Lue keskustelun säännöt.
Lapsettomat ystävät...
20.08.2006 |
Olin pitkästä aikaa istumassa iltaa tyttökavereiden kanssa, ja lapset tulivat puheeksi. Olen ainoa, noin 25-vuotiaasta kohtuullisen korkeasti koulutetuta porukastamme, jolla on lapsia ja minullakin vain tämä yksi esikoinen ja sen kyllä huomasi. Ihan nauratti kun kaverit päästi suustaan näitä:
- Meille ei kyllä PITKÄÄN aikaan tule lapsia, mä en halua luopua mun VAPAUDESTA (ja minä vieressä ihmettelin että jaa mikäs rangaistusvanki minä sitten olen)
ja toinen kaveri haukkui äitiä, jonka parikuukautinen vauva oli itkenyt bussissa:
- Siis se vauva itki koko matkan ja äiti _vaan_ hyssytteli! Ne olivat olleet ulkona koko päivän eikä se vauva ollut varmaan saanut _mitään_ ruokaa koko aikana! Kyllä kaikenalaisia äitejä nykyään näkee!
(jaa' a, niin pieni voi itkeä muustakin syystä kuin nälästä, ja mitäs sen äidin olisi pitänyt tehdä, nousta bussista vai ja kävellä kotiin sen itkevän vauvan kanssa?)
Kyllä lapsettomat, ne ei tiedä mitä ne menettävät =)
Kommentit (21)
Miten voit kehua itseäsi korkeasti koulutetuksi, jos et osaa alkeellisintakaan oikeinkirjoitusta?
Hah..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
välillä kyllä kuulee näitä ap:n kaverien kaltaisia " fiksuja" lapsettomien kommentteja.
Vierailija:
Kyllä lapsettomat, ne ei tiedä mitä ne menettävät =)
Vierailija:
Miten voit kehua itseäsi korkeasti koulutetuksi, jos et osaa alkeellisintakaan oikeinkirjoitusta?Hah..
Mielestäni hallitsen kyllä _alkeellisen_ oikeinkirjoituksen =)
Näppäilyvirheitäni en pääse korjaamaan, koska tällä foorumilla ei ole viestien muokkaustoimintoja. Kiva, että sait kokea ylemmyydentunnetta mokistani!
Ja miksi kirjoitin avauksen... Kai lähiinä pukeakseni sanoiksi ihmetykseni siitä, miten lapsettomat ystäväni eivät tunnu ymmärtävän äitiyttä... Tämähän on Aihe vapaa, saanen turista vaikka itsekseni, jos siltä tuntuu =)
t: ap
Taitaa olla lapsettomia paljon palstalla....
Aivan oikeassa ap oli, moni (ei saa yleistää) lapseton päästelee suustaan sammakoita kun ei kykene ymmärtämään lapsiperheen arkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on vahva perstuntuma siitä kuka oot ja onpa _kiva_ tietää, mitä mieltä olet meistä lapsettomista " ystävistäsi" ...
Tuo asenteesi näkyy kauas, vaikka kuinka esität ja... Ei kannata mielistellä seurassa jos oikeasti ajattelet noin!
Eivät lapsiperheetkään aina osaa olla päästelemättä sammakoita lapsettomille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyttökaveri ei millään ymmärtänyt kun en halunnut keskellä ihmisvilinää imettää kun olimme liikenteessä. Hän kun olisi halunnut samalla katsoa ohikulkevia ihmisiä.....
Kaveripariskunta aina jaksaa ihmetellä miten meillä ei muka ole aikaa tehdä heidän kanssa milloin mitäkin joka toinen päivä. Meillä kaksi pientä lasta, lemmikkejä, omakotitaloprojekti......heillä kerrostalokaksio ja asuvat kaksin....
Kertokaa lisää!
noita typeriä yleistyksiään... Et ole koulutettu, elät sossun varoilla, olet luuseri... Itsekin sain jokunen aikaa sitten paskaa niskaani tältä samalta arvoisalta henkilöltä. Heti alkoi määkymään koulutuksesta, haukkumaan sosiaalitapaukseksi, moittimaan kielenkäyttöäni... Kaikki asioita joita en millään lailla käsitellyt avauksessani. Ja että tämä kyseinen henkilö saa vettä myllyynsä lisää niin sanonpa nyt minäkin, Tämä tyyppi on LAPSETTOMUUDESTAAN KÄRSIVÄ LEHMÄ.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Tämä tyyppi on LAPSETTOMUUDESTAAN KÄRSIVÄ LEHMÄ.
