Istun metsässä kivellä ja itken.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on traumaperäinen stressihäiriö ja krooninen masennus ja en pääse siksi elämässä eteenpäin. Soitin jo keskiviikkona psykiatrille ja pidimme etävastaanoton. Ei myöntänyt lausuntoa, koska tarvitsee odottaa vielä 3kk jonka jälkeen uusi vastaanotto ja sitten tulee lausunto. Sen jälkeen pääsen vasta etsimään terapeuttia Kelan kautta. Ilman korvausta ei ole varaa käydä koska en pärjää töissä tällä hetkellä. En tiedä miten selviän tämän 3kk.. Pelkään että mieskin lähtee koska ei jaksa minua. Olen riesa koko perheelle. Kasa ongelmia ja traumoja. Ja juu olen yliherkkä ihminen, kiva kylläkin kaikille ja sydämellinen. Siksi mieskin varmaan vielä jaksaa... kiitos viesteistä. Auttoi tämäkin jo. :-) Ap

Kyllä kaikki järjestyy. Ota voimia siitä mihin uskot. Mä olen kristitty ja pahassa kriisissä sain apua kun katselin TV7 ohjelmia ja löysin uskon ja huomasin, että jokaiselle on paikkansa tässä maailmassa. Mutta jos et usko jumalaan niin usko itseesi ja siihen ,että olet hyvä ihminen ja tilanne on kohta toinen. Ota voimasi sieltä, mistä niitä eniten saat. Olet tärkeä ja rakas! Vuoden päästä kaikki on hyvin ihan varmasti kun vaan työstät ongelmaasi ja saat siihen avun. Maailmassa on oikeasti paljon hyviäkin ihmisiä ja sua ymmärretään.  Ei ole mitään hätää<3

Kuulostat kovin surulliselta. Olen pahoillani puolestasi ja toivon että voit pian paremmin. Haleja <3

Vierailija kirjoitti:

Minulla on traumaperäinen stressihäiriö ja krooninen masennus ja en pääse siksi elämässä eteenpäin. Soitin jo keskiviikkona psykiatrille ja pidimme etävastaanoton. Ei myöntänyt lausuntoa, koska tarvitsee odottaa vielä 3kk jonka jälkeen uusi vastaanotto ja sitten tulee lausunto. Sen jälkeen pääsen vasta etsimään terapeuttia Kelan kautta. Ilman korvausta ei ole varaa käydä koska en pärjää töissä tällä hetkellä. En tiedä miten selviän tämän 3kk.. Pelkään että mieskin lähtee koska ei jaksa minua. Olen riesa koko perheelle. Kasa ongelmia ja traumoja. Ja juu olen yliherkkä ihminen, kiva kylläkin kaikille ja sydämellinen. Siksi mieskin varmaan vielä jaksaa... kiitos viesteistä. Auttoi tämäkin jo. :-) Ap

En tiedä auttaako tällainen järkeily sinua, ehkä ei, mutta kirjoitan silti kun itseäni on joskus auttanut. Kun iskee oikein kamala olo ja mielessä pyörii ajatukset siitä kuinka on vaivaksi läheisilleen, niin ne ajatukset mitä silloin tulevat eivät ole "todellisia". Vaikka ne todelliselta tuntuvatkin siinä hetkessä, niin ne ovat vähän kuin virhe aivoissa joka johtuu masennuksen ja trauman aiheuttamista ongelmista aivokemioissa. Ja ne ajatukset menevät myös ohi sitten kun mielen ongelmat ovat joskus paremmalla tolalla. 

Ehkä olet ihminen jota ei tällaiset järkeilyt lohduta, mutta halusin silti sanoa koska ehkä jollekin on apua :)

Vierailija kirjoitti:

Minulla on traumaperäinen stressihäiriö ja krooninen masennus ja en pääse siksi elämässä eteenpäin. Soitin jo keskiviikkona psykiatrille ja pidimme etävastaanoton. Ei myöntänyt lausuntoa, koska tarvitsee odottaa vielä 3kk jonka jälkeen uusi vastaanotto ja sitten tulee lausunto. Sen jälkeen pääsen vasta etsimään terapeuttia Kelan kautta. Ilman korvausta ei ole varaa käydä koska en pärjää töissä tällä hetkellä. En tiedä miten selviän tämän 3kk.. Pelkään että mieskin lähtee koska ei jaksa minua. Olen riesa koko perheelle. Kasa ongelmia ja traumoja. Ja juu olen yliherkkä ihminen, kiva kylläkin kaikille ja sydämellinen. Siksi mieskin varmaan vielä jaksaa... kiitos viesteistä. Auttoi tämäkin jo. :-) Ap

Pidän sinua hetken kädestä kiinni noin kuvaannollisesti, siinähän sinä olet, sinulle on tulossa vielä hyviä päiviä elämääsi.

Jos sinulla on halu parantua, olet päässyt jo ottamaan ensimmäisen askeleen kohti paranemista.

Mutta se on masennuksessa hyvin tyypillinen oire, että ei usko voivansa parantua.

