Lue keskustelun säännöt.
Lapseni saattaa joutua muuttamaan syksyllä
08.06.2021 |
Paikkakunnallamme ei ole toisen asteen oppilaitosta ja näyttää siltä, että tyttäreni keskiarvo ei tule riittämään lukioon. Hän haki yhteishaussa amikseen, joka on 200 km päässä ja nyt näyttää siltä, että hän joutuu ottamaan paikan vastaan, jos sinne pääsee. Koska toinen aste on pakollinen, edessä on siis muutto ja se kauhistuttaa minua. Tyttäreni on hyvin lapsellinen, eikä minulla ole yksinhuoltajana edes varaa maksaa hänen viikonloppumatkojaan. En todellakaan halua päästää häntä vielä omilleen. Saanko lasun, jos tyttäreni ei jatka toiselle asteelle?
Kommentit (76)
Vierailija kirjoitti:
No en ole ihan tarkkaa km määrä mitannut, mutta täällä Lapissa nuo etäisyydet on tuollaisia. Varmaan siellä etelässä aika vaikea ymmärtää.
Teillä Lapissako on lukio joka kunnassa, mutta amis vain 200km välein? Enpä usko. Täällä maaseudullakin etäisyydet ovat pitkiä. Ja juurikin siksi, että ne lukiot on lakkautettu. Ap:n tarinassa ei onnu etäisyys, vaan se että hän väittää lukioita olevan useampia lähekkäin, mutta amiksen vain 200km päässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka ihmeessä annoit lapsen itse valita kouluvaihtoehdoista kun tiedät että hän on lapsellinen? Kypsymätön nuori tarvitsee ohjausta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Amiksessa on nykyään jatkuva haku. Voitte soittaa lähempänä olevaan kouluun, onko vapaita paikkoja linjalle, joka kiinnostaisi nuorta.
Tuo 200 km on se lähin, eikä tytär sinne halua. Haluaa lukioon, minne kaverinsakin menee. Oli vaan paniikissa laittanut siihen hakupaperiin sen parturi-kampaaja-linjan (hius -ja kaunesala). Siitäkin otin vähän kierroksia, koska en halua, että joutuu niitten myrkkyjen kanssa noin nuorena lotraamaan.
No se että haluaa samaan kouluun kaverinsa kanssa on todella hölmöä. Todella lyhytnäköistä. Joku parempi motivaatio pitäisi olla kun suunnittelee tulevaisuuttaan.
En sanonut, että joka kunnassa lukio, mutta meillä on ja toinen on naapurissa, jonne on matkaa aika paljon. Tämä koulupakko on ihan todellinen ongelma, varsinkin kun tytär ei oikeasti halua amikseen vaan lukioon. Toivottavasti naapurilukioon pääsisi peruutuspaikalle. Mutta kun tuo keskiarvo oli odotettua huonompi niin nihkeää voi olla. Ja tiedän, että keskiarvorajat on täällä matalammat kuin etelässä, mutta ei täälläkään kaikki pääse lukioon. En siis vielä tietenkään tiedä yhteishaun tuloksia, jotka tulee ensi viikolla, mutta koko asia alkoi ahdistamaan, kun tajusin, että tytär voi joutua muuttamaan pakon edessä. En tosiaan halua mitä lasua.
Vierailija kirjoitti:
En sanonut, että joka kunnassa lukio, mutta meillä on ja toinen on naapurissa, jonne on matkaa aika paljon. Tämä koulupakko on ihan todellinen ongelma, varsinkin kun tytär ei oikeasti halua amikseen vaan lukioon. Toivottavasti naapurilukioon pääsisi peruutuspaikalle. Mutta kun tuo keskiarvo oli odotettua huonompi niin nihkeää voi olla. Ja tiedän, että keskiarvorajat on täällä matalammat kuin etelässä, mutta ei täälläkään kaikki pääse lukioon. En siis vielä tietenkään tiedä yhteishaun tuloksia, jotka tulee ensi viikolla, mutta koko asia alkoi ahdistamaan, kun tajusin, että tytär voi joutua muuttamaan pakon edessä. En tosiaan halua mitä lasua.
Onneksi sinulla ei edes ole lasta niin lasua ei voi tulla :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli ap porvoosta tai ei, niin kyllä tämä asia on tärkeä. Mitä tekevät sellaiset nuoret, joilla keskiarvo ei riitä lukioon, mutta eivät myöskään halua amikseen? Oma motivaatio on yksi tärkeimmistä opiskelumenestyksen mittareista.
