MIKSI pitäisi mennä epämukavuusalueelle? Aina sitä toitotetaan. Entäs jos vaan nauttii mukavasta elämästä?

YOLO, LOL!

Se on erittäin hyvä kysymys, erittäin hyvä. Ajattelen että epämukavuusalueelle kannattaa mennä, jos sillä saavuttaa jonkin halutun muutoksen. Jos ei halua muutosta, sitten en keksi syytä.

Vierailija kirjoitti:

Se on erittäin hyvä kysymys, erittäin hyvä. Ajattelen että epämukavuusalueelle kannattaa mennä, jos sillä saavuttaa jonkin halutun muutoksen. Jos ei halua muutosta, sitten en keksi syytä.

Haluan muutoksen, eli töitä. Ei siinä epämukavuudet auta.

Terveisin 12 vuotta työtön

Kyllähän tämä koko elämä on ollut epämukavuusalueella olemista. Jos on tilaisuus muuhun niin saa nauttia.

Joskus niihin joutuu mutta tietoisesti en mene ja jos joudun, pyrin pois mikäli pystyy. Tietyistä asioista ei pysty, kuten läheisen sairaus. En voi hylätä häntä vaan autan, vaikka se on omasta energiasta paljon pois. 

No minun pitäisi laihduttaa 30kg. On diabetes jne

Mutta en jaksa! Siis jaksa sitä laihdutuksen epämiellyttävää oloa.

Itse menin aina omalle epämukavuusalueelle kehittääkseni itseäni.

90% noista tilanteista ei kyllä kehittänyt yhtään mitään, olin vain onnellinen että tilanne on ohi ja olin ainoastaan varma etten aio toista kertaa samaa tehdä.

Juu, paska homma, mutta tulipahan tehtyä mutta ei ne mitään kehittänyt, paska homma tuli vaan tehtyä.

Välillä pitää tehdä asioita jotka ei tunnu hyvältä, mutta niistä jää hyvä olo.

(Esim.liikunta, itsensä ylittäminen)

Mässäily ja viinanjuonti sun muu sohvalla makoilu on helppoa ja tuntuu sillä hetkellä kivoimmalta, mutta ei niistä pidemmän päälle jää tai tule hyvä olo.

Siksi.

Vierailija kirjoitti:

Välillä pitää tehdä asioita jotka ei tunnu hyvältä, mutta niistä jää hyvä olo.

(Esim.liikunta, itsensä ylittäminen)

Mässäily ja viinanjuonti sun muu sohvalla makoilu on helppoa ja tuntuu sillä hetkellä kivoimmalta, mutta ei niistä pidemmän päälle jää tai tule hyvä olo.

Siksi.

No tykkään kaljasta ja syömisestä ja kyllä niistä hyvä olo minulle tulee. Paino 100kg, mutta mitä sitten ainakin on mukava elämä.

Ap

Tuota mäkin ihmettelen, ja etenkin kohdallani, kun en ole ikinä päässyt edes elämään sinne mukavuusalueelle! Ikäni ollut köyhä, sairas ja työtönkin vuosia...Ehkä jonain kettuiluna sitten yksi syystäkin ex-kaveri esim.jauhoi aina tuosta että sunkin pitäisi mennä joskus epämukavuusalueelle...Hohhoijaa, kun muuta ole ollutkaan koko elämä! Jos pääsen joskus ns.mukavuusalueelle niin sieltä en kyllä nimenomaan hievahda enää ikinä mihinkään helvetin kurjuuksiin kärsimään näin

Minä olen aina epämukavuusalueella kodin ulkopuolella. Tuon avulla olen saanut työpaikan ja muutaman kaverin. Tyttöystävää en vielä. Toki jos saan vaimon kotikin muuttuu epämukavuusalueeksi.

Ei neuvossa olekaan järkeä silloin, kun siitä on tehty oma filosofiansa. Kyseisessä filosofiassa luvataan, että elämä muuttuu paremmaksi, jos systemaattisesti hakeutuu mukavuusalueensa ulkopuolelle. Sellainenhan tarkoittaisi, ettei koskaan ole mukavaa ja rentoa!

Sen sijaan osana elämän realiteetteja on niin, että asioiden paremmaksi muuttaminen usein edellyttää epämukavuuden sietämistä, esim. normaalipainoon laihduttaminen.

Neurologisessa kuntoutuksessa kehittymistä tapahtuu siten, että tekee liikkeitä, jotka ovat vaikeita. Loputtomiin ei hermostoaan voi kuitenkaan piiskata kehittymään / korjautumaan.

Jos elämä on kurjaa vastoin omaa tahtoa, se ei ole epämukavuusalueelle menemistä. Eikä joku terveellisesti eläminen, jos sitä inhoaa. Epämukavuusalueelle meneminen tapahtuu ainakin osittain vapaaehtoista, ja sen täytyy olla jollakin lailla palkitsevaa, että siinä olisi jotain järkeä. Esim. sosiaalisista tilanteista selviäminen kasvattaa omaa itsetuntoani, tai vaikeiden asioiden tekeminen töissä. Tai yksin matkustaminenkin tuntuu etukäteen vähän pelottavalta, mutta kannattaa. Mutta ei sellaista kannata tehdä, mitä vaan inhoaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Välillä pitää tehdä asioita jotka ei tunnu hyvältä, mutta niistä jää hyvä olo.

