Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Onko kenelläkään kokemusta ylivilkkaasta lapsesta tai ADHD- lapsesta?

Vierailija
21.08.2006 |

Minkälaista elämä on? Minkälaisia lapset ovat suurimman osan ajasta?



2 vuotiaana ja sen jälkeen.

Kommentit (9)

Vierailija
1/9 |
21.08.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lähete on lasten psykologin arviointiin vaan en ole vielä saanut aikaseksi. :-/

Joka päivä lapselle joutuu kovemmin sanomaan = hermostumaan.

Tätä jatkunut jo tuolta 1-2 -v asti. Aina ootettu että " no kun ikää tulee lisää niin viisastuu " . Vaan eipä ole ikä vaikuttanut....



Voimia teille!

Vierailija
2/9 |
21.08.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Koulussa on koko ajan opettajan silmätikku, luokan häirikkö ja kaikkea muuta todella rankkaa. Terveisin ad/hd-lapsen äiti



ps. Eikä joudu välttämättä erityisluokkaan, koska tyhmiähän he eivät ole

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/9 |
21.08.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Luulin että oli ihan tavallinen koska diagnoosia ei ollut eikä muita lapsia vertailukohtana. Keskittymiskyky oli heikko, tavaroita tuppasi hajoamaan ja sotkua tuli aina. Toisaalta se oli kuin enkeli niin halutessaan ja kiinnostaviin asioihin pystyi keskittymäänkin. Aina on saanut pinnistellä pysyäkseen itse rauhallisena, mutta tuo " kovemmin komentaminen" ei ole toiminut ikinä. Se johtaa vain uhmakkuushäiriöön,sanoi psykologi meille, kun lasta jatkuvasti moititaan ja huudetaan ja komennetaan ja kuritetaan jostain, mihin hän ei pysty. Pitää auttaa pystymään, viedä kädestä pitäen oikeaan puuhaan, hän sanoi ja onneksi sanoi, sillä se auttaa. Joku toimintaterapeutti sanoi myös että antakaa sen syödä kyniä ja naputella pöytälevyä vaikka se käy omille hermoille, sillä se on kuin lääkettä stimulaatiota hakeville aivoille. ADHD-aivot on " alistimuloidut" , ja niinpä lapsi hakee lisää ärsykettä jatkuvasta liikkeestä, kynän syömisestä tai jostain vastaavasta.



Tuo opettajien silmätikkunaoleminen pitää paikkansa. Ja mekään emme PÄÄSSEET erityisluokalle, kun tässä kaupunginnysässä niitä järjestetään vain oppimisvaikeuksisille, eikä tämä meidänkään tapaus tyhmä ole. Avustaja on koulussa, jotta pääsee käytävään tekemään tehtäviä silloin kun luokassa melutaan liikaa hänen keskittymiskyvylleen.

Vierailija
4/9 |
21.08.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä on vilkas kaksivuotias, kohta kaksi ja puoli. Päiväkodissa sanoivat että poika on muuttunut ja on todella vilkas. Jäi outo olo puheesta, mutta sanoivat että voihan tämä olla vaihe vaan. Nii-i, toivottavasti. Poika on aina ollut energinen. Kotona saa juosta. Tosin nyt olen sen kieltänyt. Olen rauhoittanut kotielämää laittamalla lisää sääntöjä, ja oikein kunnolla panostanut olemaan pojan kanssa kaksin leikkien autoilla ym.



Hän kyllä jaksaa keskittyä asioihin. Ja on monessa tilanteessa rauhallinenkin. Mutta kiukkuaa nykyään usein, saattaa juoksennella pihalla " karkuun" , Eikös tämä tälläinen liity ihan ikäänkin. Hyvin on oppinut kaikki kehitykselliset asiat.



Luulen, että hän purkaa innostuksen tunteen riehumiseksi. Ja tarhassa hänen vilkkaus kasvaa koska siellä on paljon meteliä, menoa ja poikia.



Nyt on pihallakin mennyt mukavammin kun olen ruvennut sääntöjä kotona asettamaan. Olemaan tiukempi tietyissä asioissa. Ennen ajattelin, että lapsia ei saa liikaa rajoittaa, en halua tehdä lapsestani ropottia, mutta näköjään kunnon säännöt ja selkeät, vielä niiden perus- turvallisuus- oikea ja väärä sääntöjen lisäksi, tekevät hyvää ja luovat turvaa.



Nyt huomasin, että olen yrittänyt minimoida komentamista tiukkaan sävyyn, ettei vaan mussukalle tule paha mieli. huh huh. Olen ihmisenä sellainen joka on aina ystävällinen vieraille ym. ja kokenut monesti mielipahaa, siksi en halua että poikani joutuu olemaan surullinen. Nyt onneksi tajusin et asia ei o eikä mene niin.



Koska olen ihan hirveesti miettinyt kasvatusasioita, huolehtinut varhaisesta vuorovaikutuksesta ja taaperoiästä ym. tämä vilkkaus tuli yllätyksenä. Sitä on kyllä suvussakin, siis vilkkaita lapsia. Itsekin olin energinen.

Vierailija
5/9 |
21.08.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Toivottavasti ei olisi ylivilkkautta. Raskastahan se on. Ja niin surullista kun koulussa ym. ei ymmärretä aina näitä lapsia. Maailman ihania äidin kultia kuitenkin. Sen olen omastani pistänyt merkille, että ei ole koskaan leikkinyt minun jaloissani rauhallisia auto/ muu lelu leikkejä. Aina on ollut tutkimassa paikkoja. Toisaalta tämä kertoo paljon luottamuksesta ja lapset kehitykselle tärkeästä uskalluksesta. Mulla ei kuitenkaan ole ollut liikaa tunnetta, että voimat menee, en jaksa ym. Lapsi uskoo puheen kyllä hyvin. kokeilee, mut se kai kuuluu tähän ikään.