Jos vaikka olisikin tosi aloitus mutta tähänkö on tultu. Omat lapset (kolme) on muuttanut tuon ikäisenä vuorollansa omilleen opiskelemaan ilman ongelmia, nyt jokainen heistä työelämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oli ap porvoosta tai ei, niin kyllä tämä asia on tärkeä. Mitä tekevät sellaiset nuoret, joilla keskiarvo ei riitä lukioon, mutta eivät myöskään halua amikseen? Oma motivaatio on yksi tärkeimmistä opiskelumenestyksen mittareista.
Menevät kymppiluokalle korottamaan arvosanoja. Näin tehtiin jo 90-luvulla, kun itse olin hakemassa toiselle asteelle.
Meillä ainakin täällä keskisuuressa kaupungissa on pientä paniikkia siitä, riittääkö keskiarvo siihen ykkösvaihtoehtoon, vai joutuuko eroon kavereistaan toiseen lukioon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oli ap porvoosta tai ei, niin kyllä tämä asia on tärkeä. Mitä tekevät sellaiset nuoret, joilla keskiarvo ei riitä lukioon, mutta eivät myöskään halua amikseen? Oma motivaatio on yksi tärkeimmistä opiskelumenestyksen mittareista.
Ryhtyvät sossupummeiksi. Niin käy, jos koulunkäynti ei maita. Toki on myös kymppiluokka, jossa saa korjattua tuota keskiarvoasiaa.
Ystäväpiirissä lapsi aikoo mennä kymppiluokalle nostamaan numeroita, että pääsee haluamaansa lukioon ensi vuonna. Espoossa asustaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harkitkaa VALMAa tai LUOVIa, jos tytär oikeasti yksinkertainen. Kumma, ettet ollut ysi luokan aikana opoon yhteydessä ja pohtinut näitä vaihtoehtoja hänen ja tyttäresi kanssa kolmisin.
Kyllä, keskustelimme opon kanssa, mutta tytär oli mennyt sen hakemuksen kanssa paniikkiin ja laittanut sen kampaamoalan siihen. Ja opo myös oli aika varma, että keskiarvo riittää omaan lukioon. Emme siis osanneet ennakoida niitä muutamaa numeroa ja sitä, että keskiarvoraja saattaa nousta. Tyttäreni ei ole mitenkään kehitysvammaien vaan hiukan lapsellinen. Eikä oikeasti halua amikseen, vaan lukioon. Miksi pitäisi mennä opiskelemaan toiselle paikkakunnalle alaa, joka ei kiinosta, kun haluaa yliopistoon sitten kun vähän aikuistuu?
Huokaus. Jos opo, henkilö jonka AMMATTIIN kuuluu opastaa nuoria ammatinvalinnassa ja hauissa neuvoo tai arvioi väärin niin miten se on enää tyttäresi vika? Tai lapsellisuutta?
Taidat aliarvioida tytärtäsi, tämä ei uskalla olla rehellinen sinulle koska kohtelet tätä kuin lasta. Meni paniikkiin ja laittoi kampaajan siihen hakuun... tai sitten ei uskaltanut kertoa sinulle että haluaa kampaajaksi, ja haluaa vielä varmistaa pesäeron kontrolloiviin vanhempiin muuttamalla satojen kilometrien päähän.
Vierailija kirjoitti:
Meillä ainakin täällä keskisuuressa kaupungissa on pientä paniikkia siitä, riittääkö keskiarvo siihen ykkösvaihtoehtoon, vai joutuuko eroon kavereistaan toiseen lukioon.
Tekee hyvä tutustua uusiin ihmisiin. Ei siis paniikkia, vaikka ykkösvaihtoehtoon ei pääsisikään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oli ap porvoosta tai ei, niin kyllä tämä asia on tärkeä. Mitä tekevät sellaiset nuoret, joilla keskiarvo ei riitä lukioon, mutta eivät myöskään halua amikseen? Oma motivaatio on yksi tärkeimmistä opiskelumenestyksen mittareista.
No jos ei ole motivaatiota peruskoulussa sen vertaa, että saisi keskiarvon lukiotasolle, mistä meinaat sitä motivaatiota yhtäkkiä yhden kesän aikana tulevan?
