Huono karma läpi elämän

Vierailija kirjoitti:

mitäs olit niin pska tyyppi edellisessä elämässä. Ota opikses.

Yhteiskunta ei anna mahdollisuutta.

Johtuu siitä että näet vain kaiken ikävän ja negatiivisen.

Miten olis mm:

-Kummankin vanhemman sekoaminen

-vanhemman alkoholismi

-lapsuuden perheväkivalta

-kummankin vanhemman suvun riidat

-kolmannen liittyvän suvun riidat

-ihmisten kanssa kemiat kohtaa toisin kuin hyvän karman vallan alla

-murhaaja tuttavapiirissä

-tappaja eri tuttavapiirissä

-lomautuksia

-lopputilejä

-kouluja käynyt raitis ihminen, jopa absolutisti.

-lukuisat sairaudet

-ei tukiverkostoa

-elossa olevat etäiset sukulaiset eri sukupolvea

-piha-, koulu- ja työpaikkakiusaamista

Ihan normia elämää vai mitä.

Ap.

Vierailija kirjoitti:

Johtuu siitä että näet vain kaiken ikävän ja negatiivisen.

1/1000000 tapahtuu hyvää.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole olemassa mitään karmaa. Elämäsi muodostuu omista valinnoistasi ja niiden seurauksista.

Kuulostaa siltä ettei täällä ole muita kuin sinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kenelläkään mene pelkästään hyvin tai pelkästään huonosti, vaikka tämä kärjistämisen aika siihen huijaa.

Iloa ja kiitollisuutta voi jokainen löytää ja kokea. Yritä ohjata ajatuksia siihen suuntaan. Edes yksi asia, josta olet kiitollinen.

Ja se kiitollisuus eilisestä sateettomasta minuutista auttaa muuhun jatkuvaan karmakärsimyksern siten että? Aivan.

Kyllä, ihan oikeasti. Jatkuvasta karmakärsimysajattelusta voi päästä eroon. Ajatuksia on mahdollista oppia tunnistamaan ja ohjaamaan. Aina kun huomaa tämän ”kohtaloni on epäonnistua kaikessa” ajattelun, tietoisesti lopettaa sen ja ohjaa ajatukset muuhun. Mukavat muistot, elämän hyvät hetket, tai vaikka ensi viikon kauppalista.

Sinä varmasti kehottaisit ihmisiä keskitysleirilläkin keskittymään hyvään, koska ”oma valinta”. Olet juuri sitä kylmäävää kermaperseihmistyyppiä joka saa aina kylmät väreet selkäpiihin. Häpeä.

Vierailija kirjoitti:

Karmaan uskominen on vastuun väistelyä.

Jossain vaiheessa ihminen paljastuu tyhmäksi jos ei kykyene ottamaan huomioon sitä mahdollisuutta että itselle vain nyt on sattunut epäonnea kaikesta omasta tekemisestä huolimatta, ei sen vuoksi. Karma taitaa olla tässä vain lennosta heitetty ilmaus sille tosiasialle, että omaan elämään voi vaikuttaa vain tietyn verran, ja loppu on sitten ikävää tai onnellista sattumaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Karmaan uskominen on vastuun väistelyä.

Jossain vaiheessa ihminen paljastuu tyhmäksi jos ei kykyene ottamaan huomioon sitä mahdollisuutta että itselle vain nyt on sattunut epäonnea kaikesta omasta tekemisestä huolimatta, ei sen vuoksi. Karma taitaa olla tässä vain lennosta heitetty ilmaus sille tosiasialle, että omaan elämään voi vaikuttaa vain tietyn verran, ja loppu on sitten ikävää tai onnellista sattumaa. 

Tämä.

Karma ei ole tuuria vaan vähän kuin "jännite" joka kasvaa sun sisällä tekojen myötä kunnes purkautuu. Huonoa karmaa tulee siis siitä jos itse teet ensin jotain pahaa ja sitten karma kostaa sen jotenkin myöhemmin. Viimeistään tuonpuoleisessa missä se määrittää mille tasolle synnyt uudelleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kenelläkään mene pelkästään hyvin tai pelkästään huonosti, vaikka tämä kärjistämisen aika siihen huijaa.

Iloa ja kiitollisuutta voi jokainen löytää ja kokea. Yritä ohjata ajatuksia siihen suuntaan. Edes yksi asia, josta olet kiitollinen.

Ja se kiitollisuus eilisestä sateettomasta minuutista auttaa muuhun jatkuvaan karmakärsimyksern siten että? Aivan.

Kyllä, ihan oikeasti. Jatkuvasta karmakärsimysajattelusta voi päästä eroon. Ajatuksia on mahdollista oppia tunnistamaan ja ohjaamaan. Aina kun huomaa tämän ”kohtaloni on epäonnistua kaikessa” ajattelun, tietoisesti lopettaa sen ja ohjaa ajatukset muuhun. Mukavat muistot, elämän hyvät hetket, tai vaikka ensi viikon kauppalista.

Ongelma tulee siitä että ihminen on oppivainen, ja ajatteleva olento. Hänen on jossain vaiheessa enää mahdotonta saada suggestoitua itselleen kiva kuplapilvi, kun todellisuus näyttää jatkuvasti jotain ihan muuta. Miinä olen paennut omaan kuplaani oleskelemaan, koska en enää jaksa vastoinkäymisiä. Tämä on ainoa keino selvitä hengissä, ja kyetä olemaan onnellinen. Harmi vain että kuplaan sukeltamisen vuoksi olen joutunut jättämään opiskelut, työtoiveet ja ystävät, sekä myös suurimmaksi osaksi lapsuudenperheeni. Minulla on kuplassani vain omat pikku harrasteeni, mieheni, kaikki hyvä mitä on talossa ja sen ympäristössä, mieheni lapset säännöllisesti käymässä, oma aikuinen lapseni, sekä luontopolut sun muuta mieltä virkistävät asiat. 

Sun pitää muuttaa se. Mieti, mitä voit antaa muille ja yhteiskunnalle? Voisitko tehdä vapaaehtoistyötä?

Muuta karma. Siihen menee vähän aikaa, mutta kannattaa.

Sen enempää erittelemättä useampi psykiatri ja psykologi on sanonut että koko elämäni on ollut hirveää eikä minulla ole ainuttakaan syytä olla tyytyväinen siihen. Eikä he tiedä kuin osan elämästäni koska olen jättänyt pahimmat kertomatta. Olen silti ihan tyytyväinen työkyvyttömyyseläkkeelläni, vuokra-asunnossani. Selvisin sentään elämäni ihmisistä. Nykyään seuraa pitää fyysiset sairaudet. Kyllä niiden kanssa pärjää.

Vierailija kirjoitti:

Sun pitää muuttaa se. Mieti, mitä voit antaa muille ja yhteiskunnalle? Voisitko tehdä vapaaehtoistyötä?

Muuta karma. Siihen menee vähän aikaa, mutta kannattaa.

Yhtä epäkiitollista ja ymmärtämätöntä sakkia joka pitäjässä.

Vierailija kirjoitti:

Sen enempää erittelemättä useampi psykiatri ja psykologi on sanonut että koko elämäni on ollut hirveää eikä minulla ole ainuttakaan syytä olla tyytyväinen siihen. Eikä he tiedä kuin osan elämästäni koska olen jättänyt pahimmat kertomatta. Olen silti ihan tyytyväinen työkyvyttömyyseläkkeelläni, vuokra-asunnossani. Selvisin sentään elämäni ihmisistä. Nykyään seuraa pitää fyysiset sairaudet. Kyllä niiden kanssa pärjää.

Toi just kun ei ammattilaisillekaan voi puhua kaikkea kun on tapahtunut liikaa asioita yhdelle ihmiselle, muilla kun on vain varvas murtunut 50 vuodessa ja siitä pitää päästä purkaan terapiaan.

Onneksi Suomella on varaa tukea Italian mafiaa eikä omia, elämän runtelemia kansalaisiaan.