Lue keskustelun säännöt.
Kuolema on minulle äärettömän surullinen ja ahdistava tapahtuma
25.05.2021 |
Kun Adagio alkaa uruilla soimaan valtava itkukohtauspurskahdus puristaa heti kurkkua. Koen kuoleman niin surulliseksi asiaksi, että nytkin itken kun näin Fredin kuolinilmoituksen, jossa oli mumminsa rippitoivotus hälle.
Tiedostan, että kuolema on luonnollinen osa elämää, silti itken lohduttomasti kuoleman jollekin kohdatessa. Se on ollut minulla jo ihan lapsuudesta. Joka kesä kuoli joku läheinen ja pelkäsin kuollakseni, onko ensi kesänä jo äitini vuoro.
Miten pääsisin tästä tuskasta?
Kommentit (8)
Minäkin haluan tietää, koska kärsin samasta ongelmasta ja se on hirveä. Kaikki tuijottaa että olen seonnut.
Vinkkiä,,jolla voisi suhtautua levollisemmin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan terapia. Aikuisen ihmisen tunne- ja käyttäytymissäätelyä olisi korkea aika opetella.
Ei tollainen ole normaalia. Hakeudu tetapiaan puhumaan siitä.
Minulla ihan sama juttu! Tuli minullekin kyyneleet silmiin, kun luin Fredin kuolinilmoitusta. Kenenkään hautajaisiin en pysty menemään ilman rauhoittavaa lääkitystä ja siltikin itken silmät päästäni. Luulen, että nämä minun traumani johtuvat siitä, että isäni kuoli, kun olin alakouluikäinen ja näin hänet kotona kuolleena. Muistan kuinka pienenä pelkäsin, että äitinikin kuolee ja murehdin koko ajan sitä, kuka minusta sitten pitäisi huolta. Tuohon aikaan 70-luvulla ei todellakaan tarjottu mitään kriisiapua eikä terapiaa. Uskon, että jos olisi tarjottu oma tämänhetkinen tilanteenikin voisi olla toisin.
Miten opetella itsekseen aikuisten tunnesäätelyä? Jos vaan itkettää aivan hirveästi, kerro vinkkejä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olin samanlainen, itkin silmät päästäni aina, kunnes tajusin, että Kyse on uskomuksesta, siitä, mitä uskot kuolemassa tapahtuvan.
Aloin tietoisesti ajattelemaan toisella tavalla: kuolleella on kaikki asiat hyvin yms. Näin suru kuolleen puolesta poistui. Tietty suren vielä esim. Vienoa, kun hän joutuu kohtaamaan menetyksiä, mutta en Frediä itsessään.
Toinen juttu on myös selvittää, MITÄ sinä itket, kun itket? Onko se kuolema vainesim hylätyksiä tulemisen pelko?
Varmaan jonkunlainen terapia auttaisi? Itse pelkäsin kuolemaa paljon pienenä ja teininä, mutta nykyään olen okei sen kanssa. Itse uskon kuoleman jälkeiseen elämään, joten ehkä jos pystyisit uskomaan sellaiseen se voisi auttaa?
Herkkyys on hyväkin asia, älä ainakaan rupea kovettamaan ja kyynistämään itseäsi.