En osaa lopettaa ryyppäämistä koska olen liian kiintynyt siihen "vuoristorataan"

Ei ole tuollaista. Saan elämääni vaihtelua opettelemalla uusia asioita ja tutustumalla mielenkiintoisiin uusiin ihmisiin.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole tuollaista. Saan elämääni vaihtelua opettelemalla uusia asioita ja tutustumalla mielenkiintoisiin uusiin ihmisiin.

Entäs jos tekee jo tuollaisia, muttei vaan saa niistä mitään mielihyvää? Tuntuu ihan samalta kuin olla vaikka töissä.

Eipä se hääviä ole. Ehkä sen lyhyen nousuhumalan aikana, kun darra alkaa helpottamaan.

Raittiina myös ahdistaa, mutta se menee ohi, kun malttaisi olla sen 2-3 viikkoa ilman viinaksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole tuollaista. Saan elämääni vaihtelua opettelemalla uusia asioita ja tutustumalla mielenkiintoisiin uusiin ihmisiin.

Entäs jos tekee jo tuollaisia, muttei vaan saa niistä mitään mielihyvää? Tuntuu ihan samalta kuin olla vaikka töissä.

Siinä vaiheessa kun alkoholista on tullut ykkönen,kaikki muu tuntuu vähempiarvoiselta.

Jospa yrittäisit harventaa niitä kertoja?

Vierailija kirjoitti:

Eipä se hääviä ole. Ehkä sen lyhyen nousuhumalan aikana, kun darra alkaa helpottamaan.

Raittiina myös ahdistaa, mutta se menee ohi, kun malttaisi olla sen 2-3 viikkoa ilman viinaksia.

Ei mennyt ohi siinäkään kun olin ollut yli 3 kuukautta ilman tippaakaan alkoholia. Ihan samanlaista alavireistä tylsyyttä kaikki oli. Ei ollut mitään upeaa oloa jolla juostaan maratoneja ja parannetaan syöpä. 

Ota tilalle raskas liikunta, siitä saa mielihyvää. Ensimmäiset kerrat voi tuntua siltä, että on vain kamalaa mutta sen liikunnan jälkeen tulee se mielihyvä. 

Nyt on kyllä juominen päässyt vähän riistäytymään käsistä. Tosin ei ole mitään kunnollista syytä olla selvinpäin. Yhtenä vaihtoehtona on määrätietoinen, tavoitteellinen juominen. Kun ei sitä eutanasiaa saa niin otan tuota mitä saa ihan lähikaupastakin.

Minä en ole koko elämäni aikana saanut mitään mielihyvää "Hyvästä kirjasta", "Kupista teetä", "Uusista kiinnostavista ihmisistä". Olen varmaan joku synnynnäinen masentunut alkoholisti, kun vasta parin juoman jälkeen alkaa nämä asiat kiinnostaa. Huomasin tämä 15 vuotiaana kun join ensimmäisen kerran, ja ihmettelin että wau, tälläistäkö voi olla??

Ymmärrän aloittajaa täysin... 95 % ryypiskelyistäni on ollut hauskoja kokemuksia (krapuloineen) ja edelleen tukevasti keski-ikäisenä nautin nousuhumalasta äärettömästi. En ole ryypännyt työpaikkaani ja taloudellinen tilanteeni on hyvä. Eniten huolestuttaa terveys, 30-vuotinen hauskanpitoni ei voi jäädä ilman seurauksia.

Vierailija kirjoitti:

Ota tilalle raskas liikunta, siitä saa mielihyvää. Ensimmäiset kerrat voi tuntua siltä, että on vain kamalaa mutta sen liikunnan jälkeen tulee se mielihyvä. 

On pieni osuus ihmisiä joille liikunta ei vapauta endorfiineja eikä mielihyvän tunnetta synny. Se, että sinulla luultavasti näin käy ei tarkoita, että kaikilla kävisi samoin. Itse en juurikaan saa tuota mielihyvää liikunnasta vaan se on puolittaista pakkopullaa mutta teen sitä koska tiedän sen olevan hyväksi kropalle.

Pikku pätkässä on kieltämättä kivaa, mutta krapulassa ei. En tykkää siitä fyysisestä väsymyksestä, saati henkisestä alakulosta. Yritän ottaa vaan sen verran, että nousuhumala on kohtuullinen ja seuraavana päivänä ei ois kovaa krapulaa, jos lainkaan.