Vierailija
6/9 |
21.08.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija:


Olen rauhoittanut kotielämää laittamalla lisää sääntöjä, ja oikein kunnolla panostanut olemaan pojan kanssa kaksin leikkien autoilla ym.

Nyt on pihallakin mennyt mukavammin kun olen ruvennut sääntöjä kotona asettamaan. Olemaan tiukempi tietyissä asioissa. Ennen ajattelin, että lapsia ei saa liikaa rajoittaa, en halua tehdä lapsestani ropottia, mutta näköjään kunnon säännöt ja selkeät, vielä niiden perus- turvallisuus- oikea ja väärä sääntöjen lisäksi, tekevät hyvää ja luovat turvaa.

Nyt huomasin, että olen yrittänyt minimoida komentamista tiukkaan sävyyn, ettei vaan mussukalle tule paha mieli. huh huh.

Taustalla lienee taas kerran se tämän palstan ajatus, että adhd-lapsen saa aikaa sääntöjen ka kurin puuttumisella. Niin monta kliseetä tähän on koottu ettei se enää voi olla sattumaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/9 |
21.08.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

En sitä tarkoittanut, mutta luin juuri tutkimukset aiheesta ad/hd ja siinä kyllä puhuttiin niistä asioista. Että varhainen vuorovaikutus lisää/ aih. sitä ja tätä ja suhteilla merkitys. Kodin ilmapiirillä jne. Ja kyllähän kaikki tuollaiset tulee mieleen jos lapsi on yli vilkas. Monesti tulee olo, että se on oire jostain. Ja tulee ajatus " mitä olen tehnyt väärin" Että huh huh sullekin!



T: Lähihoitaja, psykiatrinen sh

Vierailija
8/9 |
21.08.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Varhaislapsuuden kaoottisen ja traumaattisen kasvuympäristön ja kiintymyssuhteen häiriön uskotaan olevan yhteydessä ADHD-oireiden kehittymiseen lapsilla, joilla on siihen perinnöllinen alttius. Erityisesti äidin masennus lapsen varhaiskehityksen aikana on ollut viime vuosina tutkijoiden mielenkiinnon kohteena (Sandberg 2002). Selvää tutkimusnäyttöä ei ole siitä, missä määrin varhaislapsuuden poikkeava kasvuympäristö yksinään voisi aiheuttaa ADHD-oireiston.



Laajasta sisaruspariaineistosta tehdyssä kytkentäanalyysissä löydettiin hiljattain geenipaikkoja, joiden erilaisuuden uskotaan selittävän merkittävän osan ADHD:n periytyvyydestä (Fisher ym. 2002, Ogdie ym. 2003). ADHD:n perustana on siis useimmiten käyttäytymiseen vaikuttavien periytyvien ominaisuuksien kvantitatiivinen erilaisuus, mutta myös biologisiin ympäristötekijöihin liittyvä häiriö varhaisvaiheissa voi aiheuttaa ADHD:n. Tunnetuimmat syyt ovat nikotiini- tai alkoholialtistus raskauden aikana (Castellanos ja Tannock 2002). Myös riskitapahtuma syntymän yhteydessä tai aivosairaus voivat aiheuttaa ADHD-oireiston.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/9 |
21.08.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Seiskan kommentti liittyi nimenomaan ap:n viitos-kuutosviestin kliseisiin, joita tällä palstalla lääketieteestä kaiken ymmärtävät peruskoulun dropoutit viljelevät.



Mutta kun sitten tästä alettiin keskustella niin, noita fas-oireita ei pidä liioitella. FASiin usein kuuluu adhd tai add, mutta ylivoimaisesti suurin osa add tai adhd-lapsia ei ole fas-lapsia. Itse tunnen monta add-lapsen äitiä joilla on olut erittäin terveet elämäntavat ennen raskautta,sen aikana ja sen jälkeen. Ja siis olen tuntenut heidät pitkään joten tiedän sen, eikä minun tarvitse vain uskoa mitä he itse kertovat. FAS-yhteyden ylikorostaminen lienee peräisin niiltä ajoilta jolloin add- ja motoriikan ongelmat ja vastaavat luokiteltiin MBD:ksi. Kaikkipsyokologithan eivät ole siitä luopuneet vaan haluavat käyttää sitä kattonimikkeenä edelleen. FAS- ja MBD yhteys on sillä tavalla selvempi, että molemmat ovat laaja-alaisempia ja monimuotoisempia ongelmia, niihin siis kuuluu " mitä tahansa" oireita, toisin kuin add tai asperger tai motorisiin vaikeuksiin. Jotkut psykologit haluavat pitää tuon kattonimikkeen, koska ongelmat usein ovat monimuotoisia ja vaikeita diagnosoida (voiko oire olla diagnoosi-tyyppisiä kysymyksiä) Toiset ovat sitä mieltä että kattotermeistä seuraa ongelmia koska esim add:tä ja autistia pitää kuntouttaa eri tavoin, esim toiselle stimulanteista on hyötyä, toiselle haittaa)



Minusta on myös ihan turhaa syyllistää äitejä sillä että on ollut masennusta (harva sitä itselleen haluaa) tai että synnytyksessä on ollut komplikaatioita. Uskon kyllä että niillä on vaikutusta, mutta se on eri asia kuin syyllistäminen sen tyyppisillä kliseilla kuin 5-6 kommentit käyttivät. On minulta itseltänikin kysytty aika monessa testissä ja aika moni täysin ulkopuolinen terapiatyyppi että oliko komplikaatioita tai että tuliko käytettyä päihteitä. Ei ollut eikä tullut, mutta lapsella on silti ongelmia.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: neljä kuusi viisi