Minulla on dissosiaatiohäiriö, joka johtuu traumaattisista tapahtumista. Minua on auttanut paljon se, että muistuttelen itseäni siitä, että ne ihmiset, jotka aiheuttivat minulle sen trauman, eivät ole enää mukana elämässäni. Ja ne ihmiset, joiden kanssa nyt elän, rakastavat minua oikeasti, vaikka eivät sitä joka päivä selvin sanoin tai teoin ilmaisekaan.

Tule pois sieltä, ettei käärme purase jalasta.

Peikko tulee ja pumppaa sua.

Minä istun kylmässä saunassa. Ole kiltti, pysy täällä maailmassa minun kanssani, tarvitsen sinunlaisiasi.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on dissosiaatiohäiriö, joka johtuu traumaattisista tapahtumista. Minua on auttanut paljon se, että muistuttelen itseäni siitä, että ne ihmiset, jotka aiheuttivat minulle sen trauman, eivät ole enää mukana elämässäni. Ja ne ihmiset, joiden kanssa nyt elän, rakastavat minua oikeasti, vaikka eivät sitä joka päivä selvin sanoin tai teoin ilmaisekaan.

Tässä on viisas kirjoitus.

Keskittyminen tähän hetkeen. Menneisyyttä ei voi muuttaa eikä siihen kuuluvat asiat/ihmiset ole riesanasi enää ainakaan samalla tavalla.

Hengitä syvään ja katsele ympärillesi.

Olet täysin turvassa.

Meidän tarina... Tutustuin ystävääni, kun hänen pieni poikansa oli viiden. Meistä tuli nopeasti hyvät ystävät ja olin vuosia mukana pojan elämässä. Poika rakasti lennättää kirjavaa leijaansa ja juoksi kesäisin perhoshaavin kanssa niityllä. Kaikki oli niin hyvin... Koulussa pojalla sujui hienosti, hän rakasti tarinoita Etelämantereesta ja kaukaisten saarten eläimistä. Muistan kuin eilisen päivän sen alkusyksyisen päivän kauan sitten, kun ystäväni uskoutui minulle suuren salaisuuden: Poika oli kertonut haaveilevansa omasta tyttöystävästä, jonka kanssa lähteä vaellukselle ja isona reilaamaan. Ne sanat saivat minut hymyilemään sisäisesti... Pojasta saisi joku mukava tyttö vielä ihanan poikaystävän! Vuosia kului ja pojan lukio alkoi, yläasteella hän oli vielä saanut seurata sivusta kuinka pärinäpojat kyyditsivät kylän tyttöjä. Lukion alku ei tuonut iloa elämään, pojasta tuli hiljainen ja varautunut. Hän opiskeli edelleen historiaa loistavin arvosanoin, mutta entinen, iloisempi poika oli kadonnut. Olimme huolissamme... Laitoimme toiveen armeija vuoden ja opiskelemaan lähdön auttavan, kenties poika tarvitsisi vain maiseman vaihdosta. Poika pääsikin opiskelemaan poliittista historiaa, mutta palattuaan kesäksi kotiin ensimmäisen opiskelu vuoden jälkeen, seurasi romahdus... Nyt tuo ennen niin iloinen poika on elänyt jo vuosia vuoteen omana. Niin se elämä voi muuttua...

Vierailija kirjoitti:

Minulla on dissosiaatiohäiriö, joka johtuu traumaattisista tapahtumista. Minua on auttanut paljon se, että muistuttelen itseäni siitä, että ne ihmiset, jotka aiheuttivat minulle sen trauman, eivät ole enää mukana elämässäni. Ja ne ihmiset, joiden kanssa nyt elän, rakastavat minua oikeasti, vaikka eivät sitä joka päivä selvin sanoin tai teoin ilmaisekaan.

Mikään toisen ihmisen aiheuttama paha asia ei ole oma vika, vaan sen pahan tekijän. Moni syyllistää itsensä, kun tulee esimerkiksi pahoinpidellyksi. Vika on tekijän on sisällä.

Taka katsoi Ismoa olkansa yli vienosti "nussi mua takaapäin"

Vierailija kirjoitti:

Otsikkoon ei tule pistettä.

Tuliko tuosta hyvä mieli opelle ? Katkesiko verisuoni päästä ?

Jos sinulle tarjotaan apua esim. mielialalääkkeitä ota apu vastaan. Ihan kaikki mitä tarjotaan - puhun omasta kokemuksesta. Olin kaikkea mielialalääkitystä vastaan mutta sain huomata olleeni väärässä: pääsin lääkkeiden avulla takaisin tolpilleni. Kaikkea hyvää sinulle!

Jani ei ollut koskaan nähnyt noin kaunista naista Suomessa. Pelkästään Yuanin katseleminen sai Janin peniksen heräämään. Yuan levitti haaransa ja iski silmää Janille. Jani tunsi oudon lämpimän tunteen kulkevan lävitsensä laittaessaan kätensä Yuanin pillulle... Olenko rakastumassa?