Toiset tutkimukset sanovat että suomalaiset eivät pelkää kuolemaa ja toiset tutkimuksen että suomalaiset pelkäävät kuolemaa eivätkä siksi halua puhua siitä

Olettaisin että lähempänä Helsinkiä missäs kuolemaa ei tunneta eikä sen kanssa ollaan juuri tekemisissä pelätään enemmän kuolemista kuin muualla Suomessa missä kuolemaa käsitellään jo pienten lasten kanssa ja opetetaan käsittelemään ja kohtaamaan se. Kuolema on kuitenkin luonnollinen ja jokapäiväinen asia jota emme voi väistää. Hyvä esimerkki on tuttuni joka Helsingissä. Hän kertoi että oli ainoa joka tuli paikalle äitinsä hautajaisiin eivätkä muut tulleet koska eivät halunneet olla tekemisissä kuoleman kanssa. Pidit sitä outona koska kun oma äitini kuoli niin hautajaisiin osallistui vajaat satakunta henkeä eivätkä heistä kaikki olleetkaan sukulaisia vaan mukana oli äitini ystäviä ja tuttuja jotka halusivat tulla hyvästelemään.

Tutkimuksiin vaikuttaa kansaa hyvin paljon suomalaisten tapa vastata niihin. Esimerkiksi jos pitää valtakunnallisen kyselyn hämähäkkien ja ötököiden pelosta niin siihe asti kyselyyn todennäköisemmin vastaavat ne jotka pelkäävät ötököitä kun taas ne jotka eivät pelkää eivät koe tarvetta vastata kyselyyn.

Olisi mukava tietää, mihin tutkimuksiin tässä viitataan.

Pelkääkö Ap itse kuolemaa vai miksi teki tästä aloituksen?

En pelkää kuolemaa. En halua kokea väkivaltaista kuolemaa. Vtuttaisi kuolla nukkuessa.

Kyselijöitä pääsee eroon kun heille vastaa mitä he haluaa tietää.

Suomalaiset eivät pelkää kuolemaan monet vain ainoastaan inhoavat sitä tai pitävät ilmiötä epämiellyttävänä ja hankalana.

Jotkut kuolemat ovat aivan turhia, kuten mm. ne, kun kiusatut eivät enää jaksa, ja menehtyvät joko lääkkeisiin tai jotenkin muuten tai vaikkapa somaattisiin sairauksiin, kun niitä ei hoideta tai ei oteta vakavasti tai sitten on jotain muita syitä taustalla. Ihan kuin siitä sitten välitettäisiin, vaikka tiedossa on. Puuttumattomuuden kulttuuri on kuitenkin voimissaan, hyökätään mahdollisesti vain uhrin kimppuun ja kehitetään muunneltuja totuuksia, pitkitetään asioita jne. Välillä autetaan, mutta ei sitten kuitenkaan.

Sellaisia ihmiset sitten lopulta ovat. Ehkä joskus koittaa parempi maailma, mutta sitä ei välttämättä itse ole näkemässä, eikä sitä lopulta itse kokenut kuitenkaan. Väärintekijöillä on kuitenkin isompi mahti kuin muilla.

Suomi on tässäkin asiassa suhteellisen tasaisin kahtia jakautunut maa. Noin puolet kansasta on erittäin vieraantuneita kuolemasta eivätkä osaa kohdata ja käsitellä sitä. Toiselle noin puoliskolle kansasta kuolema on luonnollinen asia jota pystytään käsittelemään ja kohtaamaan. Moni psykologi haluaisi muuttaa tilanteen ja opettaa suomalaiset taas tuntemaa kuoleman sillä kuoleman ajatteleminen on terveellistä ja antaa elämälle merkitystä.

Kuoleman voisi kieltää lailla ja kaikki jotka menisivät kuolemaan lain vastaisesti saisi rangaistukseksi mahdollisimman häpäisevän ja epäkunnioittavan poismenon.

Näistähän voi valita sen lopputuloksen, kumpi miellyttää eniten ja olla sen kanssa samaa mieltä.

Vierailija kirjoitti:

Kuoleman voisi kieltää lailla ja kaikki jotka menisivät kuolemaan lain vastaisesti saisi rangaistukseksi mahdollisimman häpäisevän ja epäkunnioittavan poismenon.

Ainakaan virka-ajan (8-16 ma-pe) ei tulisi mennä kuolemaan, koska tulee yliääräisiä hallintokuluja ja paperitöitä. Lisäksi olisi hyvä ilmoittaa ainakin työnantajalle, että on parhaillaan kuolemassa, niin tiedetään sitten yliviivata heti henkilöstövahvuudesta.

Olisi tosiaan hyvä saada lisätietoa väitetyistä tutkimuksista.

Tuloksiin varmaan vaikuttaa paljon se, miten kysymykset on muotoiltu ja millaisissa tilanteissa ne on esitetty.

Vastaisin itsekin kysymykseen "pelkäätkö kuolemaa?" tietyissä viitekehyksissä myöntävästi ja toisenlaisissa kieltävästi.

Pelkään jonkin verran kuolemaa ruumiillisena, psykologisena ja sosiaalisena tapahtumana (kipua? hengenahdistusta? missä olen? onko muita vierelläni? haluaisinko mieluummin olla yksin? millaisia ajatuksia ja tunteita tulee? jne.). Näissä kysymyksissä ei auta, vaikka miten käsittelisi asiaa psykologin kanssa, koska kukaan muu kuin Jumala ei voi tietää, miten juuri minun kohdallani tulee tapahtumaan. Vastaukset noihin kysymyksiin selviävät minulle vasta, kun olen siinä tilanteessa. Näin on meidän jokaisen kohdalla, myös sen psykologin!

Kun taas kuolemaa hengellisenä tapahtumana en pelkää, koska mitä tahansa tulenkin kokemaan ruumiillisesti, sosiaalisesti tai psykologisesti, pääsen Jumalan luo Taivaaseen Jeesuksen ansiosta.

Lähde?

Kerran luin tutkimuksesta jossa päädyttiin, että asumistuki ei vaikuta vuokran määrään.

Hetken päästä luin toisesta tutkimuksesta, että asumistuki nostaa vuokria.

Miksi ihmeessä tehdään jotain tutkimuksia jos kaikkia muuttujia ei oteta huomioon. Mihin voi oikein luottaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuoleman voisi kieltää lailla ja kaikki jotka menisivät kuolemaan lain vastaisesti saisi rangaistukseksi mahdollisimman häpäisevän ja epäkunnioittavan poismenon.

Ainakaan virka-ajan (8-16 ma-pe) ei tulisi mennä kuolemaan, koska tulee yliääräisiä hallintokuluja ja paperitöitä. Lisäksi olisi hyvä ilmoittaa ainakin työnantajalle, että on parhaillaan kuolemassa, niin tiedetään sitten yliviivata heti henkilöstövahvuudesta.

🙂😀