Itsellä on ongelmana, että en tunne selvinpäin oloani selväksi ja normaaliksi. Kärsin siis todella vahvasta dissosiaatiota eli epätodellisuuden tunnusta, mulla on ahdistusta ja paniikkihäiriötä. Vain nousuhumalassa tunnen oloni ns normaaliksi ja selväksi. En saa siitä edes mitään iloa tai vaihtelevuutta, tunnen vain oloni selväksi.

Ja olen ollut välillä ihan kuukausiakin juomatta, oloni paheni vain. En tiedä mitä tehdä.

Aloitin lääkityksen ja olen ollut juomatta, mutta epätodellisuus vain pahenee. Jos tää ei lopu muutaman kuukauden sisään niin annan periksi kaikelle ja lopetan olemassaoloni. Ei meinaa kestää.

Vierailija kirjoitti:

Pikku pätkässä on kieltämättä kivaa, mutta krapulassa ei. En tykkää siitä fyysisestä väsymyksestä, saati henkisestä alakulosta. Yritän ottaa vaan sen verran, että nousuhumala on kohtuullinen ja seuraavana päivänä ei ois kovaa krapulaa, jos lainkaan.

Krapulat on niin syvältä että välttelen niitä. Tällä juomisella nousut ja huiput on aika harvassa. Kunhan sen verran saa keittoa koneeseen että on "normaali" olo niin se riittää. Aamut alkaa muutamilla tölkeillä. Joskus riittää vain 3 että saattaa aamukahvit. Enimmillään vasta muutama päivä sitten meni 7 tölkkiä että alkoi olla ihminen.

Tämä ei ole hauskaa mutta sentään turruttaa pahimman olemisen tuskan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pikku pätkässä on kieltämättä kivaa, mutta krapulassa ei. En tykkää siitä fyysisestä väsymyksestä, saati henkisestä alakulosta. Yritän ottaa vaan sen verran, että nousuhumala on kohtuullinen ja seuraavana päivänä ei ois kovaa krapulaa, jos lainkaan.

Krapulat on niin syvältä että välttelen niitä. Tällä juomisella nousut ja huiput on aika harvassa. Kunhan sen verran saa keittoa koneeseen että on "normaali" olo niin se riittää. Aamut alkaa muutamilla tölkeillä. Joskus riittää vain 3 että saattaa aamukahvit. Enimmillään vasta muutama päivä sitten meni 7 tölkkiä että alkoi olla ihminen.

Tämä ei ole hauskaa mutta sentään turruttaa pahimman olemisen tuskan.

Mitäpä juot? Olen suuri oluen ystävä mutta reippaan illan jälkeen 'koneiden käynnistäminen' oluella on jotenkin tukalaa. Ja väkeviä tai väkevistä tehtyjä seoksia en aamulla juo kuin äärimmäisessä poikkeustapauksessa.

Vierailija kirjoitti:

Pikku pätkässä on kieltämättä kivaa, mutta krapulassa ei. En tykkää siitä fyysisestä väsymyksestä, saati henkisestä alakulosta. Yritän ottaa vaan sen verran, että nousuhumala on kohtuullinen ja seuraavana päivänä ei ois kovaa krapulaa, jos lainkaan.

Mikähän siinäkin on, että pikku tuiterissa kaikki on hauskempaa ja asiat tuntuvat luistavan...?

Lopeta persujen ihannointi, se auttaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä se hääviä ole. Ehkä sen lyhyen nousuhumalan aikana, kun darra alkaa helpottamaan.

Raittiina myös ahdistaa, mutta se menee ohi, kun malttaisi olla sen 2-3 viikkoa ilman viinaksia.

Ei mennyt ohi siinäkään kun olin ollut yli 3 kuukautta ilman tippaakaan alkoholia. Ihan samanlaista alavireistä tylsyyttä kaikki oli. Ei ollut mitään upeaa oloa jolla juostaan maratoneja ja parannetaan syöpä. 

No tuotahan elämä on, vaikka olisi absolutisti. Alavireistä tylsyyttä. Ei meillä muillakaan valitettavasti ole mitään upeaa oloa, vaikka selvinpäin ollaankin.

Pienessä krapulassa aina: huh, nyt ei koskaan enää

Tästä eteenpäin muutama päivä: pitäiskös, pitäiskös, pitäiskös. Kaupan ohi käveleminen tuskastuttaa.

Kahden viikon rajapyykin kun ylittää, alkaa nitkut olla ohitse.

No kylläpä on aika pieni elämä jos ei mistään muualta saa kiksejä kuin nousuhumalasta