HUHTIKUISET ' 05 VAUVAT JA ÄIDIT UUSI VIIKKO

Möklitä palattiin ja tänään kävi lasten tuleva hoitaja katsomassa ja tutustumassa, ihana tyttö oli =) Mutta nyt kuopus karjuu huomiota, palaan myöhemmin



Mareilá+Anton

olin kirjoittanut otsikkoon vauvat, taaperoitahan nämä on. Nyt on pakko lentää, Antonin muskari alkaa tänään ja sitä ennen menemme tutun äidin kanssa Selloon ja pitää viedä esikoinen tarhaan. Palaan päikkäreiden aikaan. Tulin vaan pinoa nostelemaan



Mareila+Anton

Täälläpä on ollut tosi tosi hiljaista, itsellänikin viikonloppu meni mökillä. Oli tosi ihana reissu, sai mamma rentouduttua oikein kunnolla, aah. Sunnuntaina sovittiin, että isit herää poikien kanssa, joten me mammat nukuimme 11.00 asti, isit oli siivonnut ja ruokkinut lapset. Oli tosi ihana herätä, ettei heti tarvinnut laittaa aamiaista pöytään. Lauantai iltana isit tekivät meille tuikku saunan, saunan terassi ja ranta olivat täynnä tuikkuja ja saunassa oli muutama tuikku myös. Oli tosi kiva tunnelma ja käytiin uimassa, meri vesi oli yli 20 asteista. Ihanaa =)



Eilen meillä kävi se hoitaja tyttö ja meillä kemiat kohtasivat oikein hyvin =) Eli torstaina tyttö tulee harjoittelemaan poikien kanssa, vie heidöt ulos. Hoitaja kertoi, että tykkää ulkoilusta ja luonnosta, ihanaa. Samoin laulamista ja retkeilyä meinaa harrastaa poikien kanssa. Ihan täydellistä. Antonkin tykkäsi tytöstä, kävi jopa silittämässä jalkaa =)



Tänään oli meillä muskari ekaa kertaa, Anton tykkäsi kovasti ja oli oikein mukana jutuissa =)



Nukkumaan olen saanut Antonin tosi kivasti, vien pojan sänkyyn, laitan soittorasian soimaan, sanon hyvää yötä ja menen pois. Sinne nukahti eilen ilman itkuja ja tänään päiväunille, ihanaa. Muutenkin elämä alkaa olla hieman seesteisempää, Anton viihtyy jo hetkittäin yksin ja on alkanut leikkimään enemmän.



Mutta nyt muille tilaa , hauskaa viikonjatkoa



Mareila+Anton

Mareila, kuulostaa siltä, että teillä on menossa tosi ihana kausi. Minusta on mukavaa, että ihmiset uskaltavat kirjoittaa tänne positiivisistakin asioista. Mutta miten ihmeessä osasit nukkua yhtentoista asti?! Minä olen viimeistään kahdeksalta ylhäällä, vaikka lapset olisi yökylässä. Aika kade olen sulle :=)



Meillä on kyllä kanssa aika mukava ja mutkaton kausi menossa. Hoitokin on käynnistynyt yllättävän kivuttomasti. Aamuisin olen kerennyt jopa petaamaan pedit ja tänään sain kutitella Pihlan ylös sängystä, kun ei olisi millään herännyt itsekseen. Puoli kasilta silmät aukesi ja heti hymyiltiin koko kropalla.



Eilen illalla taisimme saada tuntea nahoissamme tuon savun haitat. Savu peittosi meidän tienoon siinä kuuden jälkeen ja Pihla meni aivan tukkoiseksi. Ääni katosi ja nenä oli tukkoinen. Suolatipat ja sipuli auttoivat ja tytsi nukkui kyllä. Mutta rohkenen epäillä, että tällaiset hetkittäiset tukkoisuudet voivat johtua savusta.. Vai?



Meilläkin alkaa muskarit ja liikkari ensi viikolla. Odotan harrastuksia innolla. pihlan kanssa on niin liikuttavan ihanaa laulella ja leikkiä. Esikon kanssa liikkarissa on joka 4. kerta yhdessä vanhemman kanssa, ja siitä yhteisestä peuhaamisesta nautimme molemmat!





Nyt hommiin!

Pikaisesti tulin ruuanlaiton ja uimakamojen pakkaamisen välissä =) Mennään poikien kanssa uimaan tänään, kivaa =)



Lyle: Luulenpa, että tuo Antonin kanssa valvominen on tehnyt tehtävänsä ja minä nukuin kuin tukki =) Toisaalta olen myös iltaihminen, aikaiset aamut ovat kauhistus.



