Milloin manipulointi on sallittua?
Yleensähän manipuloinniksi ajatellaan tilannetta, missä toiseen pyritään vaikuttamaan niin, että hän toimisi manipuloijan mielen mukaan.
Sitten kuitenkin on myös sanottu, että lasten kasvattaminen on eräänlaista manipulointia. Tarkoituksenahan usein on saada lapsi toimimaan vanhempien toiveen mukaisesti ilman, että lapsi huomaa, että häntä on manipuloitu.
Mitä muita tilanteita voisi olla, missä manipuloiminen onkin ihan hyvä asia eli manipuloiminen on ikäänkuin sallittua?
Kommentit (4)
Mielenterveysongelmien hoito on myös eräänlaista manipulointia. Siinähän asiakas haluaisi pitää kiinni tutuista ja totutuista ajatusmalleistaan ja terapeutti manipuloi asiakkaan mieleen uusia, toimivampia malleja. Eihän tämä ole huono juttu ollenkaan.
Minä olen pitänyt ihan hyväntahtoisena manipulointina sitä, kun yritän tuoda kaverille uutta arvomaailmaa tunnetuksi. Kaveri haluaisi sen omaksua, mutta vanhoista tottumuksista on vaikea päästä eroon. Olemme siis yhdessä sopineet tästä toimintatavasta, että minä pyrin manipuloimaan niin paljon kuin vain jaksan.
Eettisesti ajateltuna se ei ole koskaan hyväksyttävää. Toiselle pitää antaa vapaa tahto.
Mutta käytännössä tulee koko ajan tilanteita, jolloin haluamme jonkin asian menevän mielemme mukaan. Ehkä kysymys kuuluukin, missä menee raja? Onko yksi lause vielä ok, mutta toinen ei?