En ymmärrä miksi vanhin lapsi laitetaan hoitoon..

Kyllä mäkin ajattelin noin, kun omat olivat pieniä. Puistoista - ainakaan meiltä päin - ei löydy ikäistä seuraa viisi-kuusivuotiaille. Oman uskontonsa - tai sen puutteen - takia eivät kaikki laita lapsiaan seurakunnan kerhoihinkaan, eikä täältä muita löydy. Ei se kuusivuotias välttämättä nauti perhekerhostakaan niiden kolmivuotiaiden kanssa. Onneksi alkoi eskari, oli tosi tylsää lapsella viime kevät!

se vanhin on saanut olla ainoa lapsi aikansa ja ehkä sille seuraavallekin voisi taata muutaman kahdenkeskisen tunnin äidin kanssa....millä oikeudella vanhin saa ainoastaan olla ainoa? meillä siis kaikki lapset on hoidettu yhtäaikaa kotona mutta heitinpä tällaisenkin ajatuksen ilmaan?



pitääkö aina kaivaa ne laiskuus yms- jutut esiin. tuskin sitä kovikaan moni äiti ehtii vauvankaan kanssa pelkästää maata laiskana kotona (tai ehkä ap on ehtinyt, koska niin hyvin asian tietää ;), minä sen sijaan en).

Kaikesta saa ongelmia, jos haluaa. Ei lastenhoidon tarvitse olla mitään sirkusta tai askartelukerhoa joka päivä.

Hän on ekan luokan opettaja ja taas harmia aiheuttavat ne AINA kotihoidossa olleet. Ettekö jo tajua että on aika iso asia siirtyä kotoa 20 muun lapsen seuraan ja ymmärtää että muutkin tarvitsevat huomiota? Kannattais miettiä sille pikkupekalle edes kerran viikossa kerhoa että tottuu isoihin ryhmiin, piste.



AJATELKAA AIVOILLANNE.

Olen erittäin onnellinen kuten myös lapseni ja mieheni. Meillä on vaan mahdollista hommata apua. Esikoinen tarhassa aamusin, siivooja kerran viikossa ja kerran viikossa babysitteri iltäpäivällä. Olen äiti mutta myös nainen ja vaimo. En kuluta itseäni loppuun raatamalla vaan osaan myös nauttia elämästäni. Kaikki päiväni eivät ole samanlaisia. Ajatella et elämä voikin olla ihanaa kun ei kanna syyllisyyttä siitä mitä muut ajattelee vaan elää ihan omaa elämää. Teksitini ei ollut tarkoitus ilmaista etten olisi onnellinen, en vain todellakaan voi tajuta et muiden ratkaisut kiinnostaa niin kovasti. En minäkään ymmärrä naisia jotka elävät kodihoidon tuella kituuttaen tai hommaavaat liudan lapsia joille ei sitten voi mitään tarjota. En vain kuluta aikaani miettien muiden ratkaisuja koska se on ihan turhaa.

Eli esikoinen oli 5 t / päivä ja kahtena päivänä viikossa ryhmiksessä ja minä kotona vauvan ja 2-vuotiaan kanssa. En kyllä yhtään ehtinyt loikoilla!



Ja esikoinen meni hoitoon, koska täällä maalla ei lähistöllä ollut päivisin yhtään kaveria ja leikkiseuraa hän kipeästi kaipasi. Tykkäsi tosi paljon olla hoidossa. Ainoa kerho täällä on seurakunnan kerho, emmekä kuulu kirkkoon, joten se ei ollut vaihtoehto meille.

Nii, meillä lapset on vilkkaat 2 ja 1- vuotiaat. Käyn töissä et sais jonkunlaista rahaa kun kolmatta kaavaillaan mukaan kuvioihin.. ;)



Ja niinkuin sanoin ei oo tarkotus tuomita, mies ymmärtäisi jos haluaisin laittaa lapset osittain hoitoon ja olla vauvan kanssa, mutta mää en osaa kuvitella sitä että veisin lapset. Meille riittää ihan nää ympyrät. Kotona voi askarrella, laulaa ja leikkiä. Ulkona meillä on puistossa lapsia ja naapuristossa ne samat lapset asuu.



Itte oon ollu kotona 5- vuotiaana enkä mää tarvinnu mitään erikoisempaa ohjelmistoa. Riitti naapurin tyttö ja lelut. Oma äiti ei ole koskaan leikkiny meijän lasten kanssa, mutta musta on lastenleikkeihin. Talvella on kiva laskea pulkkamäkeä ja leikkiä littaa kun lapset kasvaa!



ap