Lue keskustelun säännöt.
Te joiden perhe asui omakotitalossa kun olit lapsi; kaipasitko koskaan asumaan kerrostaloon?
Kommentit (15)
Kyllä.
Ja erityisesti kaipasin naapureita. Olisin halunnut asua kaupungissa tai edes keskustassa tai lähiössä.
Aikuisena olen kokeillut rivitaloasumista mutta sieltä muutin takaisin kerroTaloon kun en voinut sietää pihaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todellakin. Tutuilla oli kerrostalossa amme ja sellainen olisi ollut hieno. Lisäksi lämmintä vettä tuli kerrostaloissa joka päivä. Yläasteella kerrostaloissa asuvat coolit kovikset nauroivat, että me 2 km keskustasta omakotitaloalueella asuvat ovat maalaisia, jotka haisevat navetalta. Eli kerrostaloissa asuminen oli mielestäni hienoa, omakotitalot olivat tylsiä.
Nykyisin se taitaa olla vähän toisin päin. Tosin muutos on tapahtumassa 70-luvun tapaan.
En. Kerrostalot olivat outoa ja niiden rappukäytävissä oli kummallinen haju.
Kuka hölmö haluaa kerrostaloon. Ei mitään voi tehdä. Eikä omaa rauhaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole oikea vastaamaan, mutta sanopa kuitenkin. Olen asunut koko lapsuuden kerrostalossa ja haaveillut omakotitalossa. Nyt asun omakotitalossa ja vaikka tässä on puolensa niin ei tunnu kodilta. Tuntuu kummalliselta asua maantasolla, ei kuulu mitään muuta ääniä kun kodinkoneiden hurina ja talvella lumityöt todella ottaa päähän. Lapsuudessa kerrostalossa kaikki tunsi kaikki, kyseli kuulumisia, auttoi, oli muita lapsia jne.
Joo, olin ihan älyttömän kateellinen kun kaksi luokkakaveriani asui kerrostalossa samassa rapussa ja voivat mennä toisilleen kylään ihan sukkasillaan :-o
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten olisin osannut kaivata semmoista mitä en ole kuunaan kokenut?
Mutta kaverilla käydessäni tunsin kerrostalon jotenkin ahtaaksi, ei yksityisyyttä tai omaa tilaa. Saattoi myös olla, että heillä oli pieni asunto.
En. Tykkään ulkoilla ja tykkäsin lapsenakin. Oli kivaa kun oli oma piha. Lapsena kyllä tykkäsin käydä kerrostalossa asuvien sukulaisten luona, koska mielestäni hissiä oli hauska käyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. Inhotti kerrostaloalueet, kun talot oli vieri vieressä, pihalla hälinää ja asunnot pieniä. Asuin lapsuuden maalla.
Joo kaipasin. Asuin vielä maalla omakotitalossa ja naapurit oli kaukana eikä lähinaapureissa asunut samanikäisiä lapsia. Luin Tiina-kirjoja ja kadehdin Tiinaa, joka asui kerrostalossa ja kavereita löytyi samasta talosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omakotitalossa oon kasvanut ja muistan kun ensikerran menin kerrostaloon käymään setäni luona. Kaksio tuntui hirveän pieneltä ja ihmettelin, mitä ihmiset tekevät niissä. Siis miten saavat ajan kulumaan, kun ei ole pihatöitä ja tilaa nikkaroida tai askarrella (meillä kotona oli tilaa ja sitä myös käytettiin). Nyt asun rivarikaksiossa, enkä ole tuntenut oloani kotoisaksi 11 vuoteen. Omakotitalo hakusessa, mietimme oman rakentamistakin.
Kyllä. Ne liukumäet ja keinut, hissit. Mahtavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsena asuin vanhassa omakotitalon rötiskössä ja ihailin kerrostaloasumista. Ajattelin, että ne asunnot on aina siistejä, kauniita, lämpimiä ja mukavia. Ja niissä on sisävessat ja kylpyammeet, hanasta tulee niin kuumaa kuin kylmääkin vettä ja parveke oli jännittävä juttu. Tuntui saavuttamattomalta unelmalta. Kadehdin kerrostaloissa asuvia koulutovereitani.
Keskustaan rakennettiin hienon näköisiä uusia kerrostaloja, ja niihin meni asumaan hyvätuloisia opettajia ja insinöörejä ja pankinjohtajia ym.
Nyt, kymmenien vuosien kuluttua ne asunnot on tyhjentyneet niistä "hienoista" ihmisistä. Lapseni vuokrasi yhden asunnon niistä taloista ja pääsin siis näkemään, millainen se asunto oli sisältä. Pieniä sokkeloisia huoneita, vessa niin pieni että vaikea mahtua edes istumaan, kaikki lastulevyä ja muovia. Asunto oli alkuperäiskunnossa, paikat repsotti. mutta näki kyllä, että ei se nyt niin häävi ollut uutenakaan. Sitä kylpyammettakaan ei ollut, oli vain pieni verholla eristetty suihkutila.
Kaikissa kerrostaloasunnoissa, joissa olen käynyt, on sama vika eli parvekkeen ovesta käy veto. Vanhemmat muutti aikanaan sitten lähes uuteen kerrostaloasuntoon, ja ne huoneet oli kylmät ja vetoiset. Kaikki äänet rappukäytävästä kuului sisälle.
Asuin itse kerrostalossa nuorempana, siinä ei ilmastointi toiminut yhtään. Ikkunat oli aina huurussa ja kylpyhuone oli aina pyyhittävä oikein pyyhkeellä kuivaksi suihkun jälkeen seiniä myöten, muuten se oli märkä vielä aamullakin. Noihin aikoihin minulla oli jatkuvia angiinoita ja poskiontelotulehduksia.
Kun muutettiin omakotitaloon, nuo vaivat katosi.
En yhtään ihannoi kerrostaloasumista, vielä vähemmän rivareita, koska en halua olla niin tiiviissä tekemisissä naapureitten kanssa.
Omakotitalo on ihana. Kunhan se ei ole sellainen röttelö, missä penskana asuin. Mutta ei kai semmoisissa enää kukaan nykypäivinä asukaan.
En. Kerrostalossa asuminen on aina tuntunut vieraalta.