Hävettää olla toimeton eläkeläinen nelikymppisenä
Miten hyväksyä se, ettei minusta nyt työelämään ollut? Olen latvasta laho.
Kommentit (7)
Ihan oikein että hävettää jos pystyy töissä käymään. Jotain pystyy aina tekemään jos ei ihan vuodepotilas ole.
Tuohan on paras mahdollinen tilanne ryhtyä tekemään jonkinlaista vapaaehtoistyötä. Joku hyvää tekevä organisaatio saa tarvitsemaansa työvoimaa ja sinä saat pientä puuhaa jonka luulisi auttavan häpeään.
Vierailija kirjoitti:
Ihan oikein että hävettää jos pystyy töissä käymään. Jotain pystyy aina tekemään jos ei ihan vuodepotilas ole.
Mutta kun ei pysty. Kukaan ei halua mua työpaikalleen. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Tuohan on paras mahdollinen tilanne ryhtyä tekemään jonkinlaista vapaaehtoistyötä. Joku hyvää tekevä organisaatio saa tarvitsemaansa työvoimaa ja sinä saat pientä puuhaa jonka luulisi auttavan häpeään.
Kaikki työ yritykset ovat johtaneet kahta kauheampaan häpeään. Niin kävisi vapaaehtoistyössäkin.
Ette varmaan usko, mutta olen noin 45-vuotias vapaaherra. Jäin pois töistä pari vuotta sitten, koska urakehitys tyssäsi, motivaatio sammui ja rahaa on riittävästi loppuelämän tarpeisiin. Olin rahoitusalalla, joten osaan kyllä panna pääoman töihin. Ja kyllähän sitä enemmänkin saisi olla, mutta niin vain parilla miljoonalla elää ihan hyvää elämää; vaimokin käy töissä vaikkei olisi pakko.
Jonkin verran toki harrastuksen ja mielenkiinnon takia tulee konsultoitua, mutta ei näillä työmäärillä tienaa. Onneksi ei tarvitsekaan. Tukia en ole eläessäni (opintorahaa lukuun ottamatta) nostanut, vaikka varmaan saisin. Halveksin sellaista.
(Miten hyväksyä se, ettei minusta nyt työelämään ollut? Olen latvasta laho.)
Täällä samanmoinen myös... Musta ei oo mihinkään, mut ois voinu laittaa korona "rokotteen" testaajaksi,mut hälläpä tuollakaan enää väliä kun koko maailman kansat aiotaan rokottaa ennen testaamattomalla teknologiapiikillä.. Huh aika näyttää...
Minä olen työtön nelikymppinen. Välillä jossain kuntouttovassa muka töissä. Et siis erotu mitenkään meistä muista. Life sucks.