Oltiin Antonin kanssa tänään päiväkävelyllä ja kylläpä tuli hyvä olo. Jotenkin näiden poikien kanssa tulee liikaa turvauduttua autoon, kun se on helpompaa (muka). Pitää alkaa kävellä enemmän.



Tästä aiheesta saankin hyvän gallupin, käytätkö enemmän autoa liikkumiseen vai käveletkö?



HUomenna tulee taas ihana hoitotyttömme harjoittelemaan, vie varmaan pojat ulos hetkeksi.



Oikein mukavaa viikkoa kaikille



Mareila+Anton

Mareila: en löytänyt viime viikon pinoa, jossa varmaan olet kertonut hoitoytöstä, joten joudun kysymään: mikä hoitotyttö? Tuleeko teille aputyttö vai ihan kokopäiväinen hoitaja? Kyselen siksi, kun olen miettinyt (jo nyt), miten Helvin hoito sitten parin vuoden päästä järjestetään...



Autogalluppiin: pakosta käytämme enemmän jalkoja ja/tai polkupyörää, kun ei meillä ole autoa käytössä kuin isännän ollessa leirillä. Helvi rakastaa pyöräilyä ja lähtisi monta kertaa päivässä liikkeelle, jos vaan äiti jaksaisi. Aika usein äiti kyllä jaksaakin tehdä 10min lenkin.



Olen aloittanut Helvin iltanukuttamisetäännytyksen. Istun nykyisin ovensuussa ja katselen, kuinka tyttäreni ojentelee lohduttomana käsiään pinnasängyn reunalla ja huutaa " äittä! Äittä!" (Tulee ihan Marlon Brando mieleen Viettelysten vaunussa...). Onneksi huutoa kestää noin 20sek kerrallaan, joten uskon kyseessä olevan hyvin vähän traumatisoiva kaipuunhetki... Mutta tuo Mareilan soittorasiatemppu jäi mietityttämään, olisikohan pitänyt keksiä joku sellainen juttu avuksi, sillä H saa kyllä paniikkihepulin, kun asetun istumaan niin, että minua ei näy. Tarkistelee nimittäin koko ajan, että olenhan paikalla.



Vai pitäisikö vain olla tyytyväinen tästä ovensuun saavuttamisesta ja jättää hetkeksi seuraavat tavoitteet? Nytkin voin jo lukea tai tehdä tietsikalla töitä, kun nukutan sen 30-60min Helviä. Aiemmin aika kului kädestä kiinni pitäessä? Voisiko neidillä vaan olla todella vahva eroahdistuskausi, ja olisi syytä edetä hiiiitaasti?



Hymytyttömme on palannut kuukauden kiukuttelun päätteeksi. Hampaita pukkasi varmaan niin paljon, että kaikki kiukutti - nyt on kuin toinen tyttö! Osui muuten kiukuttelu juuri tuon MPR:n kanssa yksiin, joten luulen, että monet niistä vanhemmista, jotka ovat olleet huolissaan lapsensa " muuttumisesta" rokotuksen jälkeen (jos olette seuranneet näitä rokotanko/enkö rokota -keskusteluja) ovat kokeneet jonkun samanlaisen vaiheen lapsen kasvussa, kuin meillä. Meidänkin hymytyttö oli yhtä tulta ja tappuraa viimeisen kuukauden ajan!



Thaimaalainen välipalavinkki teräsvatsoille: pilko happamia omenoita (tai vähän raakoja). Sekoita toiseen kulhoon 1tl chiliä, 1tl suolaa ja 1tl (tai minä laitan 2-3tl) sokeria. Kasta omenapaloja seoksessa ja nauti irvistellen. Minulle ainakin tuli ihan himo ensimmäisten suupalojen jälkeen. Ei ehkä kannata vielä tarjota taaperoillemme?

Hoitaja tyttö palkataan meille osaaikasesti auttamaan minua lasten hoidossa, eli 1-2 kertaa viikossa 1-4 h kerrallaan ja sillä ajalla saan minä tehdä mitä ikinä haluan =) Hoidosta hoitovapaan jälkeen(oletin, että sitä mietit) on meillä pohdittu sellaista ratkaisua, joko minä teen etätöitä tai Anton menee tarhaan ja palkataan hoitaja iltapäiviksi meille (hoitaisi samalla koulusta tulevaa esikkoa) Tämä hoitajan palkkaaminen olisi enemmänkin hoitorinki (jossa olisi 3-5 perhetta), eli vuoroviikon lapset ovat yhden perheen luona ja siellä olisi sitten välipala.



