Äitini ei tiedä, onko hänen eronsa isästäni ositettu. Mistä sen näkisi?

Hämmästelisin tosin isosti, jos erottelua ei olisi tehty, erinäisistä syistä. Minusta on ihan käsittämätöntä, että joku vanhempi eronnut nainen ei tuotakaan tiedä.

Ap

Tietääkö joku, miten erottelu menisi, jos sitä ei olisi vielä tehty? Katsottaisiinko siinä kuolinhetken omaisuuksia, vai mitä? Tämä on pelkkää spekulointia, äiti ei kuulemma haluaisi omaisuuden erottelua nytkään, jos sitä ei ole tehty. Vaikka on täysin varaton.

Ap

No, ei se automaattisesti sitä tarkoita, että sinne pääsee kuokkimaan. Osituspaperi pitäisi olla, mutta ei se niin suoraviivaista ole, että sitten saa sieltä rahaa. Useinhan katsotaan, että asia on niin vanha ja ei ole koko aikana vaatinut mitään, joten asiat on selvät.

Sen tietää ainoastaan siitä, onko äidilläsi tai isälläsi ositussopimusta. Ositusta ei normaalisti rekisteröidä mitenkään muuten. Tosin toisessa viestissäsi puhut erottelusta, joka on eri asia. Kumpaakohan nyt tarkoitat? Jos on avioehto, tehdään omaisuuden erottelu. Jos sitä ei ollut, tehdään ositus.

Tätä olen myös miettinyt. Toinen vanhempani on ollut aviossa ennen kuin avioitui toisen vanhempani kanssa. Avioerosta ei ole koskaan pihahtanut sanaakaan ja suuttuu jos asiasta puhutaan. Ei siis mitään tietoa osituksesta tai muustakaan. Lisäksi on siirtokarjalainen, eli mistä hitosta saan kaikki virkatodistukset eri paikkakunnilta joilla on asunut, niitä on paljon matkan varrella. En tiedä millä kaikilla paikkakunnilla on asunut. Kamala sotku.

Vierailija kirjoitti:

No, ei se automaattisesti sitä tarkoita, että sinne pääsee kuokkimaan. Osituspaperi pitäisi olla, mutta ei se niin suoraviivaista ole, että sitten saa sieltä rahaa. Useinhan katsotaan, että asia on niin vanha ja ei ole koko aikana vaatinut mitään, joten asiat on selvät.

Ei muuten pidä paikkaansa. Jos odotusta eronneelle vaimolle ei ole tehty, kuolinpesästä hänelle kuuluva osa NS. Puolet kuuluu hänelle. Se katsotaanko omaisuus mistä asti hänelle puoliksi kuuluvaksi onkin sitten toinen juttu.

Vierailija kirjoitti:

Tätä olen myös miettinyt. Toinen vanhempani on ollut aviossa ennen kuin avioitui toisen vanhempani kanssa. Avioerosta ei ole koskaan pihahtanut sanaakaan ja suuttuu jos asiasta puhutaan. Ei siis mitään tietoa osituksesta tai muustakaan. Lisäksi on siirtokarjalainen, eli mistä hitosta saan kaikki virkatodistukset eri paikkakunnilta joilla on asunut, niitä on paljon matkan varrella. En tiedä millä kaikilla paikkakunnilla on asunut. Kamala sotku.

Anna se sotku oikeusaputoimiston tehtäväksi, ja sen asiakkaaksi kaikkein pienituloisin perillinen pesän ilmoittajaksi.

Jos ero on tullut voimaan aikoja sitten, niin turha toivo päästä enää kuolinpesään kuokkimaan. Eri asia, jos on ollut molempien puolisoitten nimissä olevaa omaisuutta, jota ei ole jaettu.

Omistavatko vanhempasi jotain, jonka omistussuhteet piti eron jälkeen virallisesti muuttaa, esim. kiinteistön tai asunnon? Jos omistivat, niin sen omistussuhteiden muutoksen kirjaamisessa on todennäköisesti tarvinnut ositussopimusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä olen myös miettinyt. Toinen vanhempani on ollut aviossa ennen kuin avioitui toisen vanhempani kanssa. Avioerosta ei ole koskaan pihahtanut sanaakaan ja suuttuu jos asiasta puhutaan. Ei siis mitään tietoa osituksesta tai muustakaan. Lisäksi on siirtokarjalainen, eli mistä hitosta saan kaikki virkatodistukset eri paikkakunnilta joilla on asunut, niitä on paljon matkan varrella. En tiedä millä kaikilla paikkakunnilla on asunut. Kamala sotku.

Anna se sotku oikeusaputoimiston tehtäväksi, ja sen asiakkaaksi kaikkein pienituloisin perillinen pesän ilmoittajaksi.

Jos ero on tullut voimaan aikoja sitten, niin turha toivo päästä enää kuolinpesään kuokkimaan. Eri asia, jos on ollut molempien puolisoitten nimissä olevaa omaisuutta, jota ei ole jaettu.

Ero on tapahtunut 60-luvulla vuoden kestäneen liiton jälkeen, joten omaisuutta tuskin on paljon ollut. Olen ainoa rintaperillinen (tietääkseni), kun näistä asioista ei suostuta puhumaan vaikka ollaan jo toinen jalka haudassa.

