Isäni ei uskalla puhua kanssani puhelimessa kymmentä minuuttia kauempaa kun pelkää että äiti suuttuu

Eivätkä juuri koskaan voi käydä yksikseen kylässä. Aina pitää olla kummatkin ja kun ovat niin erilaisia luonteeltaan, niin mitään kunnon keskustelua ei synny kun pitää jutella vain jotain joutavaa ettei toinen jää ulkopuoliseksi. Minulla ei siis oikeastaan ole isää ja äitiä, vaan yhteen kasvaneet vanhemmat. Tuo on jotenkin rasittavaa. Onko muilla vastaavaa?