Nukutuksesta, voi olla, että soittorasia temppu auttoi, voi olla, että oli vain sopiva herkkyys nyt ja tässä hetkessä. KOska aikaisemminkin olen sitä koittanut ja nyt vasta tehosi, mutta kannattaa kokeilla. TOinen mikä meillä on käytössä on unimusiikki, eli rauhallinen musiikki soimaan hiljaiselle poikien huoneeseen. En tiedä toimivatko nämä vai mikä on, mutta tyytyväinen olen.



Mareila+Anton

Eli Heinillä menossa tosi ihana kiukkukausi,kaikesta kiukutellaan ja lujaan ääneen..Käyttöön olenkin ottanut ns:jäähyn eli huutaa saa,mutta ei muualla kuin meidän makkarissa..ja ihan suht hyvin tuntuu tehoava..Käytäntö on niin,että aina kun kiukutellaan ja huuto ei varoituksista/käskyistä huolimatta lopu mennään jäähypaikalle istumaan ja rauhoittumaan..Joskus yksi kerta tehoaa,joskus tarvitaan enemmän..Mutta jäähypäikalta ei tulla pois ennen kun ollaan rauhotuttu.Ehktä toi kiukku johtuu meilläkin noita hampaista,niitä kun tuntuisi tulevan,ei ole vielä puhjennut,mutta ikenet tosi turpeet..

Toivotaan,että rauhottuu parin viikon sisällä..



Käytiin tänän Jorvissa ja sovittiin " Rusinan" syntymäpäivä eli tämänkin tulokas syntyy suunnitellulla sektiolla,niin kuin Heininkin..

Päiväksi päätettiin 11.9,jolloin viikkoja on 38+4,aivan kuten Heininkin kohdalla.Sattui vielä niin sopivasti,että saan tämän viimeisen lapsukaisen syntymäpäivälahjaksi eli samana päivnä on omat synttärini.



Eipä tässä muuta kuin,että muutto pukkaa päälle..Huomenna saadaa avaimet ja sit se alkaa..Ekaks maalaus,kaappien yms peseminen..Ja maanantaista lähtien tavaroiden roudaus..Tää kämppä muistuttaa tällehetkellä enemmän muuttolaatikko merta kuin asuntoa..



Meille tulee myös ensiviikolla kaksi uutta asukkia,kun sopivat kerran löytyi ja hinta oli kohdallaan..Eli olin jo Henrylle luvannut aikoja sitten,että hän saa oman kanin kun muutetaan..ja nyt täytyy se lupaus pitää..Eli meille tulee kanipariskunta,joista koiras on leikattu..

Käytiin eilen katsomassa pariskuntaa ja aika söpöjä ne oli ei voi muuta sanoa..Kanit muuttavat suoraan meidän uuteen asuntoon,en viitsi tuoda niitä tänne vaan helpompi kun saa ne suoraan uuteen paikkaan..



Eipä tässä taida muuta olla,koitan jaksaa tän hässäkän ja neidin kiukuttelun keskellä.



Terkuin: Kuningascobra,Heini-neiti ja " Rusina"

Kävin eilen siellä reumalääkärillä, taas oli eri lääkäri, tällä kertaa mukava mies. Lääkäri kokeili ja nosteli käsiä ja jalkoja ja totesi että taitaa olla ihan hyvällä mallilla tilanne. Ja ihmetteli myös miksi aiempi lääkäri oli edes määrännyt mulle sitä vahvempaa lääkettä, kun hänen mielestään ei olisi sitä tarvinnut tms. Kyseli myös meidän perheenlisäys aikeista ja sanoin että ollaanhan sitä mietitty ja hänen mielestään ei ole mitään estettä uuden lapsen yritykselle, paitsi että se lääke pitää lopettaa 3kk ennen yrityksen alkua. Tää oli minusta mukava kuulla, epäilin jo, että asiani on pahemmin kuin mitä aiempi lääkäri oli kertonut, kun tää vahvempi lääke oli tarkoitettu " vaikeaan reumaan" , siis sen lääkeselosteen mukaan.



Mies ei tosin oo oikein vielä valmis toiseen lapseen, sillä on kuulemma rahalliset perusteet, ja kyllähän se itseänikin vähän mietityttää, että misä sitä rahaa sitten saisi..ollaan nyt pärjätty ihan mukavasti,vaikka minimirahaa saankin, mutta paremmin saisi jos jossain töissä olisi välillä. Mutta kun ei oo koulutusta eikä sitä kautta sit oikein töitäkään, vauvakuume vaan vaivaa:) Mietin tässä jo, että pitäisi alkaa vaikka tekemään jotain käsitöitä tms. mitä voisi sitten myydä ja saada vähän lisätienestejä..Kuulostaako meidän tilanne teistä ihan toivottomalta? Saa sanoa ihan suoraan..



