En ole koskaan ollut lentokoneessa

Matkustamisessa on "hohdokasta" se, että pääsee pois arkiympyröistä. Saa liikkua vapaasti näkemässä uusia paikkoja ja tapoja ja maisemia, maistella uusia ruokia, käydä tapahtumissa ja tutkia kulttuuria. Ei ole mitään arkihuolia, oppii uusia asioita, tapaa uusia ihmisiä. Kukaan ei vaadi mitään, ei tarvitse huolehtia samoista jokapäiväisistä puuhista. Olla vain irti kaikesta tavallisesta.

En ehkä ihan noin ajattele, mutta suhteettoman suuren roolin matkustaminen on ihmisten elämässä saanut.

En juuri matkustele, 2 kertaa olen kotimaan lennolla ollut ja 2 kertaa olen ajanut Ruotsin läpi autolla(Tukhoklma-Turku-lautalla yli).

Useimpien maailma ei käytännössä avarru matkustelusta.

Minua matkustamisessa viehättää ainakin se, että kaikki on ympärilläni uutta ja ennennäkemätöntä ja tulee automaattisesti sellainen seikkailufiilis päälle. Luonto, eläimet ja kasvit ovat erilaisia kuin kotona, ravintoloissa uusia ruokalajeja, kaunista arkkitehtuuria, erilaisia ihmisiä, uimista kirkkaansinisessä meressä kun vielä pari päivää sitten talsin kenties räntäsanteessa... Monet matkustelijat puhuvat englantia todella hyvin ja ei kyllä sekään yhtään haittaa vaikkei puhuisi ja toki sitten on paljon paikkoja joissa englannilla ei pärjää, mutta kyllä sen asian saa aina tavalla tai toisella sanotuksi vaikka sitten Google Translaten avulla. Matkata voi pienelläkin budjetilla ja itse ainakin tykkää laittaa rahani mieluummin elämyksiin kuin tavaraan. 

Mä olen samanlainen kuin ap, en ole koskaan lentänyt, enkä koe matkustelemista mukavaksi tekemiseksi. Tykkään olla kotona, nautin arjestakin ja lomalla taas kivaa, kun voi nukkua pitkään, lukea pitkin päivää, pelailla ulkona tai käydä ajelemassa lähimaisemissa. Kesämökki omalla rannalla läheltä voisi olla kiva, tykkään uida.

Jokainen tavallaan, suurin osa mun kavereista kokee, että matkustelu on elämän suola ja heidän matkakokemuksiaan ja tarinoitaan on tosi kiva kuunnella.

Vierailija kirjoitti:

Matkustamisessa on "hohdokasta" se, että pääsee pois arkiympyröistä. Saa liikkua vapaasti näkemässä uusia paikkoja ja tapoja ja maisemia, maistella uusia ruokia, käydä tapahtumissa ja tutkia kulttuuria. Ei ole mitään arkihuolia, oppii uusia asioita, tapaa uusia ihmisiä. Kukaan ei vaadi mitään, ei tarvitse huolehtia samoista jokapäiväisistä puuhista. Olla vain irti kaikesta tavallisesta.

Kuulostaa kyllä mukavalta, mutta veikkaan, että tuon toteutuminen myös vaatii tietynlaisen ihmisen. Olen todella murehtiva ihminen, ja en usko, että toisessa maassa oleminen irrottaisi minua tarpeeksi arjestani. Koko ajan huolehtisin, että mitäköhän siellä kotona tapahtuu. Onko joku murtautunut asuntooni sillä välin kun olen poissa yms. Ja tietenkin murehtisisin myös sitä, että mitä sitten kun loma loppuu ja tulee taas paluu arkeen. Tuota jälkimmaistä tietenkin murehdin myös silloin, kun lomailen kotosalla.

Onnellinen sinä. 

Sä kuulostat ap vähän siltä karvalakkiäijältä, mielensäpahoittajalta.  :)

Mut joo, eihän kaikki pidä matkustamisesta eikä tarvitsekaan.

Itsekin inhoan syvästi sitä itse matkustamisprosessia, jonottamista lentokentillä, ahtaasta kyyhöttämisestä peltipurkissa, jonka ilmanpaineesta tulee päänsärky.

Mutta se palkinto on perilläolo, vieraassa kaupungissa, jossa kaikki on uutta ja ihmeellistä. Sen takia kärsii matkan vaivatkin mielellään.

Tai kärsi, lopetin matkustamisen kun tajusin sen ilmastovaikutukset. Ja erinomaisesti pärjään kotonakin, eihän matkailu mikään pakko tai välttämättömyys ole kenellekään. 

Moni matkustelevista tuntuu tuomitessaan unohtavan sen, että moni matkakohteidensa ihmistä ei koskaan matkusta mihinkään.

