Lue keskustelun säännöt.
Olenko huono äiti kun odotan hetkeä että teinit muuttaa omilleen?
25.05.2021 |
Siinäpä se olikin.
On ne rakkaita, mutta arghs. Yksin noiden kanssa ja tuntuu että ne pyörittää ja tietävät kaikesta kaiken.
Aina ollaan haluamassa vaikka sun mitä mut pyykkejäänkään eivät saa viikattua tai astioitaan koneeseen. Kun käsken tekemään niin vastaus on "joo joo kohta, mee pois".
Se "kohta" ei oo ikinä.
Tabu ehkä, mut minä halluun että menevät ommiin kottiinsa sikailemaan.
Kommentit (21)
Sulla on täysi oikeus heittää kammotukset pihalle heti kun täyttävät 18 vuotta. Siihen loppuu elatusvelvollisuutesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä taas haluaisin lasteni asuvani luonani pitkään. Esikoinen muutti pois 18-vuotiaana. Nuoremmat asuu kotona.
Nyt vain tilanne on se, että itse suunnittelen muuttoa töiden perässä muualle. Lukiolaiset haluaa jäädä tänne lukioon. Täytyy suunnitella tämä homma.
Olet huino ja omituinen. Meillä ainakin keskustelut sujuvat teinien kanssa ihan hyvin jos eivät sujuisi, niin laittaisin ne sujumaan. Kaikki osaavat tehdä kyllä omat juttunsa käskemättäkin, siis tuollaiset vaatteiden viikkaamiset, astioiden laiton koneeseen, oman huoneen siivoukset jne. sillä ne asiat on pitänyt onnistua aina.
En ymmärrä miten jotkut mammat antavat lasten elää kuin pienet keisarit himassa ja sitten valitetaan, kun mitään ei tapahdu. No ei varmasti, kun ei ole pakko. Siitä saa syyttää vain itseään. Onneksiben tunne oikeastibyjtäön tuollaisia vanhempia, vaan kaikki teinieni kaveritkin ovat fiksuja ihania ja kohteliaita nuoria.
Tottakai tähän tulee joku märräämään, että "aina tänne tulee näitä täydellisiä vanhempia kehumaan", mutta onneksi on paljon vanhempia, joilla asiat pysyvät hanskassa.
Et ole. Odotuksista huolimatta, niiden kotoa muutto on ankeeta ja surullista. Mutta kaikella on aikansa ja onhan tää itsenäisyys taas ihanaa, vaikka vieläkin olen jatkuvasti tavoitettavissa.
Normaalia. Sekä lapset että vanhemmat kypsyvät, eiväthän lapset muuten koskaan lähtisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Halusin muuttaa 14 vuotiaana asuntoon lähelle vanhempaa, se ei käynyt silloin. Olisi ollut kaikille tilaa.
Vierailija kirjoitti:
Olet huino ja omituinen. Meillä ainakin keskustelut sujuvat teinien kanssa ihan hyvin jos eivät sujuisi, niin laittaisin ne sujumaan. Kaikki osaavat tehdä kyllä omat juttunsa käskemättäkin, siis tuollaiset vaatteiden viikkaamiset, astioiden laiton koneeseen, oman huoneen siivoukset jne. sillä ne asiat on pitänyt onnistua aina.
En ymmärrä miten jotkut mammat antavat lasten elää kuin pienet keisarit himassa ja sitten valitetaan, kun mitään ei tapahdu. No ei varmasti, kun ei ole pakko. Siitä saa syyttää vain itseään. Onneksiben tunne oikeastibyjtäön tuollaisia vanhempia, vaan kaikki teinieni kaveritkin ovat fiksuja ihania ja kohteliaita nuoria.
Tottakai tähän tulee joku märräämään, että "aina tänne tulee näitä täydellisiä vanhempia kehumaan", mutta onneksi on paljon vanhempia, joilla asiat pysyvät hanskassa.
Kuitenkin ihan normaaliin kehitykseen kuuluu myös, se että sulla on vähän mahdollisuuksia myös "ragee".
Ei se tarkoita, että vanhempi olisi huono. Se on turvallisen ympäristön mahdollisuus. Kaikki ei sitä tarvise, mutta suurin osa kyllä. Turvallisesa ympäristössä oikkuilu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä vanhin täyttää pian 20 vuotta ja hänellä ei ole kiirettä meidän vanhempien mielestä muuttaa pois kotoa. Meillä on täällä hyvin tilaa ja nuori on auttavainen ja nauravainen ihminen, joka tuo päivänpaistetta kotiin.
Keskimmäinen täyttää pian 18 vuotta ja hän pysyy kotonaan ainakin vielä lukion loppuun ja toivottavasti sen jälkeenkin viihtyy kotona, sillä me kaikki viihdymme hänen kanssaan hyvin.
Nuorimmalla on aikaa vielä olla kotona ja hän saa tulla kotiin vaikka armeijan jälkeenkin, jos haluaa.
Ihan normaalia. Samalta tuntui, kun omat lapset olivat teini-iässä.
Lohdutin itseäni, että se on murrosiän tarkoitus. Lapset irtaantuvat vanhemmista, ovat ärsyttäviä ja samalla vanhemmat alkavat irtautua lapsista.
Rakkaita ovat omat aikuiset lapset, välit hyvät ja aina odotan vierailulle, nyt kun ovat muuttaneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet huino ja omituinen. Meillä ainakin keskustelut sujuvat teinien kanssa ihan hyvin jos eivät sujuisi, niin laittaisin ne sujumaan. Kaikki osaavat tehdä kyllä omat juttunsa käskemättäkin, siis tuollaiset vaatteiden viikkaamiset, astioiden laiton koneeseen, oman huoneen siivoukset jne. sillä ne asiat on pitänyt onnistua aina.
En ymmärrä miten jotkut mammat antavat lasten elää kuin pienet keisarit himassa ja sitten valitetaan, kun mitään ei tapahdu. No ei varmasti, kun ei ole pakko. Siitä saa syyttää vain itseään. Onneksiben tunne oikeastibyjtäön tuollaisia vanhempia, vaan kaikki teinieni kaveritkin ovat fiksuja ihania ja kohteliaita nuoria.
Tottakai tähän tulee joku märräämään, että "aina tänne tulee näitä täydellisiä vanhempia kehumaan", mutta onneksi on paljon vanhempia, joilla asiat pysyvät hanskassa.
Kuitenkin ihan normaaliin kehitykseen kuuluu myös, se että sulla on vähän mahdollisuuksia myös "ragee".
Ei se tarkoita, että vanhempi olisi huono. Se on turvallisen ympäristön mahdollisuus. Kaikki ei sitä tarvise, mutta suurin osa kyllä. Turvallisesa ympäristössä oikkuilu.
Vanha virsi, keksi jotain uutta.
Jos ap on passannut pentunsa löysiksi vätyksiksi, jotka vain väistelevät helppoja hommia, niin huonolta näyttää. Omapahan on vikansa ja jokaisella on ristinsä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä vanhin täyttää pian 20 vuotta ja hänellä ei ole kiirettä meidän vanhempien mielestä muuttaa pois kotoa. Meillä on täällä hyvin tilaa ja nuori on auttavainen ja nauravainen ihminen, joka tuo päivänpaistetta kotiin.
Keskimmäinen täyttää pian 18 vuotta ja hän pysyy kotonaan ainakin vielä lukion loppuun ja toivottavasti sen jälkeenkin viihtyy kotona, sillä me kaikki viihdymme hänen kanssaan hyvin.
Nuorimmalla on aikaa vielä olla kotona ja hän saa tulla kotiin vaikka armeijan jälkeenkin, jos haluaa.
Teette aikuisille lapsillenne pelkkää vahinkoa paapomalla heitä kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä ei lapseni kotoa muutto ollut surullista. Tiesin, että se kuuluu normaaliin elämän kulkuun ja olen siihen itseäni kasvattanut. Olemme eläneet aina kaksin, koska lapseni isä kuoli ennen kuin hän syntyi.
meillä on rytissyt ja paukkunut, mutta hyvät välit pysyneet aina ryskeistä huolimatta. Ja näemme todella paljon yhä. Myös lapseni avovaimosta on tullut minulle todella tärkeä ihminen. NÄin siis perheemme on vain kasvanut <3
Vierailija kirjoitti:
Olet huino ja omituinen. Meillä ainakin keskustelut sujuvat teinien kanssa ihan hyvin jos eivät sujuisi, niin laittaisin ne sujumaan. Kaikki osaavat tehdä kyllä omat juttunsa käskemättäkin, siis tuollaiset vaatteiden viikkaamiset, astioiden laiton koneeseen, oman huoneen siivoukset jne. sillä ne asiat on pitänyt onnistua aina.
En ymmärrä miten jotkut mammat antavat lasten elää kuin pienet keisarit himassa ja sitten valitetaan, kun mitään ei tapahdu. No ei varmasti, kun ei ole pakko. Siitä saa syyttää vain itseään. Onneksiben tunne oikeastibyjtäön tuollaisia vanhempia, vaan kaikki teinieni kaveritkin ovat fiksuja ihania ja kohteliaita nuoria.
Tottakai tähän tulee joku märräämään, että "aina tänne tulee näitä täydellisiä vanhempia kehumaan", mutta onneksi on paljon vanhempia, joilla asiat pysyvät hanskassa.
Täydellinen äiti ei näytä olevan kovin etevä kirjoittamaan, eikä tekniikkakaan taida olla hallussa. Opettele oikolukemaan tekstisi ennen julkaisemista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap vielä tässä. Kyse ei ole rajoista tai etteikö oltais lapsiamme kasvatettu alusta asti tekemään.
Kyse on siitä että itelläni nyt avuton olo ku niitä ei huvitakaan.
Ja kyllä, oon nyt lukioteinille yrittäny tehä kotielämän helpoks ku sillä stressiä muutenki. Löin vaan omaan nilkkaani tässä.
Vierailija kirjoitti:
Ap vielä tässä. Kyse ei ole rajoista tai etteikö oltais lapsiamme kasvatettu alusta asti tekemään.
Kyse on siitä että itelläni nyt avuton olo ku niitä ei huvitakaan.
Ja kyllä, oon nyt lukioteinille yrittäny tehä kotielämän helpoks ku sillä stressiä muutenki. Löin vaan omaan nilkkaani tässä.
Mä en ainakaan edes epäillyt. On ihan normaalia välillä rypeä ja miettiä. Se osoittaa sitä, että on valmis kyseenalaistamaan omia tapojaan . Eikä se tarkoita kuitenkaan , että tavat olisi huonoja.
Vierailija kirjoitti:
Ap vielä tässä. Kyse ei ole rajoista tai etteikö oltais lapsiamme kasvatettu alusta asti tekemään.
Kyse on siitä että itelläni nyt avuton olo ku niitä ei huvitakaan.
Ja kyllä, oon nyt lukioteinille yrittäny tehä kotielämän helpoks ku sillä stressiä muutenki. Löin vaan omaan nilkkaani tässä.
Asiat muuttuu kun teinit kehittyy. Siisteydestä voi jäkättää mutta parempi sietää lievää epäsiisteyttä kuin raivota jatkuvasti. Tärkeintä pitää kontakti nuoriin, olla aidosti kiinnostunut heistä, tulevat kyllä vastaan jos huomaavat sinulle tärkeät jutut (ei kai kuitenkaan siisteys se kaikkein tärkein?). Ja oppivat elämään siististi, vaikka kotona oma huone olisi totaalikaaos, se oma kämppä saattaa olla ihmeellisen siisti. Aivot kasvaa ja kehittyy vielä pitkään ja laiskoista teineistä kehittyy hillittömän kivoja ja rakkaita nuoria aikuisia. Näin meillä.
Siinä vaiheessa nuoren on hyvä muuttaa pois kotoa, kun sekä nuori että vanhemmat ovat kypsyneitä tilanteeseen. Jos muuttopäivänä kaikilla on hymy herkässä, niin ajoitus on just.
Vierailija kirjoitti:
Siinä vaiheessa nuoren on hyvä muuttaa pois kotoa, kun sekä nuori että vanhemmat ovat kypsyneitä tilanteeseen. Jos muuttopäivänä kaikilla on hymy herkässä, niin ajoitus on just.
Olipas hienosti sanottu. Kiitos tästä .
13
Nuorin sai juuri tänään tiedon opiskelupaikasta, eli muutto edessä viimeistään syksyllä. Tänä keväänä ekaa kertaa rupesin odottamaan tilannetta että viimeinenkin lähtee kotoa. Rakkaita kaikki kolme lasta ja ihana kun kotoa pois muuttaneet pitävät tiiviisti yhteyttä, mutta kyllä odotan jo sitäkin että saa taas elää ihan kahdestaan miehen kanssa.
No et. On ihan luonnollista haaveilla helpommasta ajasta. Ei se sulje sitä pois, että rakastaa lapsiaan ja pystyy elämään myös tämän hetken.
mutta kannattaa kyllä säilyttää niihin sikailijoihinkin keskusteluyhteys ja hyvät välit vaikka ne nyt angstaakin. Ne on muutaman vuoden päästä tosi hyvää seuraa taas.