Mieskin siis haluaa toisen lapsen, mutta hän ajattelee enemmän kai järjellä just näitä raha-asioita. Miialta on kyllä tallessa pakkauksenkin tavarat vielä ja on kans laatikoittain vaatteita yms. mitkä on jäänyt tytöltä jo pieneksi. Sikäli mitää suurempia ostoksia ei tarviis tehdä.



Anteeksi kovasti tää omanapainen viesti, oon vaan niin sekaisin kaikkien ajatusten kanssa, kun se lääkärikin nyt sanoi noin..



Koitan tulla myöhemmin kirjoittamaan jotain älyllistäkin:)

-Milenna ja Miia 27.4.05-

Eilen illalla äitini soitti ja sanoi, että isä on tosi sekava ja väsynyt. Menivät tänään sitten lääkäriin ja sitä kautta meilahden sairaalaan. Mitään tieto ei ole, mikä isällä on, paitsi korkea verenpaine. Nyt isä voi jo paremmin, mutta pelottaa silti. Informoin teitä kun tiedän enemmän. Olo on ihan kauhea, itkettää, mutta pakko jaksaa lasten takia.



Kuningaskobralle: Jaksuja loppu odotuksen kanssa, kyllä se siitä.



Milenna: Kannattaa varmaan koittaa tehdä niitä käsitöitä, voihan niistä saada lisätienestejä. Kyllä sitä yleensä jotenkin pärjää, kun tulee toinen, on isot ostokset tehty ja kirppareilta yms. löytää kivoja vaatteita, jos niitä haluaa ostaa. Vaikeahan se on sanoa, mikä on järkevintä. TOivottavasti asiat teille selkiytyy.



Ihan kuin Anton olisi vaistonnut, että äiti on surullinen, poju hali ja suukotteli äitiä ja koitta kaikilla tempuilla naurattaa minua, ihana lapsi.



En jaksa kirjoittaa enempää, palaan asiaan kun tiedän enemmän



itkunsekaisin tunnelmin Mareila+Anton

Halaus teille täältä Ompunäidiltä ja Lauralta!. Toivotaan, ettei isälläsi olisi mitään todella vakavaa meneillään.



Sitten taas kiva, että Milennan saama diagnoosi ei ollutkaan oletetun paha. Et kertonut kauhean tarkasti esim. taloudellisesta tilanteestanne (eikä tarvitsekaan tietty!), enkä muista ikääsikään. Mutta kyllä mä silti ajattelisin, että varmasti te pärjäisitte toisenkin lapsen kanssa. Hankintoja ei tosiaan tarvitsisi tehdä läheskään niin paljon kuin esikoiselle, ja kekseliäisyydellä + kierrätyksellä tekee ihmeitä! Voisitko ajatella vaikka niin, että tähän saumaan kaksi lasta ja sitten opiskelemaan + töihin? Ja jos olet taitava käsitöissä, niin kokeile ihmeessä sitä! Ties vaikka sulla on kohta menestyvä yritys pyöritettävänä!



Toisaalta tiedän, etteivät asiat ole näin yksinkertaisia, ja että omassa elämässäni mietin usein ihan samoja juttuja. Siksi tuntuu vähän väärältä " neuvoa" ketään näissä jutuissa! Itse olen (ja mieheni myös) ajatellut, että haluaisimme kohtapuolin sen pikkukakkosen niin, ettei minun tarvitsisi mennä välissä töihin eikä Lauran hoitoon. Olisin siis kotona vielä pari vuotta, ja sitten jossain vaiheessa mieheni jäisi joksikin aikaa hoitovapaalle. Taloudellisestihan tää merkitsee kaiken ylimääräisen (matkustelun yms) siirtämistä hamaan tulevaisuuteen, mutta toisaalta me ollaan tähänkin saakka eletty opiskelijabudjetilla (vain toinen kerrallaan töissä tai sitten ei kumpikaan), joten siihen on jo totuttu : )



Siitä olisin kyllä iloinen, jos minunkin mieheni edes joskus ajattelisi taloutemme raha-asioita.... Yhdessä vaiheessa en antanut (ihan totta) hänen käydä ruokaostoksilla, koska rahaa meni aina silloin tolkuttomasti. Miehen kun oli tehnyt vähän mieli sitä ja vähän mieli tätä... grrr. Joskus kiusallani kutsunkin häntä meidän perheen murkuksi (ja joskus taas on nauru kaukana tässä asiassa!).



