Lue keskustelun säännöt.
Paras ikäero esikoisen ja toisen lapsen välillä?
27.05.2021 |
On varmasti lapsi- ja perhekohtaista mutta mikä olisi mielestänne sellainen hyvä yleinen ikäero jos toivoo että toisen lapsen tulo menisi helposti ja lapsista iän puolesta tulisi vielä leikkikaverit?
Kommentit (27)
Vierailija kirjoitti:
Jos ajattelee, mikä lasten kannalta on paras, niin 1v paras. Tarpeet on lapsilla samanlaiset eikä esikoinen menetä äitiä uudelle vauvalle, kun molemmat mahtuvat syliin ja päivärytmi on vielä samankaltainen. Sisarukset kasvavat tiiviiksi tiimiksi, jotka tulevat toimeen kuin kaksoset. Ilman puhetaitoakin jo räkättivät toistensa jutuille ja iloitsivat toisistaan
Nyt ovat 18 ja 19 v , joilla toisensa elämässä tukena ja yhteinen historia juurina, bonuksena läheinen suhde.
Juu, oli rankkaa pari ekaa vuotta äidillä, mutta kyllä kannatti. Parasta mitä lapsilleni oon voinut rakkauteni lisäksi tarjota on toisensa.
Meillä oli kaksi vuotta ikäeroa, ja kyllä rankkaa oli äidin lisäksi isälläkin ja pitempään kuin pari vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nää on niin perhe/yksilö kohtaisia asioita. Tähän vaikuttaa perheen dynamiikka ja lasten temperamentti, miten osuvat yhteen.
Jonkun tutkimuksen joskus luin (löytynee jotenkin googlesta) että alle 3 v ikäero on terveydellinen riski koko perheelle. Mitä pienempi ikäero, sitä suurempi riski niin fyysisesti kun psyykkisesti. Ihmisen keho ei ole luotu synnyttämään lapsia pienillä ikäeroilla,silti tämä tuntuu olevan muotia tänä päivänä. Usein halutaan mahdollisimman pienet ikäerot.
Meidän lapsilla ikäeroa kaksi vuotta ja rankkaa oli ekat pari vuotta. Nykyään lapset ovat hyviä kavereita keskenään. Ikäeroa olisi minusta voinut olla enemmänkin. Itse ainakin kärsin kuopuksen syntymän jälkeen vaikeasta raudanpuute anemiasta. (varastorauta ei ollut täyttynyt vielä kunnolla ennen kun tulin toisen kerran raskaaksi) lapsellanikin oli oireinen raudanpuute. Odotan nyt kolmatta lastamme, esikoinen on 7 ja kuopus 5 ja nyt tuntuu helpolta, toki vauva vielä vatsassa :)
No en usko, että olisi mitenkään terveydellinen riski saada alle kolmen vuoden päästä toinen lapsi! :D Vuoden uskon hyvin, puoliyoista vuottakin, mutta siinäpä se onkin. Jos mamma on terve, niin kyllä hön jaksaa oikein hyvin lapsiarkea.
En minäkään usko. En edes sen riskeisin, että tekee lapset 1,5 v ikäerolla. Siis jos 2 lasta hankkii. Eri asia näillä jotka hankkii paljon lapsia ja on joka vuosi raskaana.
Vuoden välein niin pitkään kun on täys kymppi kasassa
Meillä on 1v 4kk ja oli kyllä tosi hyvä. Toki esikoinenkin oli täysin hoidettavissa vielä, mutta ei syntynyt minkään pahimman uhmaiän aikaan yms. Pieninä leikkivät todella paljon yhdessä. Välillä heitä luultiinkin kaksosiksi.
Vierailija kirjoitti:
Nää on niin perhe/yksilö kohtaisia asioita. Tähän vaikuttaa perheen dynamiikka ja lasten temperamentti, miten osuvat yhteen.
Jonkun tutkimuksen joskus luin (löytynee jotenkin googlesta) että alle 3 v ikäero on terveydellinen riski koko perheelle. Mitä pienempi ikäero, sitä suurempi riski niin fyysisesti kun psyykkisesti. Ihmisen keho ei ole luotu synnyttämään lapsia pienillä ikäeroilla,silti tämä tuntuu olevan muotia tänä päivänä. Usein halutaan mahdollisimman pienet ikäerot.
Meidän lapsilla ikäeroa kaksi vuotta ja rankkaa oli ekat pari vuotta. Nykyään lapset ovat hyviä kavereita keskenään. Ikäeroa olisi minusta voinut olla enemmänkin. Itse ainakin kärsin kuopuksen syntymän jälkeen vaikeasta raudanpuute anemiasta. (varastorauta ei ollut täyttynyt vielä kunnolla ennen kun tulin toisen kerran raskaaksi) lapsellanikin oli oireinen raudanpuute. Odotan nyt kolmatta lastamme, esikoinen on 7 ja kuopus 5 ja nyt tuntuu helpolta, toki vauva vielä vatsassa :)
Mulla on lapset samanlaisella ikäerolla kuin sulla. Kaduttaa, etten hankkinut kolmatta jo vähän aiemmin. Lapset ovat nyt niin eri elämänvaiheessa, että se tekee tästä raskasta. Eka ja toka menivät vähän kuin pakettina, esim. uimataito, pyöräily ja lukeminen on nyt jokseenkin hanskassa. Kolmosen kanssa joutuu odottamaan vielä monta vuotta ennen kuin saa taas kaivaa apupyörät esiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä siskon kanssa melkein 7v ikäeroa, mutta olimme silti läheisiä. Välillä en huomannut ikäeroa juuri lainkaan, kun niin paljon nauroimme samoille asioille ja hän osasi aina hyvin keskustella myös. Tuntui usein, että olisi vain muutama vuosi ikäeroa. Todella tykkäsin viettää aikaa hänen kanssaan, auttaa ja opettaa kaikkea uutta. Vietin enemmän vapaa-aikaa hänen kanssaan kuin kenenkään muun hänen syntymästään siihen asti kunnes 19v muutin pois kotoa.
Nyt aikuisina olemme aika etäisiä, joskus harvoin laitamme viestiä ja tapaamme pari kertaa vuodessa.