Ositus tehdä siitä omaisuudesta, joka on ollut eron hetkellä. Jos siis tuolloin on ollut esim yhteinen talo, johon toinen on jäänyt niin talosta puolet kuuluu myös toiselle.

Rahavaroista ei dokumenttia taida vuosikymmenten takaa saada. Maapalstat ja kiinteistöt ym, joista on omistuskirja niin on sellaista omaisuutta, että ositus olisi tehtävä tai tulee hankaluuksia.

Vierailija kirjoitti:

Sen tietää ainoastaan siitä, onko äidilläsi tai isälläsi ositussopimusta. Ositusta ei normaalisti rekisteröidä mitenkään muuten. Tosin toisessa viestissäsi puhut erottelusta, joka on eri asia. Kumpaakohan nyt tarkoitat? Jos on avioehto, tehdään omaisuuden erottelu. Jos sitä ei ollut, tehdään ositus.

Avioehto taidettiin allekirjoittaa eroa ennen. Syistä, joita ei ole tässä oleellista mainita.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Omistavatko vanhempasi jotain, jonka omistussuhteet piti eron jälkeen virallisesti muuttaa, esim. kiinteistön tai asunnon? Jos omistivat, niin sen omistussuhteiden muutoksen kirjaamisessa on todennäköisesti tarvinnut ositussopimusta.

Eivät.

Vierailija kirjoitti:

Ositus tehdä siitä omaisuudesta, joka on ollut eron hetkellä. Jos siis tuolloin on ollut esim yhteinen talo, johon toinen on jäänyt niin talosta puolet kuuluu myös toiselle.

Rahavaroista ei dokumenttia taida vuosikymmenten takaa saada. Maapalstat ja kiinteistöt ym, joista on omistuskirja niin on sellaista omaisuutta, että ositus olisi tehtävä tai tulee hankaluuksia.

Ok, no erohetkellä ei ollut sitten mitään jaettavaa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Tätä olen myös miettinyt. Toinen vanhempani on ollut aviossa ennen kuin avioitui toisen vanhempani kanssa. Avioerosta ei ole koskaan pihahtanut sanaakaan ja suuttuu jos asiasta puhutaan. Ei siis mitään tietoa osituksesta tai muustakaan. Lisäksi on siirtokarjalainen, eli mistä hitosta saan kaikki virkatodistukset eri paikkakunnilta joilla on asunut, niitä on paljon matkan varrella. En tiedä millä kaikilla paikkakunnilla on asunut. Kamala sotku.

Rajan takaiset dokumetit saat Mikkelin maakunta-arkistosta. Kestää kuukausia että ne tulee eli kannattaa aloittaa niistä. Ja pyytäessä pitää tietää, millä paikkakunnalla asui kun lähtökäsky kävi.

Jos vanhemmillasi oli kaiken omaisuuden kattava avioehto, ei ositusta tarvinnut eikä voitukaan tehdä, ainoastaan omaisuuden erottelu, jossa kumpikin puoliso ottaa oman omaisuutensa. Avioehdot rekisteröidään, joten niistä löytyy tieto käräjäoikeudesta tai maistraatista (en muista, kummasta).

Mä en ihan ymmärrä miten voisi tulla kuokkimaan.

Esim omalla kohdalla asunto myytiin, pankissa tehtiin asuntokaupat, maksettiin yhteinen laina pois ja rahat jaettiin molempien tilille. Kaikki dokumentoituna pankin tositteissa.

Luulisi että tämä kaikki riittäisi todistamaan että jako on suoritettu?

Oli meillä paperi missä lueteltiin haarukat ja veitsetkin mutta se oli meidän välinen enkä tiedä onko tallessa. Jos haluaa jonkun vanhan lakanan niin mun puolesta:) Siinä mainittiin myös lasten tapaamisoikeudet joita isä ei sitten koskaan noudattanut

Vierailija kirjoitti:

Mä en ihan ymmärrä miten voisi tulla kuokkimaan.

Esim omalla kohdalla asunto myytiin, pankissa tehtiin asuntokaupat, maksettiin yhteinen laina pois ja rahat jaettiin molempien tilille. Kaikki dokumentoituna pankin tositteissa.

Luulisi että tämä kaikki riittäisi todistamaan että jako on suoritettu?

Oli meillä paperi missä lueteltiin haarukat ja veitsetkin mutta se oli meidän välinen enkä tiedä onko tallessa. Jos haluaa jonkun vanhan lakanan niin mun puolesta:) Siinä mainittiin myös lasten tapaamisoikeudet joita isä ei sitten koskaan noudattanut

Kannattaa etsiä se paperi,ä (ositussopimus), sillä se säästää paljon vaivaa perillisiltäsi siinä vaiheessa, kun sinä kuolet. Vaikka ei olisikaan vaaraa siitä, että exäsi yrittäisi tulla kuokkimaan, niin joka tapauksessa perunkirjoitusta hidastaa ja mutkistaa se, jos ei ole selviä papereita siitä, että ositus olisi tehty, vaan näitä papereita ja todisteita pitää ruveta hankkimaan.