Suokaa anteeksi, mutta nyt jatkuu jatkokertomukseni meidän unista. Kerrankin positiivisia uutisia: Olemme siirtäneet Lauran iltaunille menoa reippaasti aikaisemmaksi, ja se näyttäisi toimivan! Muutamana iltana L on syönyt puuron klo 19, nukahtanut jo ennen kasia JA nukkunut suht rauhallisesti (pari itkeskelyä) melkein aamuseiskaan! Siis suurinpiirtein 11 tuntia yössä, mikä on aivan ennenkuulumatonta! Tunnen kyllä itseni hieman hölmöksi, kun en ole tätä juttua aikaisemmin tajunnut. Nukuttamisessa ei ole tapahtunut suuria muutoksia, paitsi että sitä kauheaa huutoa ei nyt ole onneksi ilmaantunut. Päikkärit vähän vaihtelee. Eilen heräsi tunnin kuluttua ihan kesken, mutta tänään nukahti itse ja on nyt nukkunut reilun tunnin rauhallisesti. En tiedä huomasitteko viime sunnuntaisen juhlaviestini, mutta todellakin jos me päästään näistä ongelmista lähikuukauden aikana eroon, niin Juhlat on tulossa ja teidät kaikki kutsutaan! : )



Mugskabille vielä nukuttamisesta - mäkin olen monta viikkoa yrittänyt tuota projektia, mutta se ei kyllä toimi meillä. Tai sitten se etenee todella hitaasti! Tällä hetkellä Laura saattaa joskus nukahtaa itse, mutta minä olen edelleen sängyn vierellä silloin. Sehän tässä joskus hämääkin, kun menee niiiiin pitkään, ennen kuin mitään edistystä voi havaita. Samalla aikaa sitä miettii, että onkohan tää nyt hyvä vai onko tää nyt vaan pahempi... tsemppiä joka tapauksessa teidän iltoihin! Kyllähän toi ovensuu kuulostaa jo ihan hienolta!



Mareilalle tosiaan vielä voimia. Toivottavasti saat kuulla parempia uutisia.



t. Ompunäiti ja Laura 9.4.

Miia on päikkäreillä, niin päätin tulla taas vilkasee, mitäs tänne..



Mareila; Jaksuja sinulle! Toivotaan että isälläsi ei olisi mitään vakavaa. *halit meiltäkin*



Ompunäiti ;Hyvältä kuulostaa tuo teidän unisysteemi, oispa meilläkin yhtä helppoo..



Raha-asioista; Mies sai vakipaikan ennen Miian syntymää, joten sikäli jotain rahaa tulee joka tapauksessa. Oli ollut jo ties kuinka monena kesänä samassa paikassa töissä ja kesä/sairasloman sijaisena ja lopulta sit vakinaistivat ja pystyttiin asunto ostamaan. Ja 23-vuotiaita ollaan miehen kans kummatkin.

Niin ja olen kyl ajatellut että jossain vaiheessa pitäisi ihan ammattia ja töitäkin lähteä hankkimaan, mutta se on siinäkin, että tääkin sairaus vähän saattaa hankaloittaa, ei pysty ihan mitä tahansa töitä tekemään. Ja olen kyllä viihtynyt kotonakin, vaikka Miia välillä kiukkuaa ihan tosissaan, yleensä silloin kun on väsynyt. Huomasin että on hälle taas uusia hampaitakin taas tullut,ylhäällä oisko ne kulmahampaat(?) on jo puhjennut.



Ja kirppareista sen verran että niillä tulee jo käytyä, vähintään kerran joka viikko:) Lähes kaikki vaatteet yms. melkein ostetaankin kirppareilta, jos siis sattuu hyväkuntoisia vastaan. Ja miehellä kun on 5 pienenpää sisarusta, niin anopikin on sit antanut meille vaatteita ja muuta tavaraa,pinnasänkyä hoitopöytää yms. ihan ilmaiseksi.



Eikä me mitään kovin matkustavaisia ihmisiä olla muutenkaan, niin ei jää se harmittaa jos ei minnekään pääse. Kyllä meilläkin mies välillä ostelee ihan tuhottomasti kaikkea " turhaa" , mutta sitten kun on kyse tämmöisitä isommista päätöksistä,niin sitten otetaan taas järki käteen:)



Kuningaskobra; Kivan synttärilahjan sit kyllä saat, jaksuja loppuodotukseen!



