Jos on laihduttanut vaikka miten typerällä kuurilla, niin mitä väliä?
Miksi aina erilaisia diettejä haukutaan, kun sellaisen jälkeen voi alkaa elämäntaparempalle? Kun saavuttaa haluamansa painon, tekee sen paljon puhutun elämäntaparempan. Miksi ei voisi toimia näin?
Kommentit (31)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se riippuu ihan mistä lähteistä tietoa hakee. Jos etsit ketoilijoiden keskustelupalstoilta, niin saat enemmän ”all-in” tyyppistä ohjeistusta, jos kyselet jostain muualta, saatat saada enemmän ohjeistusta muuttaa pysyvästi elämäntapoja ja hitaammin. Eli juntin ap:n pitää oppia löytämään tietoa monipuolisemmista lähteistä ja oppia ajattelemaan omilla aivoillaan. Esim. miksi hän räyhää dieeteistä vauvapalstalla sen sijaan, että alkaisi laihduttamaan. Ihan sama mitä syöt, kunhan syöt vähemmän kuin kulutat.
En räyhää. Ja olen laihtunut jo lähes normaalipainoiseksi. En hauku ketään juntiksi. Ap
Hyvä että olet laihtunut! Jos sinua haittaa, että ”all-in” dieettejä haukutaan, niin kannattaa löytää sellaiset sosiaaliset ryhmät internetistä, joissa niitä ei haukuta, tai jopa ihannoidaan. Aloitus on typerä, koska se on totta ainostaan siinä sosiaalisessa ympäristössä, ja suppeassa internetin läpileikkauksessa, jonka sinä olet kokenut. Dieettejä haukutaan toisin sanoen niissä ympyröissä, joissa sinä pyörit. Toisissa ympyröissä niitä ihannoidaan ja jopa palvotaan. Opi löytämään tietoa internetistä, niin ei tarvitse niin helposti pahoittaa mieltänsä.
Vierailija kirjoitti:
Onko mitään "kropan sekaisin oloa" oikeasti edes olemassa? Jos on laihtunut vaikkapa 60 kiloon ja laatii sen jälkeen terveellisen ruokavalion, johon kuuluu terveellistä ruokaa kohtuudella, jättää epäterveelliset höttöhiilarit pois, niin miksi lihoisi taas 85-kiloiseksi?
En ole katsonut Suurin pudottaja -ohjelmaa, mutta olen muutaman kerran kuullut viitattavan siihen, että kun osallistujia on seurattu, on todettu, että kaikki ovat lihoneet uudelleen (paitsi joku, joka oli lihavuusleikattu). Mun mielestä ihan huomionarvoinen asia.
Miten sitten voi laihduttaa niin, että elimistö ei kuvittele elävänsä keskellä nälänhätää ja vähennä omaa energiankulutustaan? Vähentämällä hiilihydraattien määrää omassa ruokavaliossaan niin, että elimistön on pakko siirtyä käyttämään rasvaa energianlähteenään. Elimistössä on hoikallakin ihmisellä rasvaa kymmeniä tuhansia kaloreita, ylipainoisella sitten jo satoja tuhansia kaloreita, joten elimistön ei tarvitse laskea omaa kulutustaan nälänhädän pelossa.
Jos olet runsaasti liikuntaa harrastava tyyppi, jolla ei ole sadan kilon ylipainoa, voit syödä enemmän hiilareita kuin vähemmän liikkuva lajitoverisi. Pääasia on se, että vuorokauden aikana tulee hetkiä, jolloin hiilarivarastot on tyhjät eikä lisää tule --> elimistö siirtyy ottamaan tarvitsemansa energian rasvakudoksesta. Toinen tärkeä pointti on vähentää ruokailukertojen määrää maks kolmeen kertaan päivässä. Tällöin verensokeritasot pysyy tasaisempina, ja elimistön on helpompi päästä käsiksi rasvavarastoihinsa.
Em. ohjeita on vaikea noudattaa, jos haluaa laihduttaa jollain kaalikeittodieetillä tai syömällä pelkkää suklaata. Käytännössä nuo ylläolevat ohjeet pakottaa sut valitsemaan jo laihdutusvaiheessa terveellisempiä ruokia (= riittävästi proteiineja ja terveellistä rasvaa), sillä niitä syödessä nälkä pysyy poissa, mieliteot kurissa ja laihduttaminen on helpompaa. Ja kun oot laihduttanut tällä tyylillä, on tavoitepainossa pysyminen helppoa kun peruspohja terveelliselle syömiselle on hallinnassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko mitään "kropan sekaisin oloa" oikeasti edes olemassa? Jos on laihtunut vaikkapa 60 kiloon ja laatii sen jälkeen terveellisen ruokavalion, johon kuuluu terveellistä ruokaa kohtuudella, jättää epäterveelliset höttöhiilarit pois, niin miksi lihoisi taas 85-kiloiseksi?
En ole katsonut Suurin pudottaja -ohjelmaa, mutta olen muutaman kerran kuullut viitattavan siihen, että kun osallistujia on seurattu, on todettu, että kaikki ovat lihoneet uudelleen (paitsi joku, joka oli lihavuusleikattu). Mun mielestä ihan huomionarvoinen asia.
Tästä on tehty ihan virallisia lääketieteellisiä tutkimuksia, ja kyse on just tuosta elimistön "nälänhätä"-kokemuksesta ja siitä seuraavasta pysyvästä kalorinkulutuksen putoamisesta, josta kirjoittelin noi pitkät viestit. Tämä on osasyynä sille, miksi 95% (vai oliko jopa suurempi osuus) laihduttajista lihoo pudottamansa kilot korkojen kera takaisin.
