Missä vaiheessa elämää nukkumaanmenosta tuli päivän paras hetki?

Kun hankki lapsia

Kun meni opiskelujen jälkeen töihin.

Voisin herätä nykyisin kymmeneltä ja olisin valmis nukahtamaan jo kahdelta. Ennen jaksoin sekä valvoa myöhään että herätä kukonlaulun aikaan.

Vierailija kirjoitti:

Kun hankki lapsia

Minulle nukkumaanmenosta ei tullut päivän paras hetki vielä silloin, kun lapset olivat ihan pieniä. Silloin saattoi jopa harmittaa koko nukkumaanmeno, kun tiesi, että ei saa nukkua, vaan kahden tunnin välein pitää nousta imettämään. Kun oli kolmen lapsen kanssa valvottu vauva-ajat ja sitten he rupesivatkin nukkumaan kokonaisia öitä, niin ai sitä nukkumaanmenon autuutta.

Kun aloitin rekkakuskin hommat. 

Siinä vaiheessa kun mies möllöttää sohvalla vieressä puhumatta mitään. Juttelun taso on teinin tasolla. Emmätiä, aha, jaa.

On tosiaan (pitkiä) päiviä, jolloin odottaa vain sitä hetkeä, kun pääsee omassa rauhassa sänkyyn. Näihin hankaliin päiviin liittyy lähes aina muita ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Siinä vaiheessa kun mies möllöttää sohvalla vieressä puhumatta mitään. Juttelun taso on teinin tasolla. Emmätiä, aha, jaa.

Huomaavatko miehet tekevänsä noin? Jos kiinnittää naiseensa noin vähän huomiota, ei voi tulla yllätyksenä, jos tämä lähtee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinä vaiheessa kun mies möllöttää sohvalla vieressä puhumatta mitään. Juttelun taso on teinin tasolla. Emmätiä, aha, jaa.

Huomaavatko miehet tekevänsä noin? Jos kiinnittää naiseensa noin vähän huomiota, ei voi tulla yllätyksenä, jos tämä lähtee.

Tuskin huomaavat. Mieluummin käytän aikani nukkumiseen kuin pohtivani, että missähän vaiheessa se puhetaito noin taantui.