En tylsistytä teitä pidempään, pyykkikasa kutsuu:)

-Milenna ja Miia 27.4.05-

Mareila: Onko mitään vielä selvinnyt? Voimia.



Milenna: raha-asiaan ajatukseni: jos on kaksi lasta, on ainakin hetken aikaa myös kaksi kotihoidontukea! ja kaksi lapsilisää... Miten tuollainen kotimyynti (Tupperwarea, meikkejä, siivousvälineitä, kynttilöitä jne jne jne) kuulostaa lisätienestinä? Kaverini oli kuulemma kerännyt vuodessa sievoisen summan rahaa - itse en tosin voisi edes kuvitella itseäni myymässä kyseisiä tuotteita, vaikka kutsuilla onkin kiva käydä.



Ompunäiti ja muut uniasioista kiinnostuneet: Helvi nukahti äsken yöunille niin, että siitä tunnista, jonka nukahtaminen kesti, olin aina joitakin hetkiä viereisessä huoneessa. " Äittä" n kuuluessa hyssyttelin ja sanoin " pää tyynyyn. Nyt nukutaan" ja menin vasta vähän myöhemmin katsomaan, jos ei rauhoittunut. Ja niin kävi, että Helvi nukahti niin, että olin viereisessä huoneessa ja vain hyssyttelin viimeiseen kutsuhuutoon. Tuli kyllä huudon ja vastaukseni jälkeen niin hiljaista, että mielessäni jo näin, kuinka Helvi on kuristunut peittoonsa ja yritti viimeisillä voimillaan huutaa äitiä apuun ja minä vain komennan nukkumaan. Maltoin kuitenkin henkeäni pidätellen kuunnella hiljaisuutta 4 minuuttia ja kun hipsin viereen, nukkui neiti sängyssään!!! Uskomatonta! Alakertaan ei vielä tosin ollut asiaa, mutta voi, mitä kaikkea saankaan tehtyä, jos nukutus sujuu viereisestä huoneesta!!!



Nyt kun vielä keksisi, miten päiväunet saisi toimimaan :( Jos Helvi ei nukahda autoon tai jos en ota syliini ja tanssita uneen (nukahti tänäänkin ekan kappaleen aikana...) niin huuto on taattu. Ei malta asettua pötkölleen, on siis pakko laittaa, kun näkee, että on ihan väsynyt. Hirveä taisteluhuuto ja kiemurtelu, kun yritän pitää paikallaan. Sitten 5min päästä nukutaan. Miksi, oi, miksi ei neiti älyä ruveta nukkumaan, kun väsyttää?



Joka kerta kokeillessani konsteja nukuttamiseen, mietin Ompunäidin tavoin, ono tämä hyvä vai huono juttu, viekö tämä eteen/taaksepäin, pitäisikö lastani vain helliä vai voinko vaatia enemmän... Toisaalta pieniähän nämä vielä ovat, toisaalta taas osaavat jo paljon asioita. Eipä ole helppoa tämä kasvatus.



Tosin kuuntelin taas kaverin kaverin kuulumisia, heillä juuri samanikäinen vauva itkee päivät, itkee yöt, lääkäri ei löydä vikaa... Siis helpollahan tässä pääsee!

Mugskab; tuohan kuulosti lupaavalta! Onnea!



Itse laitoin muuten taas uuden uniaiheisen aloituksen tuonne yleiselle puolelle, sillä ajattelin vaihteeksi vähän säästää teitä näiltä mun jutuilta! Mutta jos jaksatte, niin käykää vastailemassa. : )



Juuri laitoin 50 minuuttia Lauraa nukkumaan. Lauran uusin vähän huvittavakin juttu on hänen inhonsa kurtussa olevia lakanoita ja mattoja kohtaan! Tuolla nukuttaessakin sain varmaan lähes kymmenen kertaa suoristaa lakanaa, kun neiti oli vetänyt sen peuhatessaan ryppyyn, ja vaikersi sitten ihan neuvottomana sitä ryppyä osoitellen. Samoin, jos matto jää kurttuun vaikka jonkin huonekalun alle, Laura huolestuu tosi paljon ja kutsuu mut apuun. Hassua.



Nyt perjantai-illan viettoon, mukavaa viikonloppua kaikille!

Ompunäiti

ja yllätys yllätys hieman omaa napaa tulee, koska rehellisesti on ollut hieman alakuloinen viikko ja kirjoittamanne asiat ei pysy muistissa, vaikka juuri äsken ne yritin ajatuksella lukea.....olen siis ainakin ajatuksella lukenut :-)

Mummin hautajaiset olivat viime viikonloppuna ja ne olivat aika kova paukku niin minulle kuin 5 vuotiaallemmekin. kovasti itkettiin ja ikävää podettiin :-(, mutta eiköhän tässä pikku hiljaa " parannuta" kaipuustamme.

