Miten suunnittelitte perheenlisäyksen? Tiesittekö itsestään selvästi, että nyt hankitaan lapsi, vai oliko mietintää tai epäröintiä?

Minä olin aiemmin varma, että en halua lapsia. Mielen muuttumiseen meni pari vuotta aikaa. Raskauden alettua ja lapsen synnyttyä olin epäuskoinen, kun kaikki kävi niin äkkiä. Äitiyteen sopeutuminen vei aikaa, mutta sen jälkeen olen ollut ihan tyytyväinen kun uskalsin hankkia lapsia. Toisen lapsen kodalla ei mitään epäröintiä ollut.

Meille molemmille oli aina ollut selvää, että halutaan lapsia. Itse olisin ollut valmis jo aiemmin mutta puoliso halusi ensin vakaamman elämäntilanteen taloudellisesti ja kyllä taustalla oli myös se oma kasvaminen siihen, että on valmis vanhemmuuteen. Kun sitten puoliso näytti vihreää valoa, niin oli helppo siirtyä tuumasta toimeen. Yrittämisessä meni jonkin aikaa ja oman uran kannalta lapsi tuli vähän huonoon aikaan mutta sitä ei vielä siinä yrittämisvaiheessa tiennyt. Uskon kuitenkin, että uusia työmahdollisuuksia tulee myöhemminkin. 

Vaimo uhkaili erolla. Nyt on itseltä piuhat poikki kahden muksun jälkeen onneksi.

Ikä tuli vastaan. Oli vaihtoehdot nyt tai ei koskaan. Valittiin nyt. Ja en tekisi toisin.

Emme olisi menneet yhteen, jos kumpikaan olisi halunnut lapsia (tai toinen tarkemmin sanottuna lisää lapsia). Asia siis keskusteltiin heti suhteen alussa, jolloin minä olin 30v vapaaehtoisesti lapseton ja mies 42v kahden teinin isä. Tästä on nyt jo 20v ja kaikki yhdessä tekemämme isot päätökset ovat osoittautuneet oikeiksi. 

Valmistuimme, saimme työpaikat, menimme naimisiin ja rakensimme talon. Tämän jälkeen perheen perustaminen tuntui luonnolliselta seuraavalta askeleelta. Olen nyt raskaana ja esikoisemme syntyy syksyllä.