Koska yleensä ihmisen on helpompi tehdä pitkäaikaisia muutoksia siten, että etenee pikkuhiljaa. Jos muuttaa kaiken kerralla, ni kertoimet lipsua ja menettää motivaatio kasvaa.
Miksi luulette että laihdutusteollisuus voi niin paksusti? Juuri siksi ettei kuuriluontoinen laihdutus anna pysyviä tuloksia vaan kuurilaihduttajille voi myydä toistuvasti uusia kuureja.
Itse oivalsin koronalockdownin alussa että jos teen tosi pieniä muutoksia ruokavalioon ja liikuntaan, siis niin pieniä että ne tuskin tuntuvat arjessa niin laihduin vuoden aikana puolen kilon viikkovauhtia, se on jo 26 kiloa vuodessa.
Olen nyt laihtunut 32 kiloa hieman reilussa vuodessa, en tunne jääneeni mistään paitsi tai eläneeni jollain laihdutusruualla ilman herkkuja. Suurimmat tekemäni muutokset olivat kasvisten lisääminen ihan jokaiselle aterialle, annoskokojen pienentäminen ja jälkiruuan ottaminen vain 1-2 kertaa viikossa. Meillä on edelleen taco-torstai ja pizzaperjaintai vähintään joka toinen viikko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko mitään "kropan sekaisin oloa" oikeasti edes olemassa? Jos on laihtunut vaikkapa 60 kiloon ja laatii sen jälkeen terveellisen ruokavalion, johon kuuluu terveellistä ruokaa kohtuudella, jättää epäterveelliset höttöhiilarit pois, niin miksi lihoisi taas 85-kiloiseksi?
Jos se terveellinen ruokavalio on niin helppo suunnitella ja ylläpitää, miksi alunperin lihoo 85-kiloiseksi? Suurin osa ylipainoisista kyllä tietää syövänsä liian suuria annoskokoa tai liikaa herkkuja. Kyse on itsehillinnän puutteesta ja/tai laiskuudesta, eli ei liikuta tarpeeksi.
Itse lihoin, kun tuli sellainen hälläväliä-asenne koko elämään. Tiesin tekeväni tyhmästi, mutta söin iltaisin kasan majoneesilla kruunattuja voileipiä ja jäätelöä suoraan purkista.
Näin minäkin lihoin. Mietin että sama syödä, kun en käy missään, en töissä, ei ystäviä, ei harrastuksia, kotona vaan kotihoidontuella. Päivän kohokohtia oli ruokailut, näin pääsin sataan kiloon. Kuukaudessa tuli jopa 5kg. Heitin vaa'an roskiin, kun lukemat vaan nousi.
Raskauden myötä oli jo kiloja, mutta tällä kertaa paino ei mennykään laskuun, niin kuin edellistä kerroilla vauvan kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Koska yleensä ihmisen on helpompi tehdä pitkäaikaisia muutoksia siten, että etenee pikkuhiljaa. Jos muuttaa kaiken kerralla, ni kertoimet lipsua ja menettää motivaatio kasvaa.
Juuri tämä. On äärimmäisen vaikeaa aloittaa yhtäkkiä oikeat syömistavat kun energiankulutus on vielä pienentynyt pikadieetin jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Miten sitten voi laihduttaa niin, että elimistö ei kuvittele elävänsä keskellä nälänhätää ja vähennä omaa energiankulutustaan? Vähentämällä hiilihydraattien määrää omassa ruokavaliossaan niin, että elimistön on pakko siirtyä käyttämään rasvaa energianlähteenään. Elimistössä on hoikallakin ihmisellä rasvaa kymmeniä tuhansia kaloreita, ylipainoisella sitten jo satoja tuhansia kaloreita, joten elimistön ei tarvitse laskea omaa kulutustaan nälänhädän pelossa.
Jos olet runsaasti liikuntaa harrastava tyyppi, jolla ei ole sadan kilon ylipainoa, voit syödä enemmän hiilareita kuin vähemmän liikkuva lajitoverisi. Pääasia on se, että vuorokauden aikana tulee hetkiä, jolloin hiilarivarastot on tyhjät eikä lisää tule --> elimistö siirtyy ottamaan tarvitsemansa energian rasvakudoksesta. Toinen tärkeä pointti on vähentää ruokailukertojen määrää maks kolmeen kertaan päivässä. Tällöin verensokeritasot pysyy tasaisempina, ja elimistön on helpompi päästä käsiksi rasvavarastoihinsa.
Em. ohjeita on vaikea noudattaa, jos haluaa laihduttaa jollain kaalikeittodieetillä tai syömällä pelkkää suklaata. Käytännössä nuo ylläolevat ohjeet pakottaa sut valitsemaan jo laihdutusvaiheessa terveellisempiä ruokia (= riittävästi proteiineja ja terveellistä rasvaa), sillä niitä syödessä nälkä pysyy poissa, mieliteot kurissa ja laihduttaminen on helpompaa. Ja kun oot laihduttanut tällä tyylillä, on tavoitepainossa pysyminen helppoa kun peruspohja terveelliselle syömiselle on hallinnassa.
Olen laihtunut runsailla hiilihydraateilla, ei ne ole kauhistus jos kalorit on oikeat.
Tässä on varmaan se iso "jos jättää" osuus. Itse olen kokenut, että muutos syömisissä vaatii keskittymistä eli tulen loppuikäni seuraamaan mitä syön. Joka kerta kun olen ottamassa ruokaa teen valintoja ja päätöksiä. Luultavasti kilot tulevat takaisin, jos menen vain fiiliksen mukaan välittämättä valinnoistani.