Mielestäni tähän oppivelvollisuusiän korottamiseen liittyy asioita, jotka tulevat esille vasta sitten, kun asia alkaa konkretisoitua niin päättäjille kuin vanhemmillekin. Tätä asiaa ei ole selvästikään mietitty eri näkökulmista, vaan on runnottu läpi ideologinen uudistus, joka tulee vaikuttamaan monin eri tavoin niin lasten kuin aikuistenkin elämään. Kunnissa joudutaan joko leikkaamaan koulutuksesta tai nostamaan veroja, nuoret joutuvat aloittamaan opintoja, joita eivät halua jne. Kenelläkään ei ole kokonaiskuvaa uudistuksesta ja sen aiheuttamista kustannuksista. Tämä on vasemmiston fantasia, josta tulee ikävää todellisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Jos vaikka olisikin tosi aloitus mutta tähänkö on tultu. Omat lapset (kolme) on muuttanut tuon ikäisenä vuorollansa omilleen opiskelemaan ilman ongelmia, nyt jokainen heistä työelämässä.
Itsekin muutin tuon ikäisenä ja voin kyllä kertoa, että vaikeaa oli, vaikka itse halusinkin lähteää isolle paikkakunnalle unelmien lukioon. Omien lasten kanssa harkitsisin tarkkaan. Lapset on tosi erilaisia ja kypsyy eri aikaan, joten riippuu lapsesta. Kyllä vanhempi tunnistaa, milloin lapsi on valmis muuttamaan kotoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos vaikka olisikin tosi aloitus mutta tähänkö on tultu. Omat lapset (kolme) on muuttanut tuon ikäisenä vuorollansa omilleen opiskelemaan ilman ongelmia, nyt jokainen heistä työelämässä.
Itsekin muutin tuon ikäisenä ja voin kyllä kertoa, että vaikeaa oli, vaikka itse halusinkin lähteää isolle paikkakunnalle unelmien lukioon. Omien lasten kanssa harkitsisin tarkkaan. Lapset on tosi erilaisia ja kypsyy eri aikaan, joten riippuu lapsesta. Kyllä vanhempi tunnistaa, milloin lapsi on valmis muuttamaan kotoa.
Juuei. Oma äitini pitäisi minut todennäköisesti vieläkin lapsuudenkodissani asumassa, jos valta olisi hänellä :D
N35
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Amiksessa on nykyään jatkuva haku. Voitte soittaa lähempänä olevaan kouluun, onko vapaita paikkoja linjalle, joka kiinnostaisi nuorta.
Tuo 200 km on se lähin, eikä tytär sinne halua. Haluaa lukioon, minne kaverinsakin menee. Oli vaan paniikissa laittanut siihen hakupaperiin sen parturi-kampaaja-linjan (hius -ja kaunesala). Siitäkin otin vähän kierroksia, koska en halua, että joutuu niitten myrkkyjen kanssa noin nuorena lotraamaan.
No se että haluaa samaan kouluun kaverinsa kanssa on todella hölmöä. Todella lyhytnäköistä. Joku parempi motivaatio pitäisi olla kun suunnittelee tulevaisuuttaan.
Kaverit on tuon ikäiselle kyllä todella tärkeitä. Vaikka tietäisikin, että tiet pian erkanevat, on ne tutut kaverit kuitenkin vielä hetken siinä. Ja oikeasti, mitä pahaa siinä on, että menee vielä vähän aikaa sinne, minne kaveritkin. Lukiosta lähdetään sitten kukin omille poluilleen. Nykynuoret taitaa ottaa lukion vähän liian vakavasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos vaikka olisikin tosi aloitus mutta tähänkö on tultu. Omat lapset (kolme) on muuttanut tuon ikäisenä vuorollansa omilleen opiskelemaan ilman ongelmia, nyt jokainen heistä työelämässä.
Itsekin muutin tuon ikäisenä ja voin kyllä kertoa, että vaikeaa oli, vaikka itse halusinkin lähteää isolle paikkakunnalle unelmien lukioon. Omien lasten kanssa harkitsisin tarkkaan. Lapset on tosi erilaisia ja kypsyy eri aikaan, joten riippuu lapsesta. Kyllä vanhempi tunnistaa, milloin lapsi on valmis muuttamaan kotoa.
Kotoa muuttamisen pitäisi aina olla lapsen päätös. Vanhemmat ihan turhaan yrittävät kääriä lapsiaan pumpuliin pitämällä heitä puolipakolla helmoissaan. Paras palvelus lapselle on antaa tämän kokeilla vapaasti siipiään. Kotiin voi sitten palata, jos siivet eivät vielä kannakaan. Liika suojeleminen ei tee lapselle ja hänen kehitykselleen hyvää.
No en ole ihan tarkkaa km määrä mitannut, mutta täällä Lapissa nuo etäisyydet on tuollaisia. Varmaan siellä etelässä aika vaikea ymmärtää.