En tosiaan kirjoittele täällä usein! Nyt oli vaan niin surkuhupaisa tämä ruikutus, et piti vastata! Ei, en kärsi lapsettomuudesta, olen akateeminen uraohjus, jolla kaksi pellavapäätä!
Kivat vaan sullekin;)
Ja jos tuntuu, ettei halua lasta rajoittamaan elämäänsä, mitä pahaa siinä on? Enemmänkin se on kypsä päätös, itseäni ärsyttää sellaiset vanhemmat, jotka tekevät lapsen ja yrittävät silti elää elämää samalla tavalla kuin ennen (lapsi jatkuvasti hoidossa yms.).
Itsellänikin on ystäväpiirissä paljon lapsettomia, ja keskusteluja asiasta tulee.. Moni asia vauva-arjessa on sitä tuntemattomille outo ja ihmeellisiä oletuksia tulee puolin ja toisin, mutta en tosiaankaan tule tänne haukkumaan näitä " tietämättömiä" ihmisiä vaan juttelemme näistä ihan hyvässä hengessä!
Vaikutat ap aika typerältä.
t. äiti itsekin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näinhän se on ja lisään vielä lapsettomat ovat parhaita lasten kasvattajia.
Minulle usean lapsen äidille vastikään vaahtosi just parinkympin ylittänyt lapseton naisihminen lastenhoidosta ja kasvatuksesta.
Eipä siinä voinut kuin naurahtaa.
Pienen vauvan vanhemmat kuvittelevat tietävänsä kaiken siitä millaista isompien lasten kasvattaminen on ja miten murkut laitetaan ojennukseen.
Niin se vaan menee. Jossain vaiheessa sen sitten tajuaa ettei oikeastaan tiedä paljonkaan.
Mutta kyllä lapsen takia joutuu luopumaan paljosta. Toisaalta myös saa paljon.
Mutta jos ei ole valmis luopumaan niin ei minun mielestä kannata lapsia hankkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huolimatta siitä, että meillä ei vielä ole lapsia. Sinkkuvoittoisessa kaveripiirissäni vuodentakainen naimisiinmenomme sai aikaan ihmetystä. Nimenomaan vapaudenriiston vuoksi... Lasta olemme yrittäneet 2,5 vuotta. Kukaan ystävistäni tuskin aavistaa, että elämäämme hallitsevat tällä hetkellä vauvankaipuu ja lapsettomuushoidot. Kun vauva sitten toivon mukaan joskus ilmoittaa tulostaan, tulee se olemaan ihmeen ja kummastuksen aihe. Ja ei siis sen vuoksi, että lapsi itsessään on ihme, vaan nimenomaan siksi, että he eivät voi käsittää, miten joku voi tehdä (tässä tapauksessa saada) lapsia, koska oma vapaus menee. Tässä iässä siis. Eli 23-vuotiaana.
" Syökö se ihan samaa ruokaa kuin muu perhe?" . Kyseessä oli 3 viikkoa vanha vauva! Joo, oli kyllä mies ja ihan tosissaan oli.
" Nythän sulla on aikaa leipoa ja ommella ihania vaatteita ja vaikka mitä. Vitsi ku mä en ikinä kerkee." Vauva vastasyntynyt ja ihan varmasti joo ei oo muuta tekemistä kuin leipominen ja ompelu!
" Ei meille ainakaan tuu vielä pitkään aikaan vauvaa. Kyllä mä ajattelin olla vielä jonkun aikaa töissä ja viettää vapaata." Nainen 34v. Joo siitä vaan, mut turha tulla mulle sitten vuosien päästä itkemään kun ei vauvaa ala kuulumaan.
" Eiks toi nyt saa tota penskaa hiljaseks. Vähän avuton tyyppi. Eihän tota kukaan jaksa kuunnella." Naispuolinen kaverini jonka kanssa olin kahvilla ostoskeskuksen kahvilassa ja siinä lähipöydässä oli äiti joka yritti hyssytellä pientä vauvaansa. Meinasin sanoa sille et luuleeko se et se vauvan itku on helppoa kuunneltavaa sille äidille ja et eiköhän se kaikkensa tee.
