Miltä tuntuu olla "ikisinkku"?

Tuntuu mun normaalielämältä. Lähes kaikki ihmiset ovat epäkiinnostavia suhdemielessä, joten ei oikein koskaan ole kiinnostanut väkisellä lähteä romansseja virittelemään.

Yhdestä kyllä kiinnostuin kymmenen vuotta sitten, mutta se ei toiminut lyhyttä tapailua pidemmälle. Nyt on toinen mietinnässä, saa nähdä onko vastapuolella kiinnostusta. Jos ei ole, niin kolmannen kohtaan sitten varmaan taas kymmenen vuoden päästä. Sinne asti elän vaan tätä elämääni ja keskityn kaikkeen ihan muuhun kuin parin miettimiseen.

Oikeastaan harmittaa vain muiden asenne.

Ikisinkku on useiden mielestä joko yksinkertainen, täysi nolla vetovoimaltaan, tai jotenkin muuten viallinen kappale.

Ei viitsi koko ajan huudella, että "OIS NIITÄ OTTAJIA KUULE OLLU!"

Vierailija kirjoitti:

Oikeastaan harmittaa vain muiden asenne.

Ikisinkku on useiden mielestä joko yksinkertainen, täysi nolla vetovoimaltaan, tai jotenkin muuten viallinen kappale.

Ei viitsi koko ajan huudella, että "OIS NIITÄ OTTAJIA KUULE OLLU!"

Mullakin ois ollut niitä ottajia mutta kaikkia heitä yhdistää se, että he ovat nollia vetovoimaltaan. Eipä sellaista oikein kehtaa omalla naamalla ääneen huudella. Pienempi häpeä olisi sekin jos kukaan ei olisi yrittänyt.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen ensimmäistä kertaa eläessäni sinkku ja ikää on 40 plus. Olen ollut nyt puoli vuotta yksin ja mä olen aivan hajalla. Olin parisuhteessakin hyvin yksinäinen ja nyt koronan takia todella yksinäinen. Antakaapa konkarit neuvoja miten tästä selvitään? 

Rakenna itsellesi oma elämä.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen ensimmäistä kertaa eläessäni sinkku ja ikää on 40 plus. Olen ollut nyt puoli vuotta yksin ja mä olen aivan hajalla. Olin parisuhteessakin hyvin yksinäinen ja nyt koronan takia todella yksinäinen. Antakaapa konkarit neuvoja miten tästä selvitään? 

Voihan se vaikeaa olla, kun olet noinkin pitkässä parisuhteen imussa ollut. Itsekin siihen imeydyin jo 4kk:n viritelmässä ja kesti 1-2kk päästä siitä pahimmasta eroahdistuksesta eroon. Jännä juttu miten sitä voi tulla niin riippuvaiseksi toisesta ihmisestä, liekö edes tervettäkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan hyvältä. Neutraalilta. Olen hyväksynyt sen asian, että olen loppuelämäni yksin. Deittailen ihan tahallani "sopimattomia" tyyppejä, ettei olisi sitä vaaraa, että ihastun tai vastapuoli ihastuu minuun.

N39

Osittain vähän harmittelen sitä, että menen "hukkaan". Kiva sporttinen kroppa, nätti naama, tykkään seksistä ja olisin vaimomateriaalia (kiltti ja sopuisa).

N39

Ajatella jos miehelläkin riittäisi se, että ei ole riidanhaluinen, käy salilla ja haluaa seksiä. 

95 % miehistä ei vaan kuulu tähän joukkoon, joten heittämällä riittää.

Eipä riitä.  Sopuisa luonne, sali ja seksi ei ole tarpeeksi naiselle, vaan alkavat ennen pitkää haastaa riitaa itse jos mies ei sitä tee.  Sali kääntyy tuolloin myös lyömäaseeksi (luuleks olevas jotenkin parempi vai häh??). Seksi voi kantaa oman aikansa, mutta ei ikuisesti.

Terv.  tuohon 5% kuuluva

Jos ei ole koskaan ollut parisuhteessa, ei asiaa mieti mitenkään. Itse en käytä itsestäni edes termiä "ikusinkku." Kuulostaa jotenkin vieraalta.

Vierailija kirjoitti:

Miltäkö tuntuu?

Se tuntuu monenlaiselta. Se tuntuu surulliselta, häpeälliseltä, toivottomalta, mukavalta, helpottavalta, oudolta, riittämättömältä, ahdistavalta ja tuhannelta muulta tunteelta. Olen yrittänyt saada itseni hyväksymään asian ja neljän vuosikymmenen "ikisinkkuuden" jälkeen olen jo melko hyvin sisäistänyt ajatuksen siitä, että tämä on pysyvä tila, mutta eihän se aina onnistu. Joskus on vain vaikeaa ja surullista, ja se on vain myös hyväksyttävä ja käsiteltävä. Pahinta kai tässä on, että en voi asiasta ja tilanteesta syyttää kuin itseäni. Se on raskasta ja katkeroittaa vaikka sitä ei haluaisikaan.

Niin, aina toisinaan iskee niitä sellaisia "oispa joku"-olotiloja ja ehkä jopa sortuu sitten yrittämäänkin. Sitten ajautuu tekemisiin jonkun ihmisen kanssa ja se alkaakin ahdistamaan ja kaipaa takaisin sinne yksinäisyyteen. Tämä kierre sitten ajoittain toistuu. Ainakin itselläni. Pitää ikäänkuin aina välillä käydä toteamassa, millainen vaiva ja ahdistus se parisuhde olikaan että voi olla taas hetken tyytyväisenä yksin.