Voimia ovat lisäksi vieneet tietysti nykyisen 2 luokkalaisen koulun aloitus, sekä tietysti keskarimme esikoulun alku, joka on ollut aika suuri elämänmuutos meidän paijausta rakastavalle erittäin voimakastahtoiselle omantien kulkija skorpionillemme ;-) Eskarissa on jaksanut tsempata, mutta sitten kotona on usein riemu " revennyt" , plaah.



Elmo myös on oppinut näyttämään varsin vivahteikkaan tempperamenttinsa: on pääsääntöisesti varsinainen herra flirtti, mutta kyllä sitä uhmaakin löytyy. Elmo on nyt 5 päivänä peräkkäin halunnut kontaten kiivetä tänne 4:een kerrokseen, mikä on mielestäni varsin urheilullinen suoritus tuollaiselta 1 v 4 kk ikäiseltä vesseliltä. Asian negatiivinen kääntöpuoli on se, että jos on vaikka kiire, niin äitipä ei enää saisi laisinkaan kantaa herraa, vaan hokee vaan :" kiipee, kiipee" .



Meillä on tänään miehen kanssa 5-vuotis hääpäivä.....mies on tuplavuorossa töissä :-(, no syötiin sentään kunnon pihvi-illallinen

( kera 4 lasta, joista yksi siis hoidossa), sain uuden viherkasvin ja upean kimpun gladioluksia....niin ja lapponian korvakorut ja rannerenkaan....;-) ehtivä mies minulla ja oli sentään 4 tuntia vaan kotona :-) AARRE MIKÄ AARRE !!!

No huomenna mennään serkkuni häihin ja jätetään KAIKKI RIIVATUN TENAVAT HOITOON!!!!!! eiköhän tässä tule hääpäivää huomenna kerraksi juhlittua, saammehan ainakin nauttia serkun juhlista ihan kahdestaan.

Näihin tunnelmiin...hyvää yötä

Olen iloinen kaikkien puolesta, joilla on mukava ja helppo kausi menossa. Vaakamom, ymmärrän hyvin miltä tuntuu kun on läheisen hautajaisissa ja jotenkin ehkä vasta kunnolla tajuaa että rakasta ei enää ole olemassa. Mareila, toivon kovasti että isälläsi ei ole mitään vakavampaa!! Niin se vaan on että täytyy myöntää itselleen että omat vanhemmat eivät enää ole nuoria ja kaikenlaista voi tulla eteen.



Kunigaskobralle tsemppiä sitten synnytykseen! Toivotaan että kaikki menee hyvin! Milenna, vieläkö teidän neitokainen on sellanen vesipeto? Musta tuntuu että Amandan into on vähän hiipumassa... Tukanpesu esim ei enää ole yhtään kivaa! Lyle taisi kysellä autoilusta. Minulla on auto maanantaisin, tiistaisin ja perjantaisin koska sillon pitää kuskata lapsia harrastuksiin. Sillon sitten autoillaan usein myös kavereille ja kaupoille jne. Mua harmittaa ihan HIRVEÄSTI että Amanda ei sitten koskaan oppinut tykkäämään rattaista. Mä tykkäisin tosi paljon tehdä kävelylenkkejä mutta kun Amanda rupeaa pitämään kauheaa mekkalaa jos rattaissa joutuu olemaan 5 minuuttia pidempään. Joo, ja Mugskabille kiitos reseptistä, täytyy ehdottomasti kokeilla!



Meille ei kyllä kuulu juuri mitään uutta: Amandan lauluinnostus senkun kasvaa, uusia lauluja apinoi koko ajan levyjen ja sisarusten perässä. Taitaa sillä ole hyvä muisti ja sävelkorva =) Uusin juttu on että A on oppinut juomaan itse tavallisesta mukista yhtään sotkematta. Niin ja sitten nykyään menee portaat ylös ja alas kävellen... Se on kyllä pelottavaa katsottavaa, varsinkin tuo alasmeno... Muuten meidän isoin juttu on nyt tuo keskimmäisen tarhanalotus joka ei ole mennyt ihan putkeen, siitä tein oman alotuksenkin. Niin, Mareilalle ja Vaakamomille kiitos teidän kommenteista! Kiva että joku on samaa mieltä!