Ja itse yksi tärkeä asia minkä olen matkoillani oppinut, on se, että on hyviä erilaisia ja täysin hyväksyttäviä tapoja elää tätä elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Matkustamisessa on "hohdokasta" se, että pääsee pois arkiympyröistä. Saa liikkua vapaasti näkemässä uusia paikkoja ja tapoja ja maisemia, maistella uusia ruokia, käydä tapahtumissa ja tutkia kulttuuria. Ei ole mitään arkihuolia, oppii uusia asioita, tapaa uusia ihmisiä. Kukaan ei vaadi mitään, ei tarvitse huolehtia samoista jokapäiväisistä puuhista. Olla vain irti kaikesta tavallisesta.

Kuulostaa kyllä mukavalta, mutta veikkaan, että tuon toteutuminen myös vaatii tietynlaisen ihmisen. Olen todella murehtiva ihminen, ja en usko, että toisessa maassa oleminen irrottaisi minua tarpeeksi arjestani. Koko ajan huolehtisin, että mitäköhän siellä kotona tapahtuu. Onko joku murtautunut asuntooni sillä välin kun olen poissa yms. Ja tietenkin murehtisisin myös sitä, että mitä sitten kun loma loppuu ja tulee taas paluu arkeen. Tuota jälkimmaistä tietenkin murehdin myös silloin, kun lomailen kotosalla.

Mitä enemmän sitä matkustaa niin sitä vähemmän sitä oppii olemaan huolehtimatta turhasta. Tuo lomalta arkeen palaaminen kyllä tuntuu minulta aina vaikealta, mutta enemmän kyllä harmittaisi jos olisin viettänyt koko loman kotona. Normimaailmantilanteessa varaan yleensä aina seuraavan reissun heti lomalta palatessani, että on sitten jotain mitä taas innolla odottaa. 

Vierailija kirjoitti:

Sä kuulostat ap vähän siltä karvalakkiäijältä, mielensäpahoittajalta.  :)

Mut joo, eihän kaikki pidä matkustamisesta eikä tarvitsekaan.

Itsekin inhoan syvästi sitä itse matkustamisprosessia, jonottamista lentokentillä, ahtaasta kyyhöttämisestä peltipurkissa, jonka ilmanpaineesta tulee päänsärky.

Mutta se palkinto on perilläolo, vieraassa kaupungissa, jossa kaikki on uutta ja ihmeellistä. Sen takia kärsii matkan vaivatkin mielellään.

Tai kärsi, lopetin matkustamisen kun tajusin sen ilmastovaikutukset. Ja erinomaisesti pärjään kotonakin, eihän matkailu mikään pakko tai välttämättömyys ole kenellekään. 

Niin kuin jo kirjoitinkin, että en pahoita mieltäni siitä tai ota toisten intoa matkustella henkilökohtaisena loukkkauksena. Minua ainoastaan ärsyttää se, että ihmisten mielestä elämässä ei ole kunnolla sisältöä, jos ei matkustele.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sä kuulostat ap vähän siltä karvalakkiäijältä, mielensäpahoittajalta.  :)

Mut joo, eihän kaikki pidä matkustamisesta eikä tarvitsekaan.

Itsekin inhoan syvästi sitä itse matkustamisprosessia, jonottamista lentokentillä, ahtaasta kyyhöttämisestä peltipurkissa, jonka ilmanpaineesta tulee päänsärky.

Mutta se palkinto on perilläolo, vieraassa kaupungissa, jossa kaikki on uutta ja ihmeellistä. Sen takia kärsii matkan vaivatkin mielellään.

Tai kärsi, lopetin matkustamisen kun tajusin sen ilmastovaikutukset. Ja erinomaisesti pärjään kotonakin, eihän matkailu mikään pakko tai välttämättömyys ole kenellekään. 

Niin kuin jo kirjoitinkin, että en pahoita mieltäni siitä tai ota toisten intoa matkustella henkilökohtaisena loukkkauksena. Minua ainoastaan ärsyttää se, että ihmisten mielestä elämässä ei ole kunnolla sisältöä, jos ei matkustele.

Niin tämä kyllä riippuu aika pitkälti ihmisestä. Minä olen sellainen, että jos en ole vähään aikaan päässyt matkustelemaan, niin tuntuu tosiaan että mun elämästä puuttuu jotain hyvin olennaista. Kyllä koitan sitä sisältöä löytää tietysti muistakin asioista kuten ystävistä, luonnossa liikkumisesta, meditoinnista, harrastuksista jne. Minä en myös yhtään ole talvi-ihminen niin mulle se matkailu on tosiaan henkireikä kun pääsee pakenemaan sitä kylmää säätä ja pimeyttä.

Koska minä en niin ei kukaan muukaan