Minusta tuntuu etta ihmiset eivat pida lapsistani. voin aistia kuinka lahes jokainen aikuinen kauhistelee lapsiani ja todellakaan ei pida heista

sentään syöttämään tässä vaiheessa

ettei kaikki vilkkaat pojat ole ADHD lapsia. Ehkä kannattaisi yrittää keksiä pojille jokin mielekäs harrastus tai ei miehen mallikaan olisi pahitteeksi... ei millään pahalla

Joskus tuollainen voi johtua ihan siitä, että aikuinen on alkanut väsyä ja sitten tuleekin huudettua ja käytettyä vähemmän rakentavia ratkaisumalleja ja siitä tulee ikävä kierre. Pojat voivat hakea sinulta väsyneeltä äidiltä yksinkertaisesti huomiota riehumalla. Pidä selkeä johdonmukainen päivärytmi ja vähennä kaikkea tv:n katselua ynnä muuta " villitsevää" . Tietysti ADHD voi olla kyseessä, mutta ei välttämättä.

Kuulostaa kyllä vähän ankealta tuo teidän tilanne. Jokohan pojat pikkuhiljaa alkaisivat ymmärtää, että jos he haluavat leikkiä muiden lasten kanssa, olisi noudatettava yhteisiä sääntöjä. 3-vuotias voi kyllä olla siihen vielä pieni, mutta jospa hänkin isoveljensä mallin mukaan oppisi toimimaan joukossa. Yritä siis selittää hänelle miten leikitään yhdessä. Tietenkin nuo adhd-asiat kannattaa myös selvittää.

ja olen myös tätä sorttai jotka ei ymmärrä tätä nykyajan ajattelu tapaa että kaikki vilkkaat on lääkittävä.

harrastusta ei vielä tämänikäisille tällä paikkakunnalla ole, vuodenpäästä pääsevät jalkapalloilun pariin. nyt heilä on siis päiväkoti jossa purkavat energioitaan arkisin, itse siis opiskelen.

eli perheneuvolaan. pyydä apua. nyt ongelmat on vielä paaaljon helpompi kitkeä kuin vuoden parin päästä. tosiaan kyse voi olla ADHD tms tapaus. tai joka tapauksessa syytä saada jelppiä.

hienoa että välität. ystäväni on kahden pojan äiti ja toisella dysfasia (muistaakseni). hän aina sanoo sitä, että lasten käytös ei tod ole aina vanhemmista kiinni.

siis hae apua ja hienoa, että huolehdit. tsemppiä!

Lääkettä saa vain perusteellisten tutkimusten jälkeen ja ainakin 5v sitten se oli vielä erikoisluvalla saatava lääke eli sen sai sairaalan apteekista vain.



Tutkimuksiin kannattaa kyllä hakeutua eli pyydä lähete neurologille neuvolasta. Onko lapset muuten kehitykseltään normaaleja esim kuulo, puhe?

seuraa perässä

ja olisi tosi tärkeää, että myös päiväkodissa herättäisiin näkemään näiden lasten hyvät puolet ja vahvuudet sekä yksilöllisyys. Olen todistanut monia sellaisia tilanteita, joissa vilkas lapsi leimautuu ja vanhempi saa koko ajan huonoa palautetta lapsestaan. Tämän seurauksena vanhemman itsetunto vanhempana kärsii. Hän on ehkä entistä kireämpi lapsensa kanssa ja lapsi riehuu yhä enemmän. Myös pk:n tädit voivat olla aika loppu vilkkaiden lasten kanssa isoissa ryhmissä. Joskus erityisryhmästä voi olla apua.

vaikka käyttäytymisen takana ylivilkkautta olisikin (ei siis tietenkään välttämättä ole). Sen sijaan heillä olisi mahdollisuus päästä esim. kuntoutukseen ja usko pois, että sinua itseäsi auttaisi, jos saisit vaikkapa tietää, että lapsesi eivät tee niin ja näin kiusallaan vaan siksi, etteivät yksinkertaisesti kykene kontrolloimaan itseään. Mene nyt ihmeessä juttelemaan perheneuvolaan asiasta.

...mutta muuten kokeilisin säännöllistä tiukkaa päivärytmiä ja joksikin aikaan telkkari ja videot pannaan... elleivät sitten rauhoita poikia edes hetkeksi. Vilkkaat pojat tarvitsevat paljon aktiviteettia, ehkäpä kunnon liikunta auttaisi. Vie pojat metsään, kallioille ja juoksulenkeille... Olisiko apua?

Et pysty häntä rajoilla ja rakkaudella kasvattamaan, tai pystyt, mutta tie on kivinen ja ongelmia tulee eteen, viimeistään koulu-iässä.



Ymmärrän tunteesi, mutta kannattaa ottaa huomioon myös tämä vaihto-ehto, jos kasvatus ei tuota tulosta.

erittäin vikkeliä ja kyllä tuo kuulokin tuntuisi pelaavan. meillä katsotaan lastenohjelmista vain muumeja jne eli ei mitään väkivaltaisia =)



minusta tuntuu että nykyisin vaan kaikki lasten käytös pistetään meidän vanhempien syyksi.



esikoinen on oikeasti todella herkkä, ja tunteellinen, pohtii syvällisiä ja on todella kiinnostunut mitä ihmeellisimmistä asioista. muistaa uskomattoman kauas taaksepäin, eli esim sen talven tapahtumia kun oli itse vasta 2vuotias! jne. ei pitäisi järjessä olla vikaa. yksin hän on aivan erilainen kuin veljensä seurassa/muiden lasten seurassa, jossa muuttuu pikku hirviöksi!

Ja tämä sanon aivan hyvällä, suuremmin tökkimättä. Kyllä se isättömyys jossakin näkyy.

Vierailija:

erittäin vikkeliä ja kyllä tuo kuulokin tuntuisi pelaavan. meillä katsotaan lastenohjelmista vain muumeja jne eli ei mitään väkivaltaisia =)

minusta tuntuu että nykyisin vaan kaikki lasten käytös pistetään meidän vanhempien syyksi.

esikoinen on oikeasti todella herkkä, ja tunteellinen, pohtii syvällisiä ja on todella kiinnostunut mitä ihmeellisimmistä asioista. muistaa uskomattoman kauas taaksepäin, eli esim sen talven tapahtumia kun oli itse vasta 2vuotias! jne. ei pitäisi järjessä olla vikaa. yksin hän on aivan erilainen kuin veljensä seurassa/muiden lasten seurassa, jossa muuttuu pikku hirviöksi!

lapsesi ovat kehittymässä. Ei ole heillekään hyväksi, etteivät opi käyttäytymään asiallisesti, ja ongelmat pidemmän päälle kasautuvat. Hae ehdottomasti apua esim. neuvolasta. Kerro rehellisesti tilanteestasi ennen kuin uuvutat itsesikin loppuun.



Olisiko toiselle lapselle hoitopaikkaa välillä, että voisit aina ajoittain keskittyä kerrallaan yhden lapsen napakkaan kurinpitoon, jos jotain menisi paremmin perille?



Jostain luin että on olemassa vapaaehtoisia miehiä, jotka auttavat isättömien lasten tms. kasvatuksessa ja ovat poikalapsille seurana sekä tekevät mukavia asioita yhdessä lapsen kanssa. Samalla saisi miehenmallia ja hän voisi pitää miehistä komennustakin.

Googleta sanalla mieskaveri. Vaihtoehtoja löytyy!

Toki on niin että toiset aikuiset ja lapset ryhtyy välttämään lastesi seuraa se on tuossa tilanteessa luonnollinen reaktio.



Sait hyviä ohjeita ja olen samaa mieltä siitä että lapset eri ryhmään päiväkodissa. Lisäksi ota yhteyttä perheneuvolaan. Lisäksi suosittelen että hankit tukiperheen ja tämä käy sosiaaliviraston lapsityön kautta. Lähete neurologille olisi paikallaan tämän saat omalta lääkäriltä tai lähete lastenlääkärille joka edelleen ohjaa neurolle. Toimintaterapia voisi auttaa ja muut tukimuodot.



Koeta jaksaa. Jos se on neurologinen ongelma niin kuin voisi kuvitella tukitoimet ovat tarpeen jo nyt, hyvissä ajoin ennen koulun alkua.



Tsemppiä sinulle ja jaksamista.



Ps. Tämä ei johdu isättömyydestä. Tiedän perheitä joissa vastaavia häiriökäyttäytyviä lapsia ja ongelmat ovat neurologisia, aivojen erilaisesta rakenteesta johtuvia.

- telkku pois kokonaan



- pojat nukkumaan eri huoneisiin ja nukkumaanmeno on molemmilla klo 19.00



- karkkia ja muuta makeaa vain lauantaisin



- jokpäivä ulkoillaan



- jäähypenkille joutuu ikävuosien mukaan esim. 6-vuotiaamme istuu jäähyllä 6 min jne.



Nämä säännöt auttoivat ihan hirveästi ja nyt vuoden kuluttua tästä tapamuutoksesta pojat ovat ihan erilaisia, eivät mitään pikkuhirviöitä. Meillekin hoettiin tota ADHD:ta sun muuta, mutta vika oli vain siinä että emme osanneet olla vanhempia (vieläkin hävettää myöntääkin se)

Ja olisi hyvä jos joutuisivat molemmat yksikseen joskus toisten lasten seuraan, esimerkiksi eri kerhoihin molemmat yhtä aikaa ja äiti samaan aikaan kahville levähtämään.



Mun mielestä lasten kuuluukin riehua, enemmän kauhistelisin tai säälisin jotain nurkassa piileskelevää hissukkaa. Elä huoli liikaa, kyllä toiset vanhemmat tietää että lapset on lapsia.

Minulla on 5- ja 3-vuotiaat ja heillä selvästi " joukossa tyhmyys tiivistyy" eli yhdessä pystyvät olemaan aivan mahdottomia. Erillään heitä on paljon helpompi käsitellä ja olen huomannut, että välillä tekee hyvää, jos olen tiiviisti vain toisen kanssa.

PS: yh myös, mutta isättömyydestä ei kyllä johdu, lasten isä on tiiviisti kuvioissa mukana.