Alkoholistien aikuiset lapset, kokemuksia?

Isäni oli sotaveteraani ja käsitteli kai traumojaan juomalla. Äiti veti lapsilaumaa ja isää kiitettävällä tarmolla ja sitkeydellä eteenpäin. Ei ehkä olisi kannattanut, mutta se oli sitä aikaa, kun eroja ei niin vain otettu. 

Isäni joi säännöllisesti aina, kun sai rahaa. Muistan, kun äiti oli töissä ja isän piti hoitaa minua. Opin tuntemaan kotikaupunkimme jokaisen kaljakuppilan oikein hyvin. 

Kotona riideltiin paljon, myös nyrkein. Muistan, että isä tuli kotiin usein alueemme huoltomiesten raahaamana, sammuttuaan johonkin tienposkeen. Koskaan ei tiennyt, voiko kutsua kavereita kylään, vai oliko isällä ryyppypäivä. 

Vanhempieni avioliitto kesti hautaan saakka. Isäni juominen loppui sitten, kun hän sairastui niin, että ei päässyt enää reissuilleen kotoa. Niinpä vanhemmillani oli joitain hyviä vuosia ennen isän kuolemaa. 

En tiedä olenko koskaan käsitellyt lapsuuttani. Olen vakavasti syömishäiriöinen ja työkyvyttömyyseläkkeellä. Olen juossut psykiatrit ja psykologit läpi, ilman sen kummempaa "paranemista".