(Esim.liikunta, itsensä ylittäminen)

Mässäily ja viinanjuonti sun muu sohvalla makoilu on helppoa ja tuntuu sillä hetkellä kivoimmalta, mutta ei niistä pidemmän päälle jää tai tule hyvä olo.

Siksi.

No tykkään kaljasta ja syömisestä ja kyllä niistä hyvä olo minulle tulee. Paino 100kg, mutta mitä sitten ainakin on mukava elämä.

Ap

Miksi sitten kysyt, jos olet onnellinen noin?

Epämukavuusalueella käynti (ei jatkuva oleminen) antaa onnen tunteen, kuten liikunta, vaikka päivävaellus tai isompi poikkeuksellinen urakka. Kun se on suoritettu on tosi hyvä ja onnellinen olo.

Jos makaa sohvalla niin onnea haetaan ruuasta, päihteistä ja ruuduista, ja siitä ei vaan yksinkertaisesti jää hyvä olo.

Ei sinne epämukavuusalueelle aina edes sinänsä kovin helposti pääse. Minulla on tiettyjä käyttäytymismalleja joita haluaisin muokata, ja tiedän että se onnistuisi nimenomaan niissä tilanteissa miettimällä omaa käytöstä ja muokkaamalla sitä pikku hiljaa. Ei ole kuitenkaan sellainen tilanne johon voi tieten tahtoen mennä, ja ehkä korkeintaan kerran vuodessa tapahtuva epämukavuus ei riitä oman käyttäytymismallin korjaamiseen.

Toisaalta löytyy myös paljon asioita joihin tämä pätee. Jos vaikka haluat vähentää jännittämistä esiintyessä julkisissa tilaisuuksissa, niin ei siinä ole oikein vaihtoehtoja kuin koittaa lisätä niiden esitysten määrää ja päästä jännityksestä eroon.

Tuota... Sanonta ei tarkoita, että tarkoituksella pitäisi rääkätä koko ajan itseään. On ihan ok valita monessa asiassa miellyttäviä ja omalle luonteelle sopivia juttuja.

Mutta kuten joku jo sanoikin, itsensä jatkuvasti helpolla ja haastamatta päästäminen ei kehitä. On kyse sitten vaikkapa kunnonkohotuksesta tai vaikkapa uusien taitojen opettelusta, ne vaativat uskaltautumista ja viitsimistä.

Eli jos haluat oppi uuden kielen tai saada ystäviä, pitää uskaltaa olla vasta-alkaja tai lähestyä outoja ihmisiä. Yleensä se palkitsee, muttei tietenkään aina.

Ääripäässä on ihminen, joka ei ota lainkaan riskejä ja haasta itseään tekemään mitään uutta. Sellainen peräkammarin poika aika harva ihminen haluaa olla.

"Kuinka te kehtaatte?" Miten Marin hääjärjestelyineen on edes kehdannut vaatia keneltäkään muulta minkäänlaista yhteiskuntavastuuta, kun itse kunnostautuu valtion varojen varastamisessa.

Vierailija kirjoitti:

Jos elämä on kurjaa vastoin omaa tahtoa, se ei ole epämukavuusalueelle menemistä. Eikä joku terveellisesti eläminen, jos sitä inhoaa. Epämukavuusalueelle meneminen tapahtuu ainakin osittain vapaaehtoista, ja sen täytyy olla jollakin lailla palkitsevaa, että siinä olisi jotain järkeä. Esim. sosiaalisista tilanteista selviäminen kasvattaa omaa itsetuntoani, tai vaikeiden asioiden tekeminen töissä. Tai yksin matkustaminenkin tuntuu etukäteen vähän pelottavalta, mutta kannattaa. Mutta ei sellaista kannata tehdä, mitä vaan inhoaa.

Minä inhoan esitelmiä (pelkään) siksi en ole opiskellut 10 vuoteen ja ollut työttömänä.

Tätä ei esim tätini ei voi ymmärtää, kova puhumaan, sosiaalinen,uskaltaa opiskella.

Miksi pitäisi tehdä pelottavia asioita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Välillä pitää tehdä asioita jotka ei tunnu hyvältä, mutta niistä jää hyvä olo.

(Esim.liikunta, itsensä ylittäminen)

Mässäily ja viinanjuonti sun muu sohvalla makoilu on helppoa ja tuntuu sillä hetkellä kivoimmalta, mutta ei niistä pidemmän päälle jää tai tule hyvä olo.

Siksi.

No tykkään kaljasta ja syömisestä ja kyllä niistä hyvä olo minulle tulee. Paino 100kg, mutta mitä sitten ainakin on mukava elämä.

Ap

Miksi sitten kysyt, jos olet onnellinen noin?

Epämukavuusalueella käynti (ei jatkuva oleminen) antaa onnen tunteen, kuten liikunta, vaikka päivävaellus tai isompi poikkeuksellinen urakka. Kun se on suoritettu on tosi hyvä ja onnellinen olo.

Jos makaa sohvalla niin onnea haetaan ruuasta, päihteistä ja ruuduista, ja siitä ei vaan yksinkertaisesti jää hyvä olo.

Minulla ei ole koskaan tullut liikunnasta sitä mahtavaa oloa, mitä jotku hehkuttaa. Tulee vain hiki, kuuma, hengästyttää - - >epämukava olo. Ei mitään onnitumisen tunnetta.

Ruoka tuo kyllä hyvän olon, nautin siitä, liikunnasta en.

Ap

Yli ihmisten keksimä hokema