Lue keskustelun säännöt.
Miksi opiskelu muuttuu AINA yhtäkkiä vastenmieliseksi?
10.06.2021 |
Kyse voi olla jostain monen vuoden tutkinnosta tai sitten ihan vain lyhyestä kurssista. Nyt viimeksi pelkästä yhden kielen tankkaamisesta Duolingossa.
Tämän Duolingon jos ottaa esimerkiksi niin aluksi luin pari kuukautta hyvin intensiivisesti tätä kieltä. Sitten meni kiinnostus ja nyt joka kerta kun yritän palata sinne tekemään edes yhden tehtävän niin sekin parin minuutin juttu on saamarinmoista rämpimistä!
Tuntuu, että koko ajan jää kaikki kesken kun vain kyllästyn. Olen työtön enkä ole yli vuoteen ollut töissä. Syksyllä on puolitoista vuotta jo takana. En jaksa työpaikkojakaan katsoa pätkän vertaa. Syyllinen olo vain, minähän vain "makaan"...
Eikä tämä opiskelun vaikeus ole tämän hetken asia vaan ollut aina. Tulee se täysi tympääntyminen kaikkein kiinnostavimpiinkin asioihin. Mistä silloin voi edes kiinnostua? Miten ikinä etenee missään?
Kommentit (14)
ihan normaalia kyllästyä samasta asiasta, jos sitä tekee jonkun aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käy kateeksi nämä jotka vain lukevat vuosikausia jotain "kiinnostavaa" ja valmistuvat. Ainoa asia jota tosissaan jaksoin 20 vuotta oli juoksu kunnes vammauduin niin, että sekin vaihtui kävelyksi. Tai keskustelupalstat, mutta nämä ovat ihan ajanhukkaa. Olen silti koukussa. Kai se on kun aiheet edes vaihtuvat näissä. Ap
Kieltenopiskelussa voisi auttaa, jos voisit yrittää keskustella natiivipuhujien kanssa. On appeja, joilla voi etsiä kielipartnereita eli puhutte esim. puoli tuntia suomea ja puoli tuntia sinulle vierasta kieltä. Esim. Tandem-niminen appi on hyvä.
On vielä kehittävä harrastus olemassa jossa olen luonnonlahjakkuus. Siis jopa se kyllästyttää! Olen jo vuoden ajan "lomaillut" ja odottanut kiinnostuksen heräävän "johonkin". No ei herää!
Käyn kävelemässä lähes joka päivä tunnin tai kaksi, kämppää saan siivottua, ruokaa laitettua, pyykit pestyä ja siinäpä se sitten olikin...Ehkä jos jotain kirjaa luen tuohon vielä. Villiyrttejä piti käydä keräämässä. No enpä ole kerännyt. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kieltenopiskelussa voisi auttaa, jos voisit yrittää keskustella natiivipuhujien kanssa. On appeja, joilla voi etsiä kielipartnereita eli puhutte esim. puoli tuntia suomea ja puoli tuntia sinulle vierasta kieltä. Esim. Tandem-niminen appi on hyvä.
Muuten jees idea ja kiitos vinkistä, mutta on vastenmielisyys kyseistä kieltä kohtaan olemassa tällä hetkellä. Ehkä en tajunnut selittää tätä aloitukseen. Ap
Mulla jää kielikurssit kesken siinä vaiheessa, kun pitäisi ruveta tekemään kunnolla töitä oppimisen eteen. Eivät sanatkaan tartu päähän samalla tavalla kuin vielä parikymppisenä. Sitten sitä vain työlääntyy koko hommaan.
Sama koskee asioita, joissa olen tumpelo. Eipä onnistuneet grafiikan työt multa aikanaan sen enempää kuin valokuvien kehittäminen pimiössä. Aina tuli sählättyä jotain.
PS. En mä kyllä Duolingon avulla jaksaisi kuin kerrata joitain fraaseja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mullekin tuli mieleen, että pitäiskö sun kokeilla opiskella kieliä jollain eri tavalla. Esim. keskusteluryhmä sillä kielellä, sen kielinen sanomalehti, matka siihen maahan jne. Eli eri lähestymiskulma. Tsemppiä kieltenopiskeluun!
Ap, mulla on täsmälleen samat ongelmat.
Tosin olen itsediagnosoitu epävakaa persoonallisuus, niin eipä ihme.
Pitäisi olla todella hyvä motivaatio ja syy opiskella tai ylipäätään tehdä jotain.
Tuntuu, että kaikki on "ihan sama". Miksi opiskella kieltä, kun en sitä tarvitse mihinkään.
Olen kyllä aloittanut esim. heprean ja kreikan opinnot, mutta kun menee vaikeaksi, en jaksa enää jatkaa.
Olin lapsena ja nuorena kympin oppilas. Tämä perustui hyvään muistiin. En koskaan oppinut tekemään töitä, pänttäämään. Toisaalta, jos olis pitänyt, en varmaan olisi saanut vaativaa tutkintoa suoritetuksi. Olin nuorena perfektionisti, kaikki piti osata just ei melkein. Nyt sitten olen taantunut ajopuuksi, joka ei pysty ohjaamaan itseään mihinkään. Pakolliset kotirutiinit teen, that's it.
P.s. lisämausteena on masennus, joka aina välillä nostaa päätään. Stressinsietokykynion heikko. Olen kuin nuorallatanssija: toisella puolen ammottaa täysi apaattisuus ja lamaannut, toisella puolen ylisuorittaminen ja itsensä tilttiinajo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmistä ei ole tarkoitettu pidempiin kuin 2-3 kuukauden mittaisiin hankkeisiin. Tai orastava burnout.
Vierailija kirjoitti:
On vielä kehittävä harrastus olemassa jossa olen luonnonlahjakkuus. Siis jopa se kyllästyttää! Olen jo vuoden ajan "lomaillut" ja odottanut kiinnostuksen heräävän "johonkin". No ei herää!
Käyn kävelemässä lähes joka päivä tunnin tai kaksi, kämppää saan siivottua, ruokaa laitettua, pyykit pestyä ja siinäpä se sitten olikin...Ehkä jos jotain kirjaa luen tuohon vielä. Villiyrttejä piti käydä keräämässä. No enpä ole kerännyt. Ap
Saatko palautettua mieleen sen tunteen kun kiinnostuit tuosta kielestä alunperin, mikä oli se voima ja motivaatio silloin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki opiskelut muuttuvat vähitellen vaikeammaksi. Silloin alkuinnostuksen jälkeen tulee turhautuminen ja pettymys, ei jaksakaan enää eikä kiinnosta. Mitä jos aloittaisi alusta sen opiskelun, huomaisi että hei, tämän minä osaan ja tämän, ja siten etenisi vähitellen kohti sitä kohtaa missä kyllästyminen tuli, ja siitä kynnyksestä voisi päästä yli....
Alkuinnostus kantaa hetken mutta sitten alat stressaamaan ja tapasi käsitellä stressiä on vältellä sitä stressaavaa asiaa?
Olen kyllä ollut vuosia työelämässä ja opiskellutkin kaksi tutkintoa, mutta niin, että upeasta alusta huolimatta homma lässähtää aina kuin pannukakku. Nytpä on jäänyt pois sitten se yrittäminenkin. Olen siihenkin täysin kyllästynyt. Ap