Nyt mä lähden leipomaan, huomenna vietetään vielä kavereiden kanssa keskarin synttäreitä. Ai joo, mä keksin hyvän jutun perjantaina kun tehtiin lasten kanssa korvapuusteja ja se on tietty aikamoista sotkemista kun pienet pääsee vauhtiin. No, leikkasin ison jätesäkin auki ja laitoin sen sellasilla kiinnittimillä pöytään (siis niitä joilla saa liinan pysymään esim tuulisella säällä kiinni). Siinä oli tosi hyvä leipoa ja lapset sai melko vapaasti " toteuttaa itseään" isolla alueella. Sitten kun oltiin valmiita niin käärin vaan säkin ja heitin roskiin. Eikä tullut mitään siivoamista =)) Tuli hyviä korvapuusteja!



Näihin makoisiin tunnelmiin jätän teidän, mukavaa viikonloppua kaikille!

Kiitos teille kaikille myötätunnosta. Saatiin tosi ikäviä uutisia sairaalasta, eli isällä on agressiivinen iso aivokasvain. Mutta lääkärin mukaan ennuste leikkauksen ja hoitojen avulla on ihan hyvä. Nyt odotellaan leikkausta ja sitten hoitoja. Päivä kerrallaan eletään ja nyt voi sanoa, että jokainen päivä on lahja. Hirveätä on tunnustaa, että omat vanhemmat vanhenevat, mutta positiivista mieltä koitan pitää. Isä oli eilen ihan hyvässä kunnossa, jaksoi istua ja jutella ihan normaalisti. Hän saa jotain lääkettä joka vähentää turvotusta aivoissa ja näin ollen voi paremmin. Hän on nukkunut ja syönyt, joten kaikki ihan ok. Kasvain on todella nopeasti ( muutamassa viikossa) kasvanut (ilmesesti on ollut oireettomana ja pienenä jo kauan) ja näin ollen isän tila " romahti" äkillisesti. Mutta hän on hyvässä fyysisessä kunnossa ja usein hänen kaltaisillaan potilailla ennuste on hyvä.



Muuten kaikki on normaalisti, Anton nukkuu, syö ja touhuaa. Nyt ruokaa laittamaan, kaikesta huolimatta on pysyttävä arjessa kiinni.



Kiitos vielä teille kaikille



surullinen, mutta positiivisella mielellä Mareila+Anton

Saatte kaiken myötätuntoni tilanteessa.! Onneksi ennuste oli hyvä, huonomminkin voisi asit kuitenkin olla. Toivotaan että leikkaus sujuu hyvin ja isäsikin saa nauttia lapsenlapsistaan vielä pitkään!!



Onneksi jaksat kuitenkin olla positiivinen, siitä on koko prosessissa varmasti paljon apua.



Voimia teille kaikille!!



Kent

Olipahan kummallinen nukkumaanmeno..Ensin varmaan yli puol tuntia makoiltiin tuolla makkaris ja ei nukahtanut. Sit neiti tulikin olkkarin puolelle ja nukahti sohvaan! No,nukkuupahan nyt joka tapaukses,pääsee äiti nettiin surffaamaan:)



Mareila; Oli varmaan yllätys se isäsi kasvain:(! Mukava kuitenkin kuulla että ennuste oli hyvä ja että olet vähän paremmalla mielellä. Toivotaan että leikkaus menee hyvin.



Kent; Kyllä Miia tykkää edelleen pulikoida, hiusten pesusta ei tosin tykkää hänkään, mutta muuten suihkussa/vannassa käynti on tosi kivaa kun saa loiskia:)



MugSkab; En oikein tiedä siitä esittelijähommasta, en muutenkaan ole suuna päänä missään. Varmaan se joillekin käy, mut en osaa itseäni nähdä semmoisena myyntiemäntänä minäkään.

Meillä käydään samanlaista tappelua välillä Miian kans..Tyttö melkein nukkuu istualtaan, mutta sitten kun laittaa pitkälleen, niin alkaa kamala huuto ja kiemurtelu..



Meille tuli eilen uusi perheenjäsen, pienen pieni kissanpentu. Nyt saakin sitten vahtia, ettei Miia pääse sen kimppuun, kun ei osaa vielä varoa ja käyttää voimiaan liiaksikin, vaikka tykkääkkin kissoista ja sit pitää katsoa myös noiden isompien kissojen perään ettei ne käy pienintä höyhentämässä.

Ollaan nyt yritetty jakaa huomiota vähän enemmän noiden isompin kissojen kanssa, etteivät käy mustasukkaisiksi. ja kuitenkin pitäisi myös totuttaa toisilleen näitä eläjiä..



Joten, menoks taas..

-Milenna ja Miia 27.4.05-