Huoli tutusta lapsesta

Aiheutan varmaan p-myrskyn kun tämä voitaneen tulkita kotihoidon kritiikiksi. Mutta silläkin uhalla halusin avautua kun tutun kohta 4v lapsen kehitys herättää huolta. Uupuneella äidillä on kaksi pienempääkin enkä uskalla hänen kanssa ottaa puheeksi.. joka tapauksessa tällä koko elämänsä kotihoidossa olleella pian 4v:llä ei tunnu olevan oikein mitään leikkitaitoja. Vuorovaikutusta ikätovereiden kanssa ei ole lainkaan, en tiedä onko äidin tai lapsen valinta vai myös syrjäisen asuinpaikan syytä. Lapsi ei kuitenkaan osoita kiinnostusta toisiin lapsiin. Lapsella on spesifejä kiinnostuksenkohteita, jotka minun mielestäni nippa nappa pysyvät normaalin rajoissa. Puheen kehitys on viivästynyttä, sosiaalista puhetta on vähän (lähinnä havaintoja ympäristöstä tai muiden puheen toistoa). Lapsi on myös hyvin pienikasvuinen. Asia mitä mietin on, että onko huoleni jotenkin suhteetonta siksi että vertaan tätä lasta omaan, vuotta nuorempaan lapseeni joka meni varhain päivähoitoon. Toki oma lapseni on myös erilainen yksilö, mutta minusta on myös selvästi nähtävissä että päiväkoti on "sosiaalistanut" lastani eli tehnyt häntä enemmän muiden lasten (ja ihmisten) kaltaiseksi. Kun taas tämä kotihoidettu lapsi jota kuvailin on saanut kasvaa toistaiseksi ihan omaan suuntaansa, ilman että häntä on ohjattu mihinkään perinteiseen sosiaaliseen muottiin.

Onko joku muu täällä huomannut, että kotihoidetut lapset joilta puuttuu kontaktit ikätovereihin olisivat jotenkin erikoisen, poikkeavan oloisia, mutta kuitenkin kehittyisivät kouluikään mennessä ihan pärjääviksi yksilöiksi?