Mitä vastata uteluihin?

Puhut asiaa. Itse heitän vihjailevasti, et onhan tässä kaikenlaista. (Yleensä onkin😀)

Ei niihin tarvitse vastata mitään erityistä. "kiitos, ihan ok" tai " kaikki ok" tai "hyvin menee" tai "eipä mitään uutta kerrottavaa". Jos on normaalista ihmisestä kyse hän jättää sinut rauhaan ja jos on vähemmän normaalitapainen ihminen, joka  vaan jatkaa, niin toivotat kivaa päivänjatkoa ja lähdet tilanteesta pois. 

”Siinähän se, kuinkas itselläsi.”

Enpä ole moiseen törmännyt. Eikö muuta puhuttavaa muka ole?

Omassa lähipiirissä on paljon pitkään olleita sinkkuja. Ihan normaalia eikä tarvi olla aina etsimässä suhdetta.

Miksi ihmiset edelleen ottavat nuo milloin minkäkin kyselyt niin vakavissaan, että kuvittelevat, että niihin oikeasti olisi tarkoitus vastata jotain ja antaa joku meriselitys siitä, miten menee ja mitä kuuluu? Kiitos hyvää, eipä ihmeempiä, mitäs tässä, siinähän se, ei mitään uutta, ei mitään erityistä - ja loppuun kohteliaisuussyystä se "mitäs itsellesi". Ei se kysyjäkään sen enempää tietoa odota. Kunhan jotain muodon vuoksi kysyy, kun ei viitsi pelkästä säästäkään aina jutella, jos sattumalta kaupassa johonkuhun törmää.

Ei niitä oikeasti kiinnosta, kunhan kysyvät jotain sanoakseen. Turha stressata siitä, että pitäisi muka jotain vastata tai kuvitella, että kyseistä ihmistä muka oikeasti kiinnostaisi sinun parisuhdekuviosi tai niiden puute.

Jos 'mitä kuuluu' -kysymys on vain kohteliaaksi heitetty tervehtimisfraasi, voi siihen vastatakin samalla kepeydellä, kiitos hyvää tai ei erityistä. Mutta usein keskustelua käydään tiiviimmin ja pidemmin ja toinen kysyy seurustelutilanteesta tavalla, joka edellyttää vastaamista. Jos et halua hänen kanssaan asiaa puida, voi olla hyvä opetella rajaamaan, ettei tilanne toistu seuraavalla kerralla..  Jotain vastausmalleja voi miettiä etukäteenkin. Usein auttaa, jos keskustelu siirretään toiseen osapuoleen. Tähän tapaan:  "Kiitos kysymästä, kerron sitten jos on kerrottavaa.  Muuten, tulikos siitä teidän keittiöremontista onnistunut (tms). Onko sulla kuvia?".   Yleensä ihmiset kokevat kohteliaaksi jos heidän asioitaan muistetaan ja otetaan puheeksi. Tällä tavalla  ystävällisesti voi osoittaa, että on yleensä valmis jatkamaan keskustelua ja välittää keskustelukumppanista, mutta kuitenkin rajaa sen, ettei ole valmis omista seurustelukuvioista kertomaan. 

Vierailija kirjoitti:

Ei niitä oikeasti kiinnosta, kunhan kysyvät jotain sanoakseen. Turha stressata siitä, että pitäisi muka jotain vastata tai kuvitella, että kyseistä ihmistä muka oikeasti kiinnostaisi sinun parisuhdekuviosi tai niiden puute.

Jaa. Olin kerran häissä, ja samassa pöydässä oli nuorempi sukulaiseni, jolta kaukainen täti kärtti ja kyseli koko ruokailun ajan mieskuvioita. että onko ollut, miten vakavaa, miksi ei tänne tuotu, mikä edellisessä oli vikana jne. Väliin heitti, että katumaan tulet, jos et nopeasti pariudu ja lisäänny.

Muut yrittivät kääntää puhetta muihin asioihin, mutta tämä tenttaajatäti oli sitkeä.

Samaa olen kuullut työpaikoilla. Esim. uudelta työntekijältä ei kysytä vain perhesuhteista vaan heti alkaa tenttaus, että no miksi ei ole ketään, että onko edes ollut vakavampaa.

Kyllä näitä kiinnostuneita valitettavati riittää. Ei välttämättä jokaisen kohdalle. Ja jos on itse suht. "oikeassa" iässä pariutunut ja lisääntynyt, ei joudu kuuntelemaan. Varsinkin pikkukaupungeissa ja kylissä tämä on ollut yleistä, ei ehkä isommissa kuvioissa.

Heität jotain tosi lennokasta vastaan. Esimerkiksi "tässä sitä on tullut paneskeltua useamman eri miehen knssa, ja kivaa on". Aina hauska vähän shokeerata liian uteliaita ihmisiä :)

Tenttajille voi vastata, että "ei kuulu sinulle", "mihin tuota tietoa tarvitset?" tai "kysymys on yksityisasiasta ja niitä ei ole sopivaa udella". 

Itse vastaisin varmaan jotain " Noo ei tässä nyt mitään vakavaa ole menossa, otan ihan rennosti vaan"  Riippumatta siitä olisiko menossa joku vakavampi juttu tai ei.

"Voi ei, näkyyks mun raskaus päälle jo?" ja sitten pälätätte ihania vauvelijuttuja. Lopuksi muista sanoa: "Kerro miehellesi terveisiä."

Olen ollut sinkkuna aina joten en osaa vastata.  - Mutta eihän se tietenkään ole ollut kivaa kuulla nekin vähät kerrat joidenkin kommentoivan sinkkuuttani, jotenkin tahdittomasti; tai niin, että kertoo minusta enemmän kommentoijasta kuin minusta.

On vain kestettävä sen ajatuksen kanssa, ettei ole ketään, eikä koskaa ole ollut keään kumppania, eikä se muuksi muuu, ainakaan kenenkään toisen kommentoinnisa. Toisaalta kai nuo utelijat kuvittelevat ja uskovat, että utelemisellaan osoittavat, että välittävät. Kun taas minä olen tapettia, jolle voi selittää ja kertoa kaikki sen mitä heille itselleen kuuluu ja tapahtuu ja sitten sanoa heippa. Tai sitten vain  olla sanomatta ja puhumatta mitään.

Ellen itse olisi aktiivinen niin aika kauan saisin olla sanomatta kenellekään mitään, jos lähisin siitä, että jonkun toisen tulisi olla se 1. joka ottaa minuun yheyttä ensin ja esittää avoin kysymys, miä minulle kuuluu?