Onhan näitä vaikka kuinka paljon tullut kuultua mutta ei niitä kaikkia muista, onneks.
Silloinen ystävä kuultuaan että olin raskaana (pitkän yrittämisen jälkeen):
" Mitäh!!! Teille tulee vauva? Oliko se vahinko?"
Tekstiviesti aikana jolloin vauva ja minä olimme 4 kuukauden ajan heränneet öisin 20 minuutin välein:
" Moi, muistatko kuinka kivaa meillä ennen oli kun kävimme yhdessä leffassa ja muualla?"
Baareissa käymisestä:
" Mun mielestä lapsen saamisen ei tarvitse muuttaa mitään. Kyl sitä voi käydä joka paikassa ihan niinku ennenkin" .
.. kun aina (nykyään harvoin) kun nään lähimpiä ystäviäni illanvieton merkeissä alkaa sama renkutus:" Ei me tajuta kuin sä jaksat AINA vaan olla muksun kanssa himassa nyhjäämässä.. Eiks sust tunnu muka yhtään siltä et pilasit elämäs? Onneks meil ei viel oo lapsia.. Eikä varmaan koskaan tehäkkään!" ja sitten katsotaan säälivästi. He eivät TOSIAAN ymmärrä loukkaavansa tai sanovansa mitään sopimatonta, siksi en jaksa vetää hernettä nenään vaikka joskus tosiaan tuntuu pahalta. Eihän se rakas lapsi mikään riippakivi ole, vaan ihan omasta vapaasta tahdostani sen kanssa " nyhjään himassa päivästä toiseen" . Koita nyt siinä sitten päästä juhla tunnelmaan, kun oikein porukalla säälivät ja surkuttelevat heidän mielestään kurjaa elämääni.. No parikymppisiä vasta ollaan tosin, että eiköhän se muutu vielä ääni kellossa;)
Haluaisin sanoa, että eihän lapsettomat mitenkään voikaan ymmärtää täysin sitä lapsiperheiden elämää kun ei itse ole sitä vielä kokenut =) Koettakaa jaksaa ymmärtää! Olettehan itsekin olleet joskus lapsettomia ja varmasti jokunen sammakko on teiltäkin päässyt suusta =)
Se on ihan sama melkein asiassa kuin asiassa, esim. koirien kasvattajat saavat ihan varmasti vastailla (heidän mielestään) todella typeriin kysymyksiin mitkä ovat heille itselleen täysin itsestään selviä asioita. Tai talonrakentajilta varmasti monesti ihmetellään että miten se aika voi muka olla niin kortilla ja miksi se rakennusaika on niin stressaavaa. Eihän tätäkään kukaan tiedä, mitä se rakennusaika ihan oikeasti voi olla, ennenkuin on sen itse kokenut. Tai masennus! Masennustakin monesti vähätellään eikä ymmärretä miten joku ei saa vaan otettua itsestään niskasta kiinni.
Muistan kuinka ystäväni sai esikoisen vuonna 2002, soitin hänelle muuten vaan ja juttelin tietenkin omista baarikuvioistani jne. Lapsi itki taustalla (oli koliikki) ja jossain vaiheessa tiuskaisin ystävälleni eikö hän saa tukittua pennun suuta että _MINÄ_ voisin kertoa ongelmistani. Ystäväni loukkaantui ja lopetti puhelun, minä hämmästelin ystäväni itsekkyyttä kun ei jaksanut kuunnella murheitani.
Muutama vuosi myöhemmin sain itse esikoiseni. Tuo keskustelu on jäänyt mieleeni todella irvokkaana, en unohda sitä ikinä. Onneksi ystäväni on ihana ihminen ja nykyään lähinnä nauramme tuolle sekä muille mokilleni ja sammakoilleni jota päästelin suustani.
Elämäntilanteet ovat niin erilaisia! Itse olen opetellut uudelleen ymmärtämään sinkku/lapsettomia ystäviäni, eivät he pahaa tarkoita kun kommentoivat vaikkapa ulkonäköäni kun olen valvonut koko yön kipeän lapsen kanssa. Uskon ja toivon että hekin " valaistuvat" kun saavat oman lapsukaisen! Antaa jokaisen elää tavallaan, minua ei haittaa vaikka paras ystäväni saisi esikoisensa viimeisinä hedelmällisinä vuosinaan.
t. lapseton, av:lla vuodesta -01