Mikä on kun mun isä vähättelee ja ivaa mulle koko ajan?

Mutta siis, minä isosisko olen aina elänyt ns. kunnolla, minulla ei ole koskaan ollut suuria ristiriitoja vanhempieni kanssa ja elämäni on muutenkin mennyt " oikeassa" järjestyksessä. Kun taas pikkusiskoni, joka oli pienempänä paljon enemmän kiinni vanhemmissamme, otti tosi rajun irtioton teini-iässä ja kapinoi kaikkea kotona opetettua vastaan. Siskoni kapinavaihe kesti noin yläasteen kahdeksannelta luokalta vielä lukion jälkeisenkin vuoden, jonka jälkeen hän lähti opiskelemaan yliopistoon, tapasi mukavan poikakaverin, tekee kesätöitä jne. elää muutenkin tavallista elämää. Vanhemmilleni on kuitenkin tuosta pitkästä kapinakaudesta jäänyt päälle tietynlainen suhtautuminen siskooni, hänen tekemisiään arvostellaan, arvostelukykyä epäillään jne. Minuun luotetaan ja uskotaan paljon helpommin kuin siskooni. Minusta tilanne on aika inhottava ja olen monesti sanonut vanhemmilleni, että siskollanihan on kaikki hyvin ja hän on aikuinen ihminen. Kyllä sanomiseni ovat monesti saaneet vanhempani miettimään, tai ainakin puolustelemaan mielipiteitään...



Ehkä isällesikin on jäänyt päälle se järkytys, jonka hän koki kun hänen pikkutyttönsä tuli raskaaksi, eikä ollutkaan enää pieni, eikä tehnyt asioita siinä järjestyksessä kuin tavallisesti tehdään. Olisiko siskostasi apua tilanteessa? Ehkä hän voisi auttaa isäsi pehmittämisessä, koska se on sinulle varmasti vaikeaa.

isälle ottaa koville, kun pikku tyttö itsenäistyy!

Ehkä hänellä oli omat suunnitelmat sun tulevaisuuden varalle, ehkä odotti sinusta jotain, ehkä kuvitteli että pystyy kasvattamaan sinusta tietynlaisen aikuisen, tietyssä ammatissa toimivan jne. Ja on nyt pettynyt kun tytär elikin omaa elämäänsä eikä isän valmiiksi suunnittelemaa. Ehkä.

Jos siskoni päättää jotain tehdä, niin aina saan kuulla kuinka ihanaa on kun hän tekee taas sitä ja sitä. Hiukan alkaa mustasukkaisuus nostaa päätään, kun vuodesta toiseen saan ala-arvoista kohtelua....=/

ap

kertoa että käytös loukkaa. Kun isäsi vähättelee sinua ja sinun osaamistasi, hän murjoo itsetuntoasi.



Kysy: Mitä pahaa minä isä olen tehnyt sinulle, että saan aina niskaani tuollaista vähättelyä ja paskaa? Jos sinä et lopeta minun arvosteluani, minun pitää ilmeisesti ihan todella todistaa ja näyttää sinulle, että minä pärjään ihan omillani ja ilman sinua - mutta se tarkoittaa sitä että minä en enää pidä mitään yhteyttä sinuun eivätkä myöskään lapsenlapsesi. Minä olen sinun lihaasi ja vertasi. Onko minun syntymäni ollut sinulle noin kamalaa? Etkö halunnut minua maailmaan? Mikä sinulla on?



Joskus voi olla tarpeen kirjoittaa vaikka kirje. Ihminen pitää pysäyttää. Jos isäsi ei tule omantunnontuskiin, sitten on viisainta ottaa reippaasti etäisyyttä.

jotka sinä " pilasit" hankkiutumalla raskaaksi 17v. Lopullisesti petit isäsi tekemällä toisen lapsen 20v.



Tuskin pystyt mitenkään paikkaamaan tilannetta isäsi mielestä. Paras sinun kannaltasi on kun yrität elää omaa onnellista elämää isästäsi piittaamatta.



nim. saman kokenut

Hänellä ei ole lapsia, eikä varmaan tulekkaan kun niin keskittynyt luomaan uraansa. Ei naimisissa, ei ole menossakaan kun avokkinsa ei tahdo, asuu ydinkeskustassa hienossa kaksioissa.

eli täysin päinvastainen elämä kuin minulla...

ap

Hänen lempityttärensa kehtasi mennä vehtaamaan vieraiden miesten kanssa ja vielä sillai (=raskaus)! Siitä pettymyksestä on vaikea päästä yli.

isäsi on pettynyt kun hänen rakas, keunis, lahjakas lapsensa, josta hän odotti suuria, meni pilaamaan elämänsä hankkiutumalla teininä raskaaksi ja vielä toinen lapsi perään.

tuntuu, että nykyään isä suhtautuu minuun niin kun en mitään tajuaisi. Halveksuvasti ? Surullista , mutta totta. Enkä ole keksinyt mitään mistä se johtuisi. Yhtä epäilen....eli isäni ja äitini erosivat äitini aloitteesta(isällä lapsi toisen naisen kanssa). Isä ei olisi halunnut erota. Ulkoisesti ja luonteeltanikin muistutan äitiäni hyvin paljon. En tiedä oisko tässä mitään järkeä/perää...

että on lapsellista ruikuttaa isäsi suhtautumisesta. Ei todellakaan ole, vaan on aikuismaista huomata että isäsi kohtelee sinua törkeän väärin. Oletko puhunut isällesi kuinka paljon sinua loukkaa se ettei hän arvosta sinua, ei luota, ei tue eikä kannusta? Ymmärtääkö hän edes toimivansa kuten toimii? Puhu hänelle suoraan asiasta äläkä tingi siitä että olet aikuinen ihminen ja vastuussa omasta elämästäsi. Olet vapaa elämään elämäsi juuri niinkuin haluat ja parhaaksi näet. Ratkaisut elämästäsi eivät kuulu enää isäsi arvosteltaviksi.



Mutta miksi isäsi toimii näin? Ehkä taustalla on tunteet, hänen ihana, oma pikku tyttärensä on temmattu häneltä pois ja hän pelkää että sinulle käy huonosti ja hän on huomannut ettet enää tarvitse häntä suojelemaan itseäsi. Sinulla on oma mieskin, jonka isäsi ehkä kokee tunteen tasolla syrjäyttäneen itsensä. Hänen on selvästi vaikea hyväksyä aikuistumistasi; itsenäistymistäsi, irtaantumistasi hänestä ja varmasti vaikea hyväksyä sitä totuutta että " joku julppi" harrastaa seksiä kanssasi ym. Tunteet on kuitenkin inhimillisiä eikä niitä voi järjellä kontrolloida.

Hän on ollut tyytyväinen niin kauan kuin sinä olet tehnyt hänen pillinsä mukaan ja osoittanut hänelle varauksetonta ihailua ja kunnioitusta. Nyt hän on sinusta niin mustasukkainen, ettei voi hyväksyä, että " kuulut" toiselle miehelle ja että lapsesi ovat tärkeämpiä kuin oma isäsi jne. Myös työlle voi olla mustasukkainen.



Isälläsi on huono pettymystensietokyky ja hän haluaa omistaa sinut ja kun ei siihen pysty, hän lapsellisella tavalla hylkää sinut.



Isäsi ei siis ole kasvanut vielä aikuiseksi, ehkä ei koskaan kasvakaan.



Voimia vaan sinulle! Etkä sinä ole lapsellinen, kun valitat tästä, isäsi se lapsellinen on.

pahalta, kun sinusta vaan ollaan huolissaan ja hän ' pärjää' .

Mitähän se tähän sanoisi?