Lue keskustelun säännöt.
Hitto kun tuli paha mieli veljeni puolesta. Hänellä ollut
20.08.2006 |
masennusta ja väsymystä ja jätti akateemisen ammattinsa. Opiskeli datanomiksi ja tykkää nykyisestä työstää, ei likkaa sterssiä eikä vastuuta. Isämme ei pidä häntä enää minään, tänäänkin ruokapöydässä sanoi et olis voinut opiskella vaikka lääkäriksi kun kerran lukupäätä on. Veljellemme oli hieno saavutus kun vielä pystyi opiskelemaan 2 vuotta ja valmistui. Isälle ei ole koskaan riittänyt mikään, minunkin 9 numerot ei ollut todistuksessa mitään, 10 niin sitten vasta ois ollut jotain, ehkä. Paskamaista kun sunnuntai ruokailut on muuttuneet helvetiksi ja nössö äitimme ei saa suutaan auki.
Kommentit (5)
Puolusta veljeäsi ja pudota se isäs maan pinnalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olette itse aikuisia ja voitte puolustaa itseänne. Äitisi on lojaali miehelleen.
Äiti laittaa sunnuntaina ruokapöydän kuin jouluna:) On mielestäni hieno tapa.
Ap:lle; itse ottaisin tuollaisen isän puhutteluun. Asiasta pitäisi keskustella rauhallisesti, rakentavasti, toista kuunnellen ja omat mielipiteet hyvin perustellen. Lisäksi kummankin osapuolen pitäisi kaikesta huolimatta pystyä kunnioittamaan toista, myös isäsi pitää kunnioittaa ja arvostaa lapsiaan. Välttäkää huutoa, haukkumista, inttämistä jne, sellaisesta keskustelusta ei tule mitään eikä vastapuolen kommentteja voi ottaa silloin tosissaan. Itse selittäisin isälle, että tuollaisesta ala-arvoisesta kommentoinnista tulee paha mieli. Datanomi on hyvä ammatti ja tärkeintä, että veljesi on kaikesta huolimatta tyytyväinen. Isäsi pitäisi olla teistä ylpeitä. Älkää kuitenkaan katkeroituko isänne kommenteista vaikka keskustelu ei olisikaan hedelmällistä. Hänellä on omat syynsä ajatella noin, antakaa se hänelle joka tapauksessa anteeksi vaikkei itse niitä katuisikaan. Olkaa itse itseenne tyytyväisiä ja tsempatkaa veljenne kanssa toisianne.
Meillä on/on ollut juuri tuollaista. Helppohan se on muiden sanoa, että " pidä isälle puhuttelu" mutta jos on lapsesta saakka kasvatettu että isälle ei sanota vastaan niin ei se ole helppoa aikuisenakaan. Ja sitä ajattelee että miksi vaivautuakaan nostamaan ns. kissaa pöydälle nyt aikuisena kun on suht koht täysjärkisenä selvinnyt omilleen.
aikuisen elämää eikä ruikuttaa puupää vanhemoien mielipiteistä. Ymmärrän kyllä hyvin veljesi sairastumisen.