negatiivinen? tai touhottaja? otatko asiat liian tosissasi?
Jollain tapaa olen " erilainen" , en ole koskaan päässyt mukaan porukoihin kahvipöytäkeskusteluissa tms. Alkaa ahdistaa... ap
Voi vittu alan kohta itsekin inhota itseäni. ap
on sellaisia ihmisiä, jotka ovat lapsuudessa kiinnittyneet ensisijaiseen hoitajaansa (yleensä äiti) ristiriitaisesti (turvaton kiinnittymistapa, välttelevä on toinen turvaton kiinnittymistapa, ja nämä taas " päätyvät" tilastollisesti useammin koulukiusaajiksi). Ehkä tuo lapsuudessa opittu tapa suhtautua asioihin ja muihin ihmisiin luo sellaisia toimintamalleja, jotka edesauttavat kiusatuksi tulemista? Aina toki kyse ei voi olla vain siitä.
Ja ei vain miua, vaan yeisesti. En osaa sanoa, onko kyse kasvatuksesta, geeneistä, vai mistä. Minun kotikylässäni esim. oli perhe, joka ei oikein ollut suosiossa. Vanhinta lasta kiusattiin koulussa, samoin kahta nuorempaa. En yllättynyt, kun mutkan kautta kuulin, että ätät vanhinta syrjitty myös myöhemissä kouluissa missä on ollut. Hän on vain ärsyttävä ihminen, jotenkin hirvittävän itse tietoinen, kuvittelee ihan liikoja itsestään, ja kehuu koko ajan itseään. Kaikin puolin rasittava tapaus. Toki ei oikeuta kiusaamiseen...!!!
Mietin äskettäin aivan samoja asioita kuin sinä. Ne ajatukset meinasivat masentaa. Ainakin minussa on paljon ns. miellyttäjää. Haluaisin, että kaikki pitäisivät minusta ja siksi negatiivinen palaute tuntuu erityisen pahalta. Kuitenkaan kaikki eivät koskaan voi pitää. Jos yrittää liikaa muuttaa itseään toisten toiveiden mukaiseksi, kadottaa vain itsensä ja ahdistuu. Sinä olet aivan hyvä omana itsenäsi. Sinulla on omat lahjasi ja hyvät puolesi. Älä välitä siitä, että ärsytät joitakin ihmisiä. Heillä on omat ongelmansa ja heikkoutensa. Yritä löytää vahva itsetunto ja rauha itsesi kanssa. Kehu itseäsi välillä, jos muut eivät osaa, ymmärrä tai kehtaa sitä tehdä. Niin ja puhu kauniisti myös muille aina kuin voit. Siitä tulee hyvä olo.
kun sen hyväksyy, voi miellyttää joitakin. niitä tärkeimpiä.
paras tapa suojautua kiusaamiselta on liittolaiset. mielellään saisi olla 1-2 ystävää/ kaveria työporukassa. he suojelevat toisiaan.
ja kannattaa olla itse niin reilu kuin ikinä mahdollista, niin ei joudu kostotoimenpiteiden kohteeksi
t. kiusattu koulussa, vaan ei töissä
Minä olin ensimmäiset vuodet lähinnä mummoni kanssa äidin ollessa töissä. Kun olin vähän yli 2 v mummoni kuoli syöpään. Vasta hiljattain olen alkanut tiedostaa kuinka ison aukon mummon kuolema jätti. Ehkä tässä on hiukan avittanut se että anoppini muistuttaa mummoani, minulle on alkanut tulla sellaisia, hm, tuntemuksia. Muistan jotenkin hämärästi mummon läsnäolon, värejä, hajuja jne.
Mutta siis, tuo tapahtunut varmasti vaikutti hirveästi siihen mitä minusta tuli.
Vierailija:
on sellaisia ihmisiä, jotka ovat lapsuudessa kiinnittyneet ensisijaiseen hoitajaansa (yleensä äiti) ristiriitaisesti (turvaton kiinnittymistapa, välttelevä on toinen turvaton kiinnittymistapa, ja nämä taas " päätyvät" tilastollisesti useammin koulukiusaajiksi). Ehkä tuo lapsuudessa opittu tapa suhtautua asioihin ja muihin ihmisiin luo sellaisia toimintamalleja, jotka edesauttavat kiusatuksi tulemista? Aina toki kyse ei voi olla vain siitä.
Ei sinussa välttämättä ole mitään vikaa.
toisiin ihmisiin, tunteeko saavansa heistä turvaa vai pitääkö heihin suhtautua epäilevästi jne. Ristiriitaisessa kiintymyssuhteessa lapsi ei voi koskaan luottaa siihen, että äiti tai muu ensisijainen hoitaja auttaa häntä hädän tullen, siis silloin kun lapsi pelkää tai tuntee olonsa muuten hankalaksi ja itkee. Joskus äiti auttaa, joskus taas jättää oman onnensa nojaan. Lapselle ei silloin kehity perusluottamusta että häntä autetaan tai että joku pystyy huomioimaan hänet omana itsenään. usein nämä lapset yrittävät saada äitinsä huomion joko olemalla " liian" mukautuvaisia ja kilttejä (suhteessa siihen mikä on lapsen oma tunnetila ja mitä hän itse haluaisi olla) tai sitten ylitsevuotavan " hankalia" , ihan tilanteen mukaan. Koko ajan joutuu tarkkailemaan äitin tunnetiloja ja yrittää sopeuttaa oma reagointitapa ja toiminta äidin tunnetilaan sopivaksi. Ehkä sitä sitten aikuisenakin tarkkailee kovasti muiden reaktioita ja yrittää olla mieliksi jotta kelpaisi? Sellaista joka on altis kiusaamaan tämä sitten ärsyttää ja hän tarttuu siihen oman lapsuudentraumansa johdosta (eli sellainen joka on joutunut tukahduttamaan kokonaan negatiiviset tunteensa lapsuudenkodissaan eikä osaa siksi olla kovin hienovarainen eri tunnetilojen erottelussa tai niiden huomioimisessa)?
Itse olen ja koko ajan